Robert Adam

skotlantilainen arkkitehti

Robert Adam (3. heinäkuuta 17283. maaliskuuta 1792) oli skotlantilainen uusklassismia edustanut arkkitehti ja sisustussuunnittelija. Hän oli Englannin uusklassismin uranuurtaja. Adamin isä William Adam oli arkkitehti, ja Robert Adam jatkoi aluksi yhdessä veljiensä John Adamin ja James Adamin kanssa isänsä työtä Skotlannissa. Veljekset perustivat myöhemmin oman arkkitehtitoimiston Lontooseen. Adamin yhdessä veljensä kanssa kehittämää siroa sisustus- ja huonekalutyyliä kutsutaan Adam-tyyliksi.[1] Eräs hänen tunnetuimmista töistään on Edinburghin yliopiston Old College.

Robert Adam

Adam syntyi Kirkcaldyssä Fifessä. Myös hänen veljensä James ja John Adam nousivat kohtalaiseen maineeseen, mutta ovat sittemmin jääneet Robert Adamin varjoon.[2] Robert Adam opiskeli Edinburghin yliopistossa ja tutustui skotlantilaisen valistuksen ajan johtaviin henkilöihin. Isänsä kuoleman jälkeen Robert Adam ryhtyi veljensä Johnin liikekumppaniksi, ja vuoteen 1754 mennessä hän oli kerännyt riittävästi pääomaa Grand Touria varten. Italiassa hän palkkasi opettajakseen ranskalaisen piirtäjän ja arkkitehdin Charles-Louis Clérisseaun. Clérisseau opetti Adamin arvostamaan uusklassismia. Adam perehtyi matkalla antiikin taiteeseen ja arkkitehtuuriin ja tutustui taidegraafikko Piranesiin. Vuonna 1755 Adam ja Clérisseau vierailivat Napolissa ja Herculaneumin kaivauksilla, ja vuonna 1757 Spalatossa eli nykyisessä Splitissä, jossa he näkivät Diocletianuksen palatsin rauniot. Vuonna 1764 he julkaisivat loisteliaasti kuvitetun kirjan Ruins of the Palace of Emperor Diocletian at Spalatro in Dalmatia, joka vaikutti uusklassismin suosion nousuun.[3]

Palattuaan Englantiin vuonna 1758 Adam asettui Lontooseen, jossa hän perusti veljiensä James Adamin ja William Adamin kanssa arkkitehtitoimiston. Robert Adam toimi toimiston johtajana ja John Adam auttoi yrityksen rahoituksessa. Adam sai toiminnalleen tukea skotlantilaisilta Argyllin herttualta ja Buten jaarlilta, ja hän onnistui vuonna 1761 saamaan nimityksen kuninkaan arkkitehdin virkaan.[3]

Robert Adam esiintyi antiikin Rooman asiantuntijana ja ryhtyi muuttamaan brittiläisen arkkitehtuurin painopistettä pois palladianismista kohti klassismia. Veljensä Jamesin kanssa Robert Adam viimeisteli Kedleston Hallin lisäten rakennukseen salongin, jossa oli kupoliholvi. He lisäsivät myös eteläfasadiin riemukaaren. Adamin veljekset käyttivät sisustuksissaan usein italialaisten maalarien koristelemia paneeleita sekä Joseph Rose vanhemman tekemiä kipsitöitä. Adamin veljesten yrityksen palkkalistoilla olikin useita taitavia käsityöläisiä toteuttamassa heidän visioitaan. Pohjapiirustuksissaan Adamit asettivat usein pohjaltaan erimuotoiset huoneet rinnakkain. Heidän esikuvinaan toimivat Diocletianuksen palatsin ja roomalaisten kylpylöiden pohjakaavat. [3]

Syon House on hyvä esimerkki huoneiden vaihteleviin geometrisiin muotoihin perustuvista pohjaratkaisuista. Sen eteishallissa on joonialaiset pylväät ja entablementin yllä kullatut patsaat. Halli on väritykseltään uusklassisen monivärinen. Muita tunnettuja sisustuksia ovat Osterley Park, Lontoon Derby House ja Kenwood Housen kirjasto.[3]

Adamien mittavin hanke lienee 24 talosta muodostuva Adelphi Buildings Lontoossa. Hanke käynnistyi vuonna 1768. Talot rakennettiin valtavalle jalustalle Thamesin pohjoisrannalle. Jalustan alla oli holvatut tilat varastoja varten. Suurin osa rakennuksista purettiin 1930-luvulla. Jäljellä on vielä 11 Adelphi Terrace ja Royal Society of Artsin päämaja. Adamit suunnittelivat yhtenäisten terassitalojen rivin myös Edinburghin Charlotte Squarelle ja Lontoon Fitzroy Squarelle.[3]

Uransa loppuvaiheessa Rober Adam sai useita suurten rakennusten tilauksia. Näihin lukeutuvat Edinburghin Register House ja Edinburghin yliopisto sekä muutamat yksityistalot, jotka muistuttivat ulkoa keskiaikaisia linnoja, mutta sisätilat olivat uusklassismia. Tunnetuimpia näistä linnamaisista rakennuksista on Culzean Castle Skotlannissa.[3]

Adam valittiin Royal Society of Artsin jäseneksi vuonna 1758. Royal Academy of Artsin jäsentä hänestä ei tullut muiden arkkitehtien vastustuksen vuoksi.[2] Hän kuoli äkillisesti kotonaan Lontoossa 63-vuotiaana.

Kuvagalleria muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8
  • Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8

Viitteet muokkaa

  1. Jokinen ja Honkala 1999, s. 9
  2. a b Newman, Gerald; Brown, Leslie Ellen (toim.): Britain in the Hanoverian Age, 1714-1837: An Encyclopedia, s. 5-6. Routledge, 1997. ISBN 978-0815303961. (englanniksi)
  3. a b c d e f Curl 1999, s. 5–6

Aiheesta muualla muokkaa