Ruotsin kirjallisuus
Ruotsin kirjallisuus on ruotsalaista tai ruotsin kielellä kirjoitettua kirjallisuutta. Ruotsinkielinen kirjallisuus käsittää myös suomenruotsalaisen kirjallisuuden.
Keskiaika muokkaa
Ruotsin kirjallisuuden historia alkaa riimukivistä. Rökstenen-riimukiven muinaisskandinaavisia kaiverruksia pidetään kirjallisena teoksena, jonka tarkoituksena on ollut tallentaa pohjoismaista mytologiaa. Vanhimmat ruotsiksi kirjoitetut tekstit ovat keskiaikaiset maakuntalait, jotka kirjoitettiin 1200-luvulla ja 1300-luvun alussa. Keskiajalla lähes kaikki kirjallisuus liittyi uskontoon ja oli kirjoitettu latinaksi. Ruotsin vanhin lähdeteos on Eerikinkronikka.
Uusi aika muokkaa
Renessanssin kirjallisuus vallitsi Ruotsissa 1600-luvulla. Ensimmäinen ruotsinkielinen romaani, Urban Hjärnen Stratonice, julkaistiin 1665–1668. Georg Stiernhielm kirjoitti ensimmäisen merkittävän ruotsinkielisen runokokoelman. Samaan aikaan näiden kanssa toimi Lars Wivallius, ja Lasse Lucidor tuli hieman myöhemmin. Asiaproosan tärkein edustaja tuohon aikaan oli Olof Rudbeck vanhempi, joka Atlanticallaan teki tunnetuksi suurruotsalaisen goottilaisen historiankirjoituksen. Kustaa III edisti kulttuuria monella tapaa, muun muassa perustamalla Ruotsin Akatemian.
Romantiikka muokkaa
Ruotsalainen romantiikka lähti liikkeelle Auroraförbundet-kirjallisuusseurasta. Liikkeellepanijoihin kuului P. D. A. Atterbom, johon vaikutti vahvasti Friedrich von Schellingin filosofia. Omana aikanaan vähemmän tunnettuja mutta myöhemmin arvostettuja henkilöitä ovat Stagnelius ja Clas Livijn. Gööttiläinen liitto edusti kansallisromanttisempaa suuntausta, jonka tunnetuimmat edustajat ovat Esaias Tegnér ja Erik Gustaf Geijer. Ruotsin romantiikan keskeisen kirjallisen tuotannon on tehnyt Carl Jonas Love Almqvist. Muun muassa Almqvistin romaani Det går an (suom. Käy laatuun) ja muut proosatekstit ovat olleet uraauurtavia kirjalliselle realismille. Suomessa taas vaikutti Johan Ludvig Runeberg.
1800-luvulta nykyaikaan muokkaa
August Strindberg hallitsi ruotsinkielistä kirjallista kenttää 1880-luvulta eteenpäin aina kuolemaansa saakka. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka toivat kirjallisen naturalismin Ruotsiin. Häntä pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimmistä kirjailijoista muun muassa töillään Punainen huone ja Neiti Julie. Stringberg kirjoitti sekä proosaa että runoutta, mutta on kansainvälisesti parhaiten tunnettu näytelmistään.
Aikakauden muita merkittäviä kirjailijoita olivat Albert Ulrik Bååth, Fredrika Bremer, Emilie Flygare-Carlén ja Ola Hansson. Selma Lagerlöf opetti lapsille Ruotsin maantiedettä teoksellaan Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Verner von Heidenstam erosi naturalismista ja realismista ja kirjoitti sen sijaan romantiikasta, individualismista ja sensualismista. Uusi kirjallinen aikakausi saapui Ruotsiin Gustaf Frödingen esikoisteoksen Guitarr och dragharmonika (1891) myötä. Muita aikakauden uusromantikkoja ja symbolisteja ovat Hjalmar Söderberg, Bo Bergman, Axel Wallengren (myös salanimellä Falstaff, fakir), Sven Lidman ja Sigurd Agrell.
Ruotsalainen runous sai vahvoja vaikutteita modernismista: sen muoto hylkäsi kaikki runomitat ja muuttui kokeilevaksi ja epäsäännölliseksi. Modernismiin lasketaan kuuluvaksi Pär Lagerkvist, Edith Södergran, Karin Boye, Stig Dagerman ja Artur Lundkvist. Ruotsalaisessa 1900-luvun kirjallisuudessa on paljon kirjallisuutta, joka kuvaa alempia yhteiskuntaluokkia, erityisesti maaseudun väestöä. Maataloustyöstä kirjoittava kirjailijaryhmä Statarskolan oli poliittisesti räjähdysaltis. Monet ruotsalaisista työläiskirjailijoista olivat itseoppineita, esimerkiksi Ivar Lo-Johansson. Vilhelm Moberg on ehkä tunnetuin tästä kirjailijaryhmästä, jonka eturintamaan kuuluvat Eyvind Johnson, Harry Martinson, Moa Martinson, Per Anders Fogelström, Jan Fridegård ja Jarl Sjöblom.
Yhteiskunnan poliittinen aktivismi lisääntyi 1960-luvulla, ja dokumenttiromaani sai tärkeän roolin. Jan Myrdal toi esiin käsitteen ”raporttikirja”, ja P. C. Jersild kuvasi tutkimusta, sairaanhoitoa ja byrokratiaa. Astrid Lindgren saavutti suurta kansainvälistä menestystä romanttisilla ja lapsirakkailla kertomuksillaan Peppi Pitkätossusta ja Ronja Ryövärintyttärestä. Lindgren on yksi maailman luetuimmista kirjailijoista ja on lukijakunnallaan ylivoimaisesti suurin ruotsalaisen kirjallisuuden symboli. Myös nykyajan dekkarikirjailijat Sjöwallista ja Wahlööstä Jan Guillouhin ja Henning Mankelliin ovat saaneet suurta menestystä ulkomailla.
