Risto Oikarinen
Risto Oikarinen (s. 17. maaliskuuta 1978 Kajaani)[1] on suomalainen runoilija ja pastori. Oikarinen voitti vuonna 2003 Eino Leinon juhlavuoden kunniaksi järjestetyn nuorten runokilpailun. Vuonna 2005 hän sai Kalevi Jäntin palkinnon. Oikarinen opettaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja Laajasalon opistossa.[2]
Oikarinen on taustaltaan muusikko ja soittaa saksofonia. Hän opiskeli musiikkia Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, kunnes siirtyi Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa ja ryhtyi runoilijaksi.[1]
Juha-Pekka Kilpiö pitää Oikarisen kolmesta varhaisesta proosarunokokoelmasta parhaana esikoista Puupuhaltajaa. Neljäs kokoelma Kiitos tästä yöstä ei hänen mukaansa muistuta aiempia, vaan Oikarinen on keksinyt itsensä uudelleen. Tavurunot lähestyvät oulipon poetiikkaa. Kokoelma koostuu tyylillisesti kahdenlaisista runoista, "perinteisestä" ja "kokeellisesta" (sanat ovat Kilpiön tekstissä lainausmerkeissä), mutta puhuvat samoista asioista. Kilpiö huomauttaa, että vaikka kokoelma tuntuu varautuneelta, se on kuitenkin käänne Oikarisen tuotannossa.[3]
Teokset muokkaa
- Puupuhaltaja, Otava 2005
- Katumusharjoituksia, Gummerus 2008
- Värioppi, Otava 2012
- Nälkämaan laulu, romaani, Otava 2016
- Piispa, romaani, Otava 2021
- Kiitos tästä yötä, Otava 2023
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Oikarinen, Risto Kirjasampo.fi. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Risto Oikarinen Otava. Viitattu 11.12.2023.
- ↑ Juha-Pekka Kilpiö, Yö sydämellä. Parnasso 6–7/2023, s. 94