Robert de Saint-Loup

Robert de Saint-Loup, eli Robert Saint-Loupin markiisi, on Marcel Proustin kirjan Kadonnutta aikaa etsimässä kuvitteellinen henkilö.

Genealogia

Guermantesin herttuoiden genealogia

Robert de Saint-Loup on kreivi ja kreivitär de Marsantesin poika. Hän on siis äitinsä kautta paroni de Charlusin sisarenpoika ja Guemantesin herttuan veljenpoika.

Esiintyminen teoksessa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Robert Saint-Loup on kertoja Marcelin ystävä, he tutustuvat toisiinsa Kertojan ensimmäisen Balbecin kylpyläkaupungissa viettämän kesän aikana (II-2, 29) Tapaamisen hetkellä Saint-Loup valmistautuu Samurin Ratsuväkikouluun ja hän on innokas Friedrich Nietzschen ja Pierre-Joseph Proudhonin lukija. Kertojan isoäiti välittää hänelle Robert de Saint-Loupin kirjeet, jotka tämä on toimittanut lähtöhetkellä. Se ilahduttaa kertojan mieltä (II-2, 151). Robert on aina erityisen kiinnostunut kertojan terveydentilasta, ja hän pitää Marcelia intellektuellina. Rachel, joka on Robertin senhetkinen rakastajatar, vaikutuksesta on dreyfusardi, eli vaatii innokkaasti tämän vapauttamista (III, 97).

Kertoja vierailee Robertin luona Doncièresissä tämän rykmentin sijaintikaupungissa. Täällä Robert kertoo hänelle intohimostaan sotilaalliseen strategiaan käsiteltäessä sitä esteettisenä ilmiönä (III, 98–105). Kun Robert katkaisee suhteensa Racheliin, hän luopuu asenteestaan dreyfusardina.

Teoksen osassa ”Pakenija” Robert lähtee Touraineen yrittäen saada Albertinen palaamaan Pariisiin, mutta yritys epäonnistuu (VII.1, 59). De Saint-Loup on avioitunut Gilberte Swannin kanssa mutta pettää tätä ja valehtelee tälle jatkuvasti (VIII-1, 10), joskin hän rakastaa Gilberteä. Robert on myös harhaviettinen ja solmii suhteen Moreliin, jota hän myös ylläpitää.

Kertoja kohtaa de Saint-Loupin teoksen viimeisessä osassa ”Le Temps Retrouvé” (VIII-1, 79), ja hän esitelmöi Marcelille teorioitaan strategiasta, joiden pitävyys voidaan todeta vain taisteluissa. Robert kirjoittaa rintamalta pitkiä kirjeitä kertojalle, joissa hän tuo esiin kaiken kirjallisen hienoutensa sekä sodan myötä syntyneen konfliktin mukanaan tuoman saksalaisfobian. Hän kuolee sankarillisesti taistelussa (VII-1, 208), ja häntä jäävät kaipaamaan hänen vaimonsa ja tätinsä, Guermantesin herttuatar.

Robert de Sain-Loup on siis kertojan hyvä ystävä. Hän on varma että kertoja, kuten koko hänen muu sukunsa, vastustaa Robertin suhdetta Racheliin, ja siksi Robert kirjoittaa kertojalle kirjeen, jossa syyttää tätä petturiksi. Itse hän kuuluu paroni de Charlusin kanssa niihin älyköihin, joiden puhetulvaa on vaikea keskeyttää (VII-1, 93). Robert on älyllisesti loistava ja sivistynyt. Hänellä ei ole luokkaennakkoluuloja, eikä hän arvosta muuta kuin sydämen ja älyn aateluutta.