Wikipedia

Roberto Mancini

italialainen jalkapalloilija

Roberto Mancini (s. 27. marraskuuta 1964 Jesi, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija ja nykyinen jalkapallovalmentaja.[1] Hän on valmentanut kotimaansa lisäksi Englannissa ja Turkissa,[1] ja kauden 2017–2018 hän toimi venäläisen FK Zenitin päävalmentajana.[1][2] Toukokuussa 2018 hänet nimitettiin Italian maajoukkueen päävalmentajaksi, jona hän toimi viisi vuotta.[3][4] Elokuussa 2023 hän siirtyi vuoteen 2027 ulottuvalla sopimuksella Saudi-Arabian maajoukkueen päävalmentajaksi.[4]

Roberto Mancini
Henkilötiedot
Koko nimi Roberto Mancini
Syntymäaika 27. marraskuuta 1964 (ikä 59)
Syntymäpaikka Italia Jesi, Italia
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 179 senttimetriä
Seura
Seura Italia Italia
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1981–1982 Italia Bologna 30 (9)
1982–1997 Italia Sampdoria 424 (132)
1997–2001 Italia Lazio 87 (15)
2001 → Englanti Leicester City 4 (0)
Yhteensä 545 (156)
Maajoukkue
1984–1994 Italia Italia 36 (4)
Valmennusura
2001–2002 Italia Fiorentina
2002–2004 Italia Lazio
2004–2008 Italia Internazionale
2009–2013 Englanti Manchester City
2013–2014 Turkki Galatasaray
2014–2016 Italia Internazionale
2017–2018 Venäjä FK Zenit
2018–2023 Italia Italia
2023– Saudi-Arabia Saudi-Arabia

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ura pelaajana muokkaa

Mancini aloitti uransa Bolognan joukkueessa 1981, mutta siirtyi jo 1982 Sampdoriaan. Genovalaisseurassa Mancini muodosti tehokkaan hyökkäyskaksikon yhdessä Gianluca Viallin kanssa. Mancini edusti Sampdoriaa 15 vuotta voittaen seurahistorian toistaiseksi ainoan Italian mestaruuden 1991. Lisäksi Mancini voitti Coppa Italian neljään kertaan ja oli mukana myös Cup-voittajien Cupin finaalissa 1990, kun Sampdoria kaatoi Anderlechtin. Euroopan Cupissakin Mancini pääsi aina finaaliin asti, mutta Sampdoria hävisi 1992 Barcelonalle.

Kaikkiaan Mancini pelasi Sampdoriassa 424 liigaottelua ja teki 132 maalia. Hän siirtyi 1997 roomalaisseura Lazioon, jonka paidassa voitti Italian mestaruuden lisäksi Coppa Italian kaksi kertaa ja Cup-voittajien Cupin 1999. Laziossa pelatessaan valmentaja Sven-Göran Eriksson istutti Mancinin hyökkääjästä, hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Mancini sai Erikssonilta tärkeää oppia, joka motivoi häntä pian myös valmennustehtäviin.

Vuonna 2001 Mancini pelasi vielä neljä ottelua Leicester Cityn paidassa ennen uransa lopettamista.

Mancini sai kunnian olla ensimmäinen pelaaja, joka sai Serie A:n parhaan pelaajan palkinnon ja Parhaan italialaisen Serie A -pelaajan palkinnon.

Huolimatta menestyksestään seuratasolla Mancini ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Italian maajoukkueessa. Enzo Bearzot'n, Azeglio Vicinin ja Arrigo Sacchin alaisuudessa Mancini pelasi 36 ottelua ja teki niissä neljä maalia[5]. Hän edusti Italiaa vuoden 1988 EM-kisoissa ja vuoden 1990 MM-kotikisoissa, joista tuloksena oli MM-pronssia.

Meriitit pelaajana muokkaa

Ura valmentajana muokkaa

Mancini aloitti valmennusuransa Sven-Göran Erikssonin apuvalmentajana Laziossa 2000. Helmikuussa 2001 Mancini siirtyi erotetun Fatih Terimin seuraajaksi Fiorentinan päävalmentajaksi. Mancini luotsasi firenzeläiset Coppa Italian voittoon 2001, mutta sai potkut huonojen esitysten vuoksi tammikuussa 2002.

Syksyllä 2002 Mancini palasi Roomaan ja Lazioon, kun Alberto Zaccheroni sai potkut huonosti alkaneen kauden 2002–2003 vuoksi. Mancini johdatti Lazion Coppa Italian voittoon 2004. Menestyksekkään kauden jälkeen Mancini siirtyi Internazionale Milanoon Alberto Zaccheronin seuraajaksi. Internazionalessa Mancinista tuli seurahistorian menestyksekkäin valmentaja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mancinin johdolla Nerazzurri voitti kaksi tuplamestaruutta, tosin kaudella 2005–2006 sopupelisotkujen vuoksi.

Menestys eurokentillä antoi kuitenkin odottaa itseään myös Mancinin johtamassa Internazionalessa. Kausina 2004–2005 ja 2005–2006 Internazionalen tie Mestarien liigassa päättyi puolivälieriin. Seuraavilla kausilla Nerazzurri putosi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Kehno euromenestys johti maaliskuussa 2008 Mancinin yllättävään ilmoitukseen, että hän jättää tehtävänsä kauden 2007–2008 päätteeksi. Mancini kertoi asiasta Internazionalen hävittyä Mestarien liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Liverpoolille ensin vieraissa 2–0 ja sitten kotikentällä 0–1. [6]

Kausi 2007–2008 päättyi Mancinin ja Interin osalta kolmanteen perättäiseen Italian mestaruuteen, joka ratkesi vasta päätöskierroksella. Coppa Italian finaalissa Mancini ja Inter kohtasivat neljännen kerran peräkkäin AS Roman. Toistamiseen cup-kannu matkasi Roomaan maalein 2–1.

Toukokuun lopulla 2008 Inter erotti Mancinin. [7] Interistä lähdön jälkeen Mancinia veikkailtiin muun muassa Chelsean uudeksi päävalmentajaksi. [8] Joulukuussa 2009 kerrottiin, että MM-kisoihin selvinnyt Nigeria havittelisi Mancinia päävalmentajakseen. [9] Pestistä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä 19. joulukuuta 2009 Manchester City kertoi, että Mancini ottaa seuran valmennusvastuun yhdessä apuvalmentaja Brian Kiddin kanssa. [10] Debyyttikaudellaan Mancini nosti uusien arabiomistajien riemuksi Cityn Valioliigassa viidenneksi, mikä oli seuran paras Valioliigasijoitus. City selvisi sijoituksensa turvin eurokentille ensi kerran sitten vuoden 1978. [11] Kaudella 2010–2011 City jatkoi edelliskauden kaltaisia esityksiään taistellen paikasta Mestarien liigaan. FA Cupissa Mancini luotsasi Cityn loppuotteluun, jossa se kukisti Stoken 1–0. Pokaali oli Cityn ensimmäinen 35 vuoteen. [12]

Kausi 2012–2013 ei sujunut Cityltä odotusten mukaisesti. Valioliigassa mestaruus karkasi jo hyvissä ajoin Manchester Unitedille ja Mestarien liigasta seura putosi jo lohkovaiheessa. Kausi päättyi pettymykseen myös FA Cupissa, kun Wigan kaatoi Cityn loppuottelussa 1–0. Mancinin ura Cityssä päättyi 13. toukokuuta potkuihin, joiden viralliseksi perusteluksi kerrottiin huonot välit seurajohtoon ja pelaajiin. [13]

Lokakuun alussa 2013 Mancini siirtyi turkkilaisen Galatasarayn päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella. [14] Mancini johdatti Galatasarayn Turkin cupin mestariksi ja liigassa toiseksi. Mestarien liigassa joukkue pelasi Mancinin alaisuudessa hyvin ja selvisi pudotuspeleihin jättäen lohkossaan taakseen Juventuksen ja FC Kööpenhaminan. Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin putosi Chelsealle pelaten ensimmäisen osan tasan 1–1, mutta häviten Stamford Bridgellä 3–0. [15] Mancini jätti yllättäen Galatasarayn kauden 2013–2014 jälkeen. [16]

Marraskuussa 2014 Mancini palasi Internazionalen päävalmentajaksi.[17] Mancinin paluu Internazionaleen oli vaikea ja kausi 2014–2015 päättyi vasta sijalle kahdeksan, mikä jätti seuran europelien ulkopuolelle. Kaudella 2015/16 Internazionale johti Serie A:ta talvitauolle saakka, mutta heikompi kevätkausi pudotti joukkueen lopulta neljänneksi. Kesällä 2016 uutisoitiin Mancinin ja seurajohdon erimielisyyksistä pelaajanhankintojen suhteen.[18] Elokuun alussa 2016 seura ilmoitti, että Mancinin sopimus on purettu ja valmentaja jättää seuran ennen kauden alkua.[19]

Kesäkuussa 2017 Mancini allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen FK Zenitin kanssa.[20] Mancininin johdolla Zenit aloitti kautensa Venäjän liigassa vahvasti ja pelasi 12 ensimmäistä ottelua tappioitta. Kauden edetessä tappiot ja erityisesti tasapelit verottivat Zenitin pistesaalista. Tuloksena oli lopulta viides sija, mikä oli seuran huonoin saavutus kymmeneen vuoteen.[21] Kauden jälkeen Mancini jätti Zenitin ja siirtyi Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi.[3] Mancini tuli Italian päävalmentajaksi tilanteessa, jossa maajoukkue oli jäänyt ulos MM-kisoista 2018. Mancinin johdolla Italia aloitti ottelunsa voitokkaasti kukistamalla debyyttiottelussa Saudi-Arabian.[22] Italia esiintyi vahvasti EM2020-karsinnoissa ja huhtikuussa 2019 Mancini palkittiin Italian parhaan valmentajan Enzo Bearzot -palkinnolla.[23] Mancinin johdolla Italia varmisti paikkansa EM-lopputurnaukseen lokakuussa 2019.[24] Mancinin johdolla Italia venytti tappiottomien otteluidensa putken maajoukkueen uuteen ennätykseen. Aiempi Vittorio Pozzon joukkueen ennätys oli 30 tappiotonta ottelua, Mancinin Italia pelasi EM-neljännesvälierissä Itävaltaa vastaan 31. perättäisen ottelunsa ilman tappiota.[25] Lopputurnaus huipentui lopulta 34. perättäiseen otteluun ilman tappiota, kun Italia voitti loppuottelussa Englannin rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[26]

Meriitit valmentajana muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Roberto Mancini Transfermarkt. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Official: Mancini leaves Zenit Football Italia. 13.5.2018. Viitattu 15.5.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b Uusitalo, Timo: Sinetti asialle - Roberto Mancini Italian vastuuvalmentajaksi 14.5.2018. Yle. Viitattu 15.5.2018.
  4. ↑ a b Isokoski, Riku: Saudi-Arabia kaappasi Italian kultavalmentajan – Saa jättipalkan Iltalehti. 28.8.2024. Viitattu 14.2.2024.
  5. ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Inter-luotsi Mancini ilmoitti shokkilähdöstä
  7. ↑ Inter Milano erotti Mancinin
  8. ↑ Patient Mancini awaiting Chelsea's call (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Nigeria ist an Mancini dran
  10. ↑ Change of manager at City (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ West Ham 1 - 1 Man City
  12. ↑ Man City wins FA Cup, 1st title in 35 years
  13. ↑ Roberto Mancini: Manchester City exit due to poor relationships
  14. ↑ http://www.lequipe.fr/Football/Actualites/Mancini-3-ans-a-galatasaray-off/405439 [Mancini, 3 ans à Galatasaray (off)]
  15. ↑ Chelsea blow away Galatasaray thanks to Samuel Eto'o and Gary Cahill
  16. ↑ Roberto Mancini: Galatasaray manager leaves club
  17. ↑ Inter Milan confirm Roberto Mancini appointment after Walter Mazzarri exit
  18. ↑ NOT INTER YOU Roberto Mancini in crisis talks with Inter Milan over their refusal to buy Manchester City ace Yaya Toure
  19. ↑ F.C. Internazionale statement (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Roberto Mancini takes over as Zenit St Petersburg manager
  21. ↑ Russian Premier League Table - 2017-18
  22. ↑ Italy: Balotelli and Mancini ideal start
  23. ↑ Al ct Roberto Mancini il premio Bearzot 2019
  24. ↑ Mancini extends Italy deal
  25. ↑ Italy needed extra time to see off battling Austria
  26. ↑ Käsittämätöntä draamaa! Englanti pettyi, Italia juhlii Euroopan mestaruutta – Yle seurasi huikeaa finaalia hetki hetkeltä


Edeltäjä:
ei jaettu 		Serie A:n paras pelaaja
1997 		Seuraaja:
Ronaldo
Edeltäjä:
ei jaettu 		Paras italialainen jalkapalloilija Serie A:ssa
1997 		Seuraaja:
Alessandro del Piero
Edeltäjä:
Cesare Prandelli 		Serie A:n paras valmentaja
2007/08 		Seuraaja:
Massimiliano Allegri
Edeltäjä:
Eusebio Di Francesco 		Enzo Bearzot -palkinto
2019 		Seuraaja:
Paolo Rossi
Edeltäjä:
Fatih Terim 		Fiorentinan päävalmentaja
2001–2002 		Seuraaja:
Ottavio Bianchi
Edeltäjä:
Alberto Zaccheroni 		Lazion päävalmentaja
2002–2004 		Seuraaja:
Domenico Caso
Edeltäjä:
Mark Hughes 		Manchester Cityn päävalmentaja
12/2009–2013 		Seuraaja:
Manuel Pellegrini
Edeltäjä:
Fatih Terim 		Galatasarayn päävalmentaja
10/2013–2014 		Seuraaja:
Cesare Prandelli
Edeltäjä:
Mircea Lucescu 		FK Zenitin päävalmentaja
2017–2018 		Seuraaja:
Sergei Semak
Edeltäjä:
Giampiero Ventura 		Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
2018–2023 		Seuraaja:
Luciano Spalletti
Internazionalen päävalmentajat
Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1990

1 Zenga | 2 Baresi | 3 Bergomi | 4 de Agostini | 5 Ferrara | 6 Ferri | 7 Maldini | 8 Vierchowod | 9 Ancelotti | 10 Berti | 11 De Napoli | 12 Tacconi | 13 Giannini | 14 Marocchi | 15 Baggio | 16 Carnevale | 17 Donadoni | 18 Mancini | 19 Schillaci | 20 Serena | 21 Vialli | 22 Pagliuca | Valmentaja Vicini

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roberto_Mancini&oldid=22190757”