Wikipedia

Robin Hood

legendaarinen englantilainen lainsuojaton

Tämä artikkeli käsittelee englantilaisen kansanperinteen lainsuojatonta. Nimen muusta käytöstä kertoo täsmennyssivu Robin Hood.

Robin Hood on englantilaisen tarinaperinteen mukaan Sherwoodin metsissä, Nottinghamin kaupungin läheisyydessä joskus 1100-luvun lopulla tai 1200-luvulla elänyt lainsuojaton ja taitava jousimies, joka varasti rikkailta ja antoi köyhille. Robinin rosvojoukot tunnettiin nimellä ”iloiset veikot”, hänen rakastettunsa oli Marian-neito ja arkkivihollisensa Nottinghamin seriffi.

James Woodford, Robin Hood, 1952.[1] Patsas Nottinghamissa.

Robin Hoodin tarina perustuu enimmäkseen 1400-luvulta peräisin oleviin balladeihin, mutta hänet on mainittu sitä vanhemmissakin kirjoituksissa. Robinin historiallisuudesta ei ole varmuutta, mutta hänen tarinansa saattaa pohjautua usean todellisen henkilön vaiheisiin.

Robin Hoodin legendaa on kerrottu vuosisatojen ajan balladeissa, näytelmissä, kirjoissa ja elokuvissa. Tarina on muuttunut aikojen kuluessa ja siihen lisäillään edelleen uusia hahmoja ja teemoja.[2]

Tarina muokkaa

Robinin henkilökuva muokkaa

Robinin kerrotaan usein syntyneen vuonna 1160 Loxleyn kylässä, jonka mainitaan joskus olevan Yorkshiressä ja toisinaan Nottinghamshiressä. Robin on itsenäinen talonpoika (yeoman, voi tarkoittaa myös ’aatelistaloudessa työskentelevää ammattihenkilöä’[3]) ja nousevaa keskiluokkaa. Hänen on kerrottu joskus myös olevan metsämiehen poika tai Sir Robin, kolmannelta ristiretkeltä palannut ritari, jonka maat seriffi oli varastanut. Häntä on myös kutsuttu Huntingdonin kreiviksi tai tämän pojaksi.[2]

Keskiaikaisissa balladeissa ei kerrota, miksi Robinista tuli lainsuojaton. Eräs myöhäisempi tarina kertoo, että Robin ampui peuran vedonlyönnissä 15-vuotiaana ja sen jälkeen vielä 15 miestä, jotka kieltäytyivät maksamasta hänelle ja uhkasivat häntä. Toisen tarinan mukaan Robin etsintäkuulutettiin hänen pelastettuaan Much Myllärinpojan.[2]

Robin pukeutuu vihreään asuun. Hän on lainsuojaton, joka asuu tarinasta riippuen Sherwoodin metsässä Nottinghamshiressä tai Barnsdalessa Yorkshiressä. Hänen sanotaan varastavan rikkailta ja antavan köyhille sekä puolustavan heikkoja sortajia vastaan. Hänen suurin rikoksensa on peuranmetsästys, sillä normannit olivat kieltäneet sen 1066 ja valvoivat kieltoa ankarasti[4]. Hänen vihollisiaan ovat etenkin Nottinghamin seriffi ja korruptoituneet kirkonmiehet. Varhaisimmissa balladeissa Robin usein surmaa vihollisiaan, kuten Nottinghamin seriffin ja Guy of Gisbornen.[2]

Robinin rosvojoukkio on nimeltään ”iloiset veikot”. Hänen rakkaansa on Marian-neito, mutta Robinilla ja Marianilla ei balladien mukaan ole lapsia. Robin palvelee monissa tarinoissa Neitsyt Mariaa, mutta joskus hänen on kerrottu olevan ”metsän pakanajumalan poika”.[2]

Robin on mestariampuja. Hän on valepukujen mestari, ja hän huijaa vihollisiaan ja pelastaa omiaan usein niiden avulla. Hän osallistuu naamioituneena jousiammuntakilpailuihin Nottinghamissa ja voittaa halkaistuaan vastustajansa nuolen. Robin on myös taitava miekkamies. Monessa tarinassa hän kuitenkin häviää ottelunsa muukalaisia vastaan, mutta saa heidät sen jälkeen liittymään joukkoihinsa, ja sillä tavalla moni iloisista veikoista tuli mukaan.[2]

Joskus Robin taistelee saksien puolella normannivalloittaja vastaan. Robin puolustaa yleensä laillista kuningasta, etenkin Rikhard Leijonamieltä, ja taistelee vallananastaja Juhanaa vastaan. Monissa elokuvissa kuningas Rikhard lopulta armahtaa Robinin. Balladien mukaan Robin väsyy kuninkaan palvelemiseen ja palaa metsään 22 vuodeksi.[2] Monessa varhaisessa balladissa kuningasta kutsutaan Edvardiksi.[3]

Robinin kerrotaan sairastuneen 1247 ja hakeneen apua serkultaan, Kirkleesin priorittarelta. Tämä iskee Robinin suonta kuitenkin liikaa, tarkoituksenaan surmata Robin. Kuoleva Robin ampuu ikkunasta nuolen ja toivoo ystävältään Pikku Johnilta hautansa olevan paikassa, johon nuoli laskeutuu.[2]

Taustat muokkaa

Robinin tarinoissa viitataan todellisiin normannien ja anglosaksien kiistoihin ja myöhemmissä versioissa myös Juhanan ja Rikhardin kiistelyyn Englannin kruunusta. Tarinoissa on nähty myös kaikuja Simon V de Montfortin kapinasta 1265 ja Lancasterin jaarli Thomasin kapinasta Edvard II:ta vastaan 1322, Hereward the Waken taisteluista normanneja vastaan 1070–1071 ja William Wallacen vastarinnasta Skotlannissa 1297–1305.[5]

Tapahtumapaikat muokkaa

 
Major Oak, vanha ja kuuluisa tammi Sherwoodin metsässä. Robinin joukkion kerrotaan piiloutuneen tämän onton puun sisään tai säilyttäneen siellä aarteitaan.[6]

Robin Hoodin tunnetuin olinpaikka tarinoissa on Sherwoodin metsä Nottinghamshiressä Nottinghamin kaupungin lähellä, ja joidenkin iloisista veikoistakin kerrotaan olleen sieltä kotoisin. Iloisten veikkojen päämajaksi metsässä on kerrottu ontto puu, luola tai mökki. Sherwoodin metsä oli kuninkaallinen peurojen metsästyspaikka, jossa salametsästys, johon Robin syyllistyi, oli ankarasti kielletty. Joissain tarinoissa Robin Hoodin legendojen tapahtumapaikka on Barnsdale, pienehkö metsäinen alue Yorkshiressa. Se on kuitenkin kaukana Nottinghamista, eikä se ollut kuninkaallinen, vartioitu metsä. Yorkshiressa on kuitenkin nykyisin Loxleyn kylä, jota Robinin kotikyläksi kutsutaan, ja Robinin haudaksi väitetty hauta. Myös Huntingdon sijaitsee siellä.[6]

Tarinan muuntuminen muokkaa

Robin Hoodin tarina on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Varhaisimmissa viittauksissa 1300-luvulta Robin oli pelkkä rosvo, joka ryösteli matkailijoita elääkseen tai ehkä myös rikastuakseen. Vasta myöhemmissä balladeissa hänen kerrottiin ryövänneen vain rikkaita ja jättäneen köyhät rauhaan. Varhaisissa balladeissa Robin ei ollut vielä erityinen sankari tai kovinkaan kyvykäs tappelija tai jousimies. Joissain varhaisissa balladeissa Robin joukkoineen tappaa ja silpoo ilman tunnontuskia, mutta yleisesti ottaen heidät nähdään ruoalla ja juomalla nautiskelevina, jämerinä talonpoikina. Pikku John vaikuttaa aluksi saattaneen olla joukkojen johtaja Robinin sijaan, kunnes myöhemmissä versioissa Robin ottaa johtajan roolin.[4]

Alkuperäiset Robin Hood -balladit heijastivat 1300-luvun Pohjois-Englannin levottomien aikojen tyytymättömyyttä. Tuon ajan kapinahenki huipentui vuoden 1381 Englannin talonpoikaiskapinaan. Tuon ajan tavalliseen kansaan vetosivat tarinat Robin Hoodista vapaana, mutta tuomittuna lainsuojattomana, joka metsästi kielletyillä metsämailla ja huiputti vallanpitäjiä ja viranomaisia.[7]

Useimmat Robin Hood -balladit on kuitenkin sepitetty vasta keskiajan jälkeen, ja tuolloin legendojen alkuperäinen luonne muuttui, kun niissä kehitettiin tarina Robinista asemansa menettäneenä aatelismiehenä. Hän sai myös kumppanin, Marian-neidon. Näytelmäkirjailijat omaksuivat tämän aiheen nopeasti, ja legendoihin tuli romanttisempi ote, mutta samalla niiden yhteiskunnallinen särmä katosi.[7]

Robin Hoodin legenda on jatkanut muuntumistaan 1900- ja 2000-lukujen useissa elokuva- ja televisiosovituksissa. Errol Flynnin ja Douglas Fairbanksin klassikkoelokuvissa Guy of Gisbornesta tehtiin Marian-neidon kosija. Flynnin vaikuttavan roolisuorituksen jälkeen monet seuraavat elokuvat alkoivat kertoa Robin Hoodin pojista ja tyttäristä. 1980-luvulta alkaen iloisissa veikoissa on usein ollut mukana uusia muslimihahmoja. Brittiläisessä 1980-luvun televisiosarjassa Robin of Sherwood mukaan otettiin arabihahmo, ristiretkeläisten vangitsema saraseeni-miekkailutaituri Nasir, ja vuoden 1991 yhdysvaltalaisessa elokuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas yksi päähenkilöistä oli mustaihoinen mauri Azeem. Vuoden 2006 televisiosarjassa Robin Hood esiintyy saraseeninaishahmo Djaq. Robinin tarinasta on tehty myös komedia-, science fiction- ja kauhuversioita, ja 1990-luvulta alkaen tarinan sovituksissa on ollut mukana usein mystiikkaa.[8]

Katso myös: Robin Hood populaarikulttuurissa

Lähteet muokkaa

Robin Hood lainsuojattomien nimenä muokkaa

Varhaisimmat maininnat Robin tai Robert Hoodin nimestä ovat 1200-luvun oikeusasiakirjoista.[3][4] 1200-luvun alusta tunnetaan joitain Robin/Robert Hood -nimisiä rosvoja.[9] Nimi on tunnettu jo 1260-luvulta alkaen myös rosvoa tarkoittavana yleisnimenä ja rosvoille annettuna sukunimenä.[10] Vuonna 1261 oikeus tuomitsi Berkshiren Readingissä erään William Le Fewren, josta seuraavana vuonna käytettiin nimeä William Robehod. Samoin vuonna 1296 tuomitusta miehestä käytettiin nimeä Gilbert Robynhood. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että jo tuolloin tunnettiin tuonniminen kuuluisa rosvo.[3] Myös ilmaisu ”iloiset veikot” (Merry men) on tarkoittanut ritarin tai lainsuojattoman kumppaneita ainakin 1300-luvun lopulta.[11]

Viittaukset runoissa ja kronikoissa muokkaa

1300-luvulla Robin Hoodiin alettiin viitata tarinoista tuttuna hahmona. William Langlandin kertovassa runossa The Vision of Piers Plowman (1377) Sloth-niminen pappi sanoo tuntevansa ”riimit Robin Hoodista ja Chesterin jaarli Randolfista”. Langlandin tarina sijoittuu Malvern Hillsiin, mikä kertoo siitä, että Robin Hoodin legendalla oli jo ollut aikaa levitä kauas Nottinghamshirestä.[12]

Andrew of Wyntounin Orygynale Chronicle (noin 1420) mainitsee vuodelta 1283 Robin Hoodin ja Pikku Johnin ylistettyinä lainsuojattomina Inglewoodissa ja Barnsdalessa.[13][14] John Fordunilaisen ja Walter Bowerin teoksessa Scotichronicon (1377–1384) sanotaan Robert Hoodin ja Pikku Johnin olleen vuonna 1266 rahvaan parissa ihailtuja ryövärijoukon johtajia.[15] Vuonna 1460 kirjoitetun Polychronicon-kokoelman marginaalissa on erään munkin kirjoittama maininta Robin Hoodista joukkoineen Sherwoodin metsissä ryöstelemässä Edvard I:n aikaan.[16] Skottilaisen kronikoitsijan John Majorin Historia Majoris Britanniae (1521) sijoittaa Robinin 1190-luvulle.[17][3]

Varhaiset balladit muokkaa

Vanhin tunnettu balladi Robin Hoodista on Robin Hood and the Monk, josta on osittain säilynyt kirjoitettu versio noin vuodelta 1450. Siinä esiintyvät Robinin lisäksi Much Myllärinpoika, Pikku John ja Nottinghamin seriffi.[18]

A Gest ('seikkailut') of Robyn Hode on noin vuodelta 1475. Se on 456 nelirivisen säkeistön kertomus, joka on luultavasti koostettu aikaisemmista tarinoista.[19] Balladissa ovat jo mukana useimmat nykyisin tunnetun Robin Hoodin tarinan elementit. Tarina tapahtuu vuoroin Barnsdalessa, Sherwoodissa ja Nottinghamissa.[20]

The Death of Robin Hood kuvaa Robinin kuolemaa serkkunsa juonen uhrina Kirkleesin luostarissa.[20] Robin Hood and the Potter kertoo tarinan Robinista naamioituneena ruukuntekijänä.[21]

Varhaisimmissa balladeissa ei esiinny vielä Marian-neitoa tai Veli Tuckia. Robinin joukkio taistelee lähinnä miekoilla, mutta ei sauvoilla. Kuninkaista mainitaan vain Edvard mutta ei Rikhardia eikä Juhanaa. Verotusta ei mainita syynä Robinin lainsuojattomuuteen. Robinia ei esitetä saksien vastarintataistelijana normanneja vastaan, eikä hän kannata maanomistajien surmaamista eikä muutakaan kapinointia. Hän ei myöskään ole ritari tai syrjäytetty aatelinen, eikä hänen kerrota vieneen rikkailta ja antaneen köyhille.[22]

Näytelmät muokkaa

Robin Hoodilla oli näkyvä osansa englantilaisissa vapunpäivän juhlakulkueissa ja näytelmissä monella paikkakunnalla. Varhaisin säilynyt maininta Robinista kertovasta näytelmästä on Exeteristä 1426–1427. Vuosisadan lopulta on säilynyt lyhyt katkelma Robin-aiheisesta näytelmästä, luultavasti nimeltään Robin Hood and the Sheriff tai Robin Hood and Guy of Gisborne. Tarinassa esiintyvät Nottinghamin seriffin ja Guy of Gisbornen lisäksi myös Veli Tuck sekä Pikku Johnia ja Puna-Williä muistuttavat hahmot.[23]

Englannin teattereissa Robin Hoodista kertovat näytelmät olivat tulleet suosituiksi 1600-luvun alkuun mennessä.[24] Ensimmäinen musiikkinäytelmä, Robin Hood: An Opera esitettiin 1730.[25] Skotlannissa Robin Hood -näytelmät kiellettiin 1555.[26]

Historiallisuus muokkaa

Robinin olemassaoloa on epäilty, ja jotkut historiantutkijat pitävätkin häntä vain keskiaikaisten balladien kuvitteellisena hahmona. Robinin tarinassa on kuitenkin tapahtumia monen todelliseksi tiedetyn lainsuojattoman elämästä, ja hänen legendansa saattaakin olla koottu monen henkilön vaiheista.[4] Robinin tarinoissa esiintyvät kuninkaat ovat todellisia, samoin kuin mahdollisesti muutama muukin hahmo.[4] Myös legendojen tapahtumapaikat, kuten Sherwoodin metsä, Nottinghamin kaupunki ja Barnsdale, ovat todellisia paikkoja.[6] Siksi jotkut tutkijat katsovatkin, että Robin Hood saattoi olla kuningas Edvard II:n aikaan elänyt lainsuojaton, ja yhdistävät hänet kuninkaallisissa talouskirjoissa esiintyvään Robert Hodiin, joka sattumoisin ehti olemaan kuninkaan palkkalistoillakin, kuten Robin balladissa A Gest of Robyn Hode. Mahdollinen hahmokandidaatti on myös toinen Robert Hod, joka eli vuoden 1225 paikkeilla ja joka julistettiin Yorkin oikeuspöytäkirjojen mukaan lainsuojattomaksi, koska hän ei ollut saapunut käräjille.[3]

Iloiset veikot muokkaa

Robin Hoodin rosvojoukon jäseniä, ”iloisia veikkoja”, kerrottiin olleen yhteensä 140. Heistä vain muutama tunnetaan nimeltä.[27]

 
Robin Hood ja Pikku John (oik.) kohtaavat. Louis Rheadin kuvitusta vuodelta 1912.

Pikku John on ollut Robin Hoodin rinnalla alusta saakka. Ensimmäinen maininta hänestä on noin vuonna 1420 kirjoitetusta Orygynale Chroniclesta.[14] Siinä John mainitaan jopa ennen Robinia, mikä voi viitata siihen, että häntä pidettiin joukkion johtajana. John mainitaan myös Scotichroniconissa 1440-luvulta sekä varhaisissa balladeissa. The Death of Robin Hood -kertomuksessa hän on paikalla Robinin kuoleman hetkillä, mutta joissain toisissa hän puuttuu niistä. Vanhassa balladissa ja siitä tehdyssä näytelmässä Robin Hood and Little John kuvataan miesten tapaaminen. Ollessaan kävelyllä yksin metsässä Robin tapaa yli kaksimetrisen muukalaisen, joka ei suostu väistämään häntä puron yli mentäessä. Miehet käyvät tappeluun sauvoin puron yllä, ja John pudottaa Robinin veteen. Robin pyytää miestä joukkoihinsa. Tämä sanoo nimekseen John Little, mutta häntä aletaan kutsua Little Johniksi (Pikku John). Tarinassa A Gest of Robin Hode Johnista käytetään joskus nimeä Reynold Greenleaf.[28] Joissakin 1300-luvun alun oikeusasiakirjoissa mainitaan Pikku John -niminen rosvo.[29] Pikku Johnin sanotaan olleen haudatun Hathersagen kylään Derbyshiressä, mutta haudasta löydetyn suurikokoisen miehet jäännökset ovat sittemmin kadonneet.[30]

Veli Tuck on munkki, joka ilmaantuu Robinin balladeihin alun perin Marian-neidon yhteydessä englantilaisissa kevätjuhlissa. Miesten ensikohtaaminen tapahtuu ilmeisesti balladissa Robin Hood and the Curtal Friar. Tuck kuvataan taitavaksi miekkamieheksi, joka uskaltaa vastustaa Robinia, kun tämä komentaa Tuckin kantamaan itsensä joen yli. Myöhemmin hänet kuvataan pulskana, hyvästä ruoasta ja juomasta pitävänä leppoisana hahmona.[31]

Puna-Will esiintyy varhaisissa balladeissa Robin and the Monk ja A Gest of Robyn Hode Pikku Johnin ja Much Myllärinpojan rinnalla. Hänen nimensä kirjoitetaan monin eri tavoin. Will kuvataan keikarina, joka käyttää punaista väriä vaatteissaan.[32] Robinin ja Willin tapaaminen kuvataan balladissa Robin Hood and Will Scarlet. Robin näkee hänen kävelevän yksin metsässä. Miehet tappelevat, ja Robin saa haavan päähänsä. Will paljastuu Robinin veljenpojaksi, joka on paennut Maxfieldistä hakemaan suojelusta metsien rosvojoukolta ja etsimään setäänsä, ja Robin ottaa hänet suojiinsa.[33]

Much Myllärinpoika on yksi alkuperäisistä iloisista veikoista ja näkyvässä osassa varhaisissa kertomuksissa. Hän on taitava miekkailija. Tarinassa Robin Hood and the Monk hän on pelastamassa Robinia vankilasta. Myöhemmissä tarinoissa hän muuttui näkymättömämmäksi.[34]

Allan a Dale tuli kertomuksiin mukaan vasta myöhemmin, ensi kertaa 1600-luvun balladissa Robin Hood and Allin á Dale. Robin auttaa Allania saamaan rakastettunsa takaisin, ja Allan liittyy iloisiin veikkoihin. Hänet kuvataan usein kiertelevänä laulajana ja joskus Robinin tarinan kertojana.[35]

Will Stutely esiintyy kahdessa balladissa. Robin Hood Rescuing Will Stutely kertoo, kuinka Robin pelastaa sheriffin vangitseman ja hirttotuomion saaneen Willin.[36] Muita nimeltä tunnettuja iloisia veikkoja ovat Arthur á Bland ja David of Doncaster.[37]

Muita hahmoja muokkaa

Marian-neito on Robinin rakastettu. Heidän rakkaustarinansa lienee saanut vaikutteita ranskalaisesta paimenrunosta Le Jeu de Robin et Marion, jolla ei ole nimiä lukuun ottamatta kuitenkaan mitään yhteyttä Robin Hoodin legendaan. Varhaisissa balladeissa Robin omistautuu Neitsyt Marialle, eikä hänellä ole naisseuralaista. Marian-neito mainitaan ensi kertaa Alexander Barclayn runoissa The Ship of Follies (noin 1508). Varhaisissa englantilaisissa kevätjuhlissa Robinin naisseuralainen on joskus nimeltään Matilda Fitzwater tai Fitzwalter. Marian mainitaan ohimennen 1600-luvun balladeissa Robin Hood and Queen Katherine ja Robin Hood’s Golden Prize. Pääroolissa hän on vasta tarinassa Robin Hood and Maid Marian (n. 1660). Silloin niin hän kuin Robinkin nähdään jo aatelissukuisina.[38]

Nottinghamin seriffi on Robin Hoodin tarinoiden pääkonna, Robinin rosvojoukkoa vainoava kruunun edustaja, joka on ollut mukana tarinoissa jo varhain. Hänen nimeään ei mainita kertaakaan.[39]

Guy of Gisborne on konnahahmo, joka esiintyy ensi kertaa balladissa Robin Hood and Guy of Gisborne (noin 1475). Hän on metsästämässä lainsuojattomia ja käy miekkataistelun Robinia vastaan, jossa hän saa surmansa.[40]

Lähteet muokkaa

  • Cawthorne, Nigel: A Brief History of Robin Hood: The True History Behind the Legend. London: Robinson, 2010. ISBN 978-1-84901-301-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Iconic Robin Hood statue celebrates 60th anniversary Nottingham Post. 17.7.2012. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Wright, Allen W.: Robin Hood A Beginner's Guide to Robin Hood. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Kinnarinen, Tuula: Robin Hood. Miehiä on monta. Kuka on se oikea?. Tiede 7/2005.
  4. ↑ a b c d e Cawthorne 2010, s. 1–5.
  5. ↑ Cawthorne 2010, s. 3–4.
  6. ↑ a b c Wright, Allen W.: Sherwood, Nottingham and Barnsdale A Beginner's Guide to Robin Hood. Viitattu 2.7.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b Robin Hood Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Wright, Allen W.: Changes to the Robin Hood legend : Films and Fantasy Wolfshead Through the Ages. Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Cawthorne 2010, s. 39, 50.
  10. ↑ Cawthorne 2010, s. 38–39.
  11. ↑ merry-man ”companion in arms, follower of a knight, outlaw, etc.,” is attested from late 14c. [1] (englanniksi)
  12. ↑ Cawthorne 2010, s. 31–32.
  13. ↑ Cawthorne 2010, s. 33–34.
  14. ↑ a b The Atlantic Monthly, Volume 1, No. 2, December, 1857; Gutenberg etext10138 [2] (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  15. ↑ Cawthorne 2010, s. 35.
  16. ↑ Cawthorne 2010, s. 37.
  17. ↑ Cawthorne 2010, s. 38.
  18. ↑ Cawthorne 2010, s. 55–57.
  19. ↑ Cawthorne 2010, s. 58.
  20. ↑ a b Cawthorne 2010, s. 62.
  21. ↑ Cawthorne 2010, s. 63.
  22. ↑ Cawthorne 2010, s. 64–65.
  23. ↑ Cawthorne 2010, s. 67–69.
  24. ↑ Cawthorne 2010, s. 81.
  25. ↑ Cawthorne 2010, s. 82.
  26. ↑ Cawthorne 2010, s. 73.
  27. ↑ Cawthorne 2010, s. 179.
  28. ↑ Cawthorne 2010, s. 159–162.
  29. ↑ Cawthorne 2010, s. 164.
  30. ↑ Cawthorne 2010, s. 163.
  31. ↑ Cawthorne 2010, s. 186–192.
  32. ↑ Cawthorne 2010, s. 165.
  33. ↑ Cawthorne 2010, s. 166.
  34. ↑ Cawthorne 2010, s. 177–178.
  35. ↑ Cawthorne 2010, s. 176–177.
  36. ↑ Cawthorne 2010, s. 178–179.
  37. ↑ Cawthorne 2010, s. 179–180.
  38. ↑ Cawthorne 2010, s. 181–183.
  39. ↑ Cawthorne 2010, s. 193–194.
  40. ↑ Cawthorne 2010, s. 200–201.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bellamy, John: Robin Hood: An Historical Enquiry. London: Croom Helm, 1985. ISBN 0-7099-3278-2.
  • Estlander, Carl Gustaf: Folksångerna om Robin Hood. Helsingfors 1859.
  • Harrison, Dick: Mannen från Barnsdale: Historien om Robin Hood och hans legend. Stockholm: Pan, 2006. ISBN 91-7263-760-9.
  • Pollard, A. J.: Imagining Robin Hood: The Late-medieval Stories in Historical Context. London: Routledge, 2004. ISBN 0-415-22308-3.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robin_Hood&oldid=21175279”