Rumpler 6B oli Rumpler Flugzeugwerken valmistama sekarakenteinen (puurima ja teräsputkirakenne) yksipaikkainen kaksitasoinen ensimmäisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, jonka prototyyppi valmistui 1916.[1]

Rumpler 6B
Rumpler 6B1-koneita Bulgariassa elokuussa 1918.
Rumpler 6B1-koneita Bulgariassa elokuussa 1918.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Rumpler Flugzeugwerke
Ensilento 1916
Esitelty 1916
Valmistusmäärä 88 [1]

Konetyypin kehitys muokkaa

Rumpler osallistui 1916 yhdessä kahdeksan saksalaisen lentokonetehtaan kanssa suunnittelukilpailuun, jossa haettiin Saksan laivastolle yksipaikkaista meritoimintakykyistä hävittäjää. Rumplerin 6B1 oli kolmen tehtaan tyyppien joukossa, jotka pääsivät sarjatuotantoon.[1]

6B1 kehitettiin ajan säästämiseksi onnistuneen Rumpler C.I -maatiedustelukoneen pohjalta. 6B1 muunnosta valmistettiin 38 kappaletta, ja sillä lennettiin pääasiassa Pohjanmerellä ja Mustallamerellä. 6B2 -versiossa koneen aseistus kasvoi kahteen konekivääriin, ja sen nokkaa muutettiin tylpemmäksi potkurin hyötysuhteen parantamiseksi. 6B2 -muunnosta valmistettiin kaikkiaan 50 kappaletta.[1]

Käyttö Suomessa muokkaa

Helmikuussa 1918 Valkoinen armeija tilasi yhden Rumplerin ja seitsemän muuta konetta Saksasta. Rumpler saapui Vaasaan S/S Virgolla huhtikuussa 1918, ja se sai aluksi tunnuksen F 20, joka myöhemmin vaihdettiin D.60/18:sta. Kone kuljetettiin Tampereelle Lento-osasto I:een, missä sitä ei kuitenkaan koottu lentokuntoon. Kone päätyi lopulta Sortavalaan Helsingin Hermannin lentoaseman kautta lokakuussa 1918. Sillä lennettiin seuraavan vuoden tammikuussa kolme lentoa jään päältä, minkä jälkeen kone poistettiin käytöstä omavaltaisesti. Ilmailuvoimien esikunta määräsi konetyypin kuitenkin korjattavaksi Santahaminaan, mihin se saapui maaliskuussa 1919. Koneen tunnus vaihtui korjauksen yhteydessä 1.C.310:ksi.[1]

Vänrikki Martti Davidsson teki 4. lokakuuta 1919 Rumplerilla ensimmäisen silmukan Suomassa, minkä jälkeen kone lähetettiin Koivistolle 24. lokakuuta, missä se tuhoutui samana päivänä ohjauslaitteisiin tulleen vian seurauksena. Kone joutui syöskykierteeseen ja putosi veteen. Sitä lentänyt luutnantti Rafael Hallamaa selvisi onnettomuudesta hengissä.[1]

Toinen Rumpler 6B2 -tyyppinen hävittäjä ostettiin saksalaisen lentoaseman kapinoivilta matruuseilta Tallinnasta vuoden 1918 lopulla. Se sai tunnuksen 5A1, mutta otettiin käyttöön vasta vuoden 1922 lopulla Ilmailukoulussa. Koneeseen asennettiin korjauksissa lokakuun 1925 ja heinäkuun 1926 välillä Rumpler C.VIII:n siivet, minkä jälkeen se palveli Ilmailukoulussa saman vuoden lokakuuhun saakka. Ilmailuvoimien luetteloista se poistettiin hieman alle vuotta myöhemmin syyskuussa 1927, jolloin se oli lentänyt vain 35 tuntia.[1]

Versiot muokkaa

  • 6B1 – Konetyypin ensimmäinen versio, aseistuksena yksi 7,92 mm Spandau LMG 08/15 -konekivääri. Valmistusmäärä 38 kappaletta.[1]
  • 6B2 – Konetyypin toinen versio, aseistuksena kaksi Spandau LMG 08/15 -konekivääriä. Valmistusmäärä 50 kappaletta.[1]

Käyttäjät muokkaa

  Alankomaat
  Bulgaria
  Saksa
  Suomi

Tekniset tiedot (6B1) muokkaa

 
Rumpler 6B

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&09.0500009,05 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&012.020000012,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.07000003,7 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&036.&&&&0036 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0854.&&&&00854 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&01134.&&&&001 134 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Mercedes D.III -kuusisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&0119.&&&&00119 kW (&&&&&&&&&&&&0160.&&&&00160 hv)

Suoritusarvot

  • Lentoaika: 4 h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 m
  • Nousuaika: 3000 metriin 18 min

Aseistus

  • 1 × 7,92 mm Spandau LMG 08/15 -konekivääriä

Museokoneita muokkaa

Hallinportin ilmailumuseossa Kuorevedellä on yksi entisöity Rumpler 6B2, jonka tunnus on 5A1.[1]

Lähteet muokkaa

  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrossista Pilatukseen. Saarijärvi: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 2010. ISBN 9789529998920.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Heinonen & Valtonen 2010: s. 30–31