Rommi
Rommi on sokeriruo’on mehusta tai melassista tislaamalla valmistettava väkevä alkoholijuoma. Rommia tuotetaan etenkin Karibian saarilla. Rommin alkoholipitoisuus on tyypillisesti noin 40 tilavuusprosenttia, mutta erityisväkevissä rommeissa se voi olla jopa 75.[1][2]
Nimi muokkaa
Sanan rommi (engl. rum) alkuperä on epävarma. Yleisen teorian mukaan nimi tulee englannin kielen sanasta rumballion, rumscullion tai rumbustion, ’elämöinti’, ’metelöinti'. Sana on saattanut tulla myös ranskan kielen sanasta arôme, ’aromi’, ’tuoksu'. Muita ehdotuksia sanan alkuperälle ovat latinankielinen sokeriruo’on nimi saccharum sekä hollantilaisten merimiesten lempinimi rummers, joka tuli sanasta roemer, ’juomalasi’. Rommia on kutsuttu myös muilla nimillä kuten Nelson’s blood, kill-devil, devil’s death, Barbados water, redeye ja rumbo.[3]
Historia muokkaa
Rommi yhdistetään nykyisin Karibiaan, mutta sen alkuperä on Aasiassa. Rommin varhaisinta historiaa ei tunneta, mutta jo ajanlaskun alkuaikoina Gandharan kuningaskunnassa Indusjoen varrella harjoitettiin tislausta ja sokerin valmistusta, joten on mahdollista, että sokerista myös osattiin tislata rommia. Raakasokerista tislattua arrakkia myytiin laajasti Delhin sultanaatissa varmasti ainakin 1300-luvulla, ja sulttaani Alauddin Khalji jopa väliaikaisesti kielsi sen valmistuksen. Intialainen rommi valmistettiin sokeriruo’on mehusta, johon saatettiin lisätä raakasokeria, ja se tislattiin kerran tai kahdesti. Juoma tunnettiin 1500-luvulla Aasian eurooppalaisissa siirtokunnissa nimellä Bengalin arrakki ja myöhemmin nimellä Bengalin rommi.[4]
Karibiaan rommi tuli sen jälkeen, kun eurooppalaiset olivat vuonna 1493 tuoneet saarille sokeriruo’on, missä se kasvoi erityisen hyvin.[5] Rommia on mahdollisesti valmistettu Karibiassa jo 1520-luvulla, sillä Hispaniolan sokeriplantaaseilla työskennelleiden orjien kerrotaan käyttäneen sokeriruo’on siirapista valmistettuja alkoholijuomia. Siitä ei tosin ole tietoa, oliko juoma tislattua vaiko vain käytettyä, mutta Bartolomé de las Casas kertoi juomasta aiheutuneen haitan olleen vakavaa, mikä viittaisi vahvaan tislattuun juomaan.[4]
Varhaisin pitävä todiste rommin valmistuksesta Amerikassa on vuodelta 1635, kun Uuden-Espanjan eli nykyisen Meksikon varakuningas kielsi sokeriruo’on mehusta tai siirapista tehtyjen juomien tislaamisen muiden tislattujen juomien ohella. Samana vuonna rommi kiellettiin myös Brasiliassa.[4]
Karibian rommin kehtoja ovat Barbados ja Martinique, joihin sokeriruoko oli tuotu 1640-luvulla Brasiliasta. Pian myös Jamaikalla tislattiin rommia. Vuosisadan loppuun mennessä yksin Barbadosilla valmistettiin jo miljoona gallonaa rommia vuosittain ja Martiniquella mahdollisesti puolet siitä.[4]
Rommilla uskottiin olevan parantavia vaikutuksia, ja sitä juotiin trooppisen ympäristön aiheuttamiin sairauksiin. Sokeriplantaasien omistajat myivät rommia edullisesti laivaston aluksille, jotta ne viettäisivät aikaansa saarten lähistöllä suojana merirosvoilta. Laivastoissa ruvettiinkin jakamaan miehistölle rommia sen hyvän säilyvyyden vuoksi. Alkoholista johtuvien ongelmien vuoksi rommia jouduttiin laimentamaan vedellä. Laimennettua rommiannosta alettiin kutsua nimellä grog (grogi). Pitkillä merimatkoilla huomattiin myös, että rommin maku parani sen ikääntyessä.[5]
1700-luvulla rommista tuli Ison-Britannian suosituin juoma syrjäyttäen ginin. Samalla Britanniassa säädettiin laki, jossa kiellettiin siirtokuntien välinen kaupankäynti väkijuomilla. Siitä seurasi massiivinen rommin salakuljetus Isossa-Britanniassa. Myöhemmin kehitettiin keino saada sokerijuurikkaasta sokeria, ja Karibian sokerin valmistus romahti. Melassia ei saatu enää entisiä määriä, joten rommin valmistus väheni.[5]
Ranskassa rommin suosio kasvoi 1800-luvulla viinikirvan viinisadoille aiheuttamien tuhojen vuoksi. Ranskalle kuulunut Martinique nousikin vuosisadan loppuun mennessä maailman suurimmaksi rommintuottajaksi. Myös Kuubassa ja Puerto Ricossa oli alettu valmistamaan rommia, jota vietiin etenkin Yhdysvaltoihin.[4]
Siirtomaavallan aikana rommin ikäännyttäminen, sekoitus, pullotus ja markkinointi oli tehty lähinnä Euroopassa. Siirtomaiden itsenäistyttyä 1900-luvulla rommin tuottajamaat joutuivatkin tekemään kaikki vaiheet itse. Tuottajat joutuivat lisäksi myös ostamaan käyttämänsä melassin sekä uudistamaan tislauslaitteensa, koska vaalea rommi oli tullut muotiin.[4]
2000-luvun alussa rommin markkinat ovat 11 prosenttia koko maailman viinamarkkinoista.[4] Suurimmat rommintuottajat ovat Kuuba, Jamaika, Barbados, Trinidad ja Tobago, Guyana, Martinique ja Guadaloupe. Rommia tuotetaan jonkin verran myös Venezuelassa, Perussa ja Filippiineillä.[6]
Valmistus muokkaa
Rommi valmistetaan joko sokeriruo’osta puristetusta nesteestä tai sokerinvalmistuksen yhteydessä jäljelle jääneestä melassista.[1] Melassi laimennetaan ennen käyttämistä, mutta sokeriruokomehu lähtee käymään itsestään. Sokeriruokomehusta tehtyä rommia kutsutaan rhum agricoleksi.[6]
Rommi voidaan tislata joko pannutislausmenetelmällä tai kolonnitislausmenetelmällä, tai niiden yhdistelmällä. Kolonnitislauksella saadaan usein vaaleampaa rommia, ja pannutislauksella rommista tulee luonteikkaampaa.[6]
Tislauksen jälkeen rommi on tulisen ja raa’an makuista. Sen vuoksi rommi yleensä ikäännytetään, useimmiten tammitynnyreissä, jolloin sen maku muuttuu pehmeämmäksi ja hienommaksi. Ikäännyttäminen voi viedä yhdestä kolmeenkymmeneen vuotta tai jopa kauemmin. Ikäännyttämisen aikana rommista tulee ensin kullanväristä ja myöhemmin tummemman ruskeata.[1]
Useimmat rommit ovat sekoituksia, joskus jopa 20 erityyppisestä rommista. Eri rommilaatujen ja -erien yhdistäminen tuottaa tasalaatuista rommia. Sekoittamisen jälkeen rommin annetaan olla vielä jonkin aikaa tynnyrissä ennen laimentamista ja pullotusta.[7]
Laatuja muokkaa
Rommeilla ei ole kansainvälistä luokitusstandardia, ja rommien kansalliset luokitukset vaihtelevat.[2]
- Vaaleat rommit ovat rommeja, joita ei välttämättä ole tislauksen jälkeen ikäännytetty. Monia vaaleita rommeja kuitenkin ikäännytetään muuan muassa tietyn makuprofiilin aikaansaamiseksi. Vaaleita rommeja käytetään lähinnä drinkkien, kuten mojiton, pohjana.[8]
- Tummat rommit eli lyhytkestoisesti ikäännytetyt rommit. Tummiin rommeihin usein lisätään poltettua sokeria väriaineeksi.[8]
- Premium-rommit eli pitkäkestoisesti ikäännytetyt laadukkaat rommit. Juodaan sellaisenaan.[2]
- Yksittäistisleet ovat sekoittamattomia rommeja.[2]
- Korkeaprosenttiset rommit ovat yleensä vaaleita, vain hieman vanhennettuja ja pullotettu noin 75-prosenttisina.[2]
- Maustettuja rommeja käytetään etenkin juomasekoituksissa.[2] Maustettu rommi tosin ei ole varsinaisesti rommia, vaan se luokitellaan maustetuksi viinaksi. Joitakin maustettuja rommeja sanotaan kultaisen värinsä ansiosta kultaisiksi rommeiksi.
Drinkkejä muokkaa
Rommia käytetään paljon juomasekoituksissa. Eräitä tunnettuja rommidrinkkejä ovat Mai Tai, Daiquiri, Mojito ja Cuba Libre.[6]
Ruoanlaitossa muokkaa
Rommia käytetään muun muassa munatotin, erilaisten kakkujen, tiramisun ja runebergintorttujen ainesosana.[9][10] Rommin maku voidaan tehdä keinotekoisesti metaanihapon etyyliesterillä.[11]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Karlstén, Jari: Juomista jaloimmat: väkevien alkoholijuomien historia ja valmistus. Helsinki: Art House, 2007. ISBN 978-951-884-414-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Rommin valmistus Romminurkka. Arkistoitu 18.12.2017. Viitattu 16.12.2012.
- ↑ a b c d e f Karlsten 2007, s. 69–71
- ↑ Karlsten 2007, s. 56–58
- ↑ a b c d e f g Smith, Frederick H. & Wondrich, David (toim. Wondrich, David & Rothbaum, Noah): The Oxford Companion to Spirits and Cocktails, s. 600–605. Oxford University Press, 2022. ISBN 9780190670399.
- ↑ a b c Rommin historia Romminurkka. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 16.12.2012.
- ↑ a b c d Jari F. Lampén: Rommi taipuu cocktaileihin ja kuumiin juomiin Shaker. 9.9.2021. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Karlsten 2007, s. 69
- ↑ a b Rommityypit Romminurkka. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 16.12.2012.
- ↑ Reseptit Ilta-Sanomat. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Tiramisú á la Jan 21.10.2013. MTV Uutiset. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Estereiden lähtöaineet ja tuoksut [vanhentunut linkki] Peda.net. Arkistoitu 24.7.2020. Viitattu 11.1.2023. Archive.org