Riuttasjärvi (Parkano)
Riuttasjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Parkanossa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Parkanonjärven alueeseen. Riuttasjärvi on osa Riuttasjärven-Linnanjärven aluetta.[2][1]
| Riuttasjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Parkano |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Parkanonjärven alue (35.53) |
| Laskujoki | Käenkosken voimalaitos [1] |
| Järvinumero | 35.533.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 120,5 m [1] |
| Rantaviiva | 24,759 km [2] |
| Pinta-ala | 1,78676 km² [2] |
| Tilavuus | 0,00540821 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 3,03 m [2] |
| Suurin syvyys | 13 m [2] |
 Riuttasjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nykyään Riuttasjärveen kuuluvat myös Savajärven ja Kaitaveden järvialtaiden vedet. Näitä osia kutsutaan edelleen näillä nimillä, vaikka ne kuuluvatkin Käenkosken voimalan patoaltaaseen.[1][3]
Maantietoa muokkaa
Järven pituus on 6,4 kilometriä pitkä, leveimmillän 900 metriä ja sen pinta-ala on 179 hehtaaria. Sen rannat ovat enimmäksen vähän rakennettua metsämaata, jossa kalliot nousevat monin paikoin pintaan. Rantaviivan pituus on 25 kilometriä. Koko järvialtaan vedenpinnankorkeus on 120,5 metriä merenpinnan yläpuolella ja järven vedenpinnan korkeutta säännöstellään välillä 119,32–120,89 metriä. Järvi on matala, koska keskisyvyys on vain kolme metriä ja suurin syvyys 13 metriä. Valtatie 3 seuraa järveä länsipuolella keskimäärin puolen kilometrin etäisyydellä ja Tampere–Seinäjoki-rata järven itäpuolella.[2][1]
Ruittasjärven järviallas muokkaa
Riuttasjärven ja Savajärven välinen raja kulkee Jyrkkäkoskessa, joka jäi vuonna 1957 veden alle. Se sijaitsee 2,1 kilometriä pohjoiseen eteläpäässä järven ylittävältä rautatiesillalta. Kosken pudotus oli tuolloin vain metrin luokkaa ja leveys alle 20 metriä. Nykyään kosken länsirannan niemi on irronnut länsirannasta kolmeksi saareksi, joita erottaa mantereesta alle 100 metriä leveä matala salmi. Järvialtaan syvin kohta, joka on 13 metriä syvä, sijaitsee Salminkallioiden eteläpuolella olevan kapeikon suulla. Suurin saari on Isoniemi, joka on myös voimalaitoksen synnyttämä saari. Sen edustalla on 11 metriä syvää. Järvialtaaseen laskee ympäröivistä metsistä suo-ojia. Ne tuovat vettä esimerkiksi Teerinevalta, Vapunnevalta ja Hotakannevalta. Siihen laskee myös Iso-Visurin ja Visurinlammen yhteinen laskuoja. Riuttasjärven eteläosassa on runsaasti vapa-ajan asuntoja, yksi maatila ja Käenkosken tanssilava [4].[2][1]
Savajärven järviallas muokkaa
Savajärven järviallas on 1,5 kilometriä pitkä ja leveimillään 320 metriä. Savajärven erottaa Kaidoistavesistä Pitkäkosken kapeikko. Tämä virtaava salmi on vain 30 metriä leveä. Järvialtaaseen laskee ympäröiviltä soilta suo-ojia. Niitä ovat esimerkiksi Mustakeidas, Hotakanneva ja Isoneva, jossa on turvetuotantoalue. Suurin oja on Vehkapuru, joka laskee järvialtaan pohjoispäähän. Sen kautta laskevat Hotakanlampi, Vehkapurunlampi ja Kartiskalampi. Järvialtaan rannat ovat lähes asumattomia.[2][1]
Kaitojenvesien järviallas muokkaa
Kaitaveden nykyinen nimitys on Kaidatvedet. Se päättyy Linnajärvestä kaivettuun Rännärinkosken perattuun uomaan, joka alittaa valtatien 23. Järviallas on 3,4 kilometriä pitkä ja 350 metriä leveä. Siihen laskee itäpuolelta suo-ojia, jotka tuovat myös Kangaslamminnevalta Kangaslammen ja Piikkilammen vedet. Suurin vesimäärä tulee kuitenkin Linnanjärveltä. Järvialtaan ranta on lähes rakentamaton, sillä rannoilla on vain kolme vapaa-ajan asuntoa, Parkanon metsämuseo [5] ja Eräkaidan maja. Paikallisia kuuluisia kohteita ovat myös Ruumissaari [6], Messukallio ja Sormikivi [7].[2][1] Kaitojenvesien rannoille on toteutettu luontopolku ja Käykintukan retkeilyreitti.[8] Kaidatvedet ja Savajärvi ranta-alueineen on suojeltu osana Euroopan unionin Natura 2000 -alueiden verkostoa.[9]
Historiaa muokkaa
Vanhoissa 1800-luvun pitäjänkartoissa järven eteläkärjelle oli merkitty eri nimi kuin nykyään eli "Rajalampi".[10] Joissakin kartoissa eteläosan yli oli merkitty kylien välinen raja.[11] Valtionmaiden kartassa vuodelta 1849 näkyy Jyrkkäkosken itäranta.[12]
Vuonna 1957 valmistuneen Käenkosken voimalaitos nosti vedenpintaa 4,5 metriä. Järven pinta-ala kasvoi monissa kohdin, vaikka järven rantojen rinteet ovatkin melko jyrkät. Käenkoskella patoallas rakennettiin kosken alaosaan, jolloin järvi piteni noin 250 metriä. Riuttaslahti piteni entisen rautatien ja nykyisen yhdystien 2742 penkereelle asti. Vastarannan Rajalahden maatilan maat jäivät veden alle ja paikalla on nykyään pitkä valtatien 3 suuntainen lahti, jonka saari on yhdistetty penkereillä rantoihin. Isoniemi irtosi saareksi, vastapään niemi ja sen yläpuoliset saaret hukkuivat veden alle. Jyrkkäkoski, joka erotti järven Savajärvestä, upposi. Savajärvi yhdistyi huomaamattomalla tavalla Riuttasjärveen, kun sen vedenpinta nousi 3,5 metriä. Savajärven pohjoispäässä Pitkäkosken alla ollut niemi ja sen takainen lahti upposi ja niemestä jäi jäljelle pieni saari. Pitkäkosken oikealla puolella, missä sijaitsi alava suo ja Vehkapuron uoma, työntyy nykyään pohjoiseen 650 metriä pitkä lahti. Pitkäkoski, joka erotti Savajärven Kaitavedestä, leveni vain 30-metriseksi salmeksi. Kaitavesi nousi metrin, jolloin eteläisin niemi irtosi saareksi ja eteläosan pikkusaaret upposivat. Pohjoispään Leikonsaari ja Ruumissaari se sijaan vain pienenivät. Voimalaitostöihin kuului myös Rännärikosken perkaaminen ja suoristaminen. Kaitajärvi on nykyään yhtä korkealla kuin Linnanjärvi.[1][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Riuttasjärvi, Parkano (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2211 12 Parkanon asema. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1959. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 13.1.2016)
- ↑ Käenkosken tanssilava
- ↑ Pirkanmaan Museokompassi: Parkanon metsämuseo
- ↑ Perälä, Leena: Kyrönkankaan talvitie, 2012
- ↑ Saarinen, Jari: Messukallio ja Sormikivi (valokuvia)
- ↑ Parkanoon Parkanoon. Viitattu 19.2.2024.
- ↑ Kaidatvedet 23.3.2023. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 19.2.2024.
- ↑ Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano, Kihniö (2211 12+2213 03 Ia.* -/- -)
- ↑ Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano (2211 12 Ia.* -/- -)
- ↑ Arkistolaitos: Valtionmaat; Kartta (XV) ja selitys osasta valtionmaata käsittäen myös osan talon N:o 3 Parkanon kylässä tiluksista, (A79:20/106-135), 1845-1849, karttanumero 4
Aiheesta muualla muokkaa
- Parkanon kaupunki: Metsämuseo
- Saarinen, Jari: Parkanon historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)