Rintaperillinen on perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne. Lapset voivat olla avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneitä tai ottolapsia.

Suomen lainsäädännössä perimisjärjestyksestä on säädetty perintökaaressa.

Rintaperilliset ovat ensisijaisia perillisiä, ja ellei testamentilla ole muuta määrätty, perintö jaetaan tasan rintaperillisten kesken. Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, jota testamentti ei voi loukata.

Lakiosuudessa on kuitenkin poikkeus ottolapsen osalta, mikäli adoptio on vahvistettu 1.1.1980 tai myöhemmin, kyseessä on ns. vahva adoptio, jolloin ottolapsen jäämistöoikeudellinen suhde omiin biologisiin vanhempiinsa katkeaa ja he ovat tasavertaisia ottovanhempiensa biologisten lasten rinnalla. Ottolapsi ei siis vahvassa adoptiossa peri biologisia vanhempiaan. Sitä vastoin, jos adoptio on vahvistettu ennen 1.1.1980, ottolapsi on säilyttänyt perimys- ja lakiosaoikeuden myös omiin biologisiin vanhempiinsa nähden. Tällöin heidän lakiosuutensa ottovanhempiensa jäämistöstä on puolet täysrintaperillisen lakiosuudesta. Kyse on ns. heikosta adoptiosta.[1]

Rintaperillisen voi kuitenkin lain mukaan tehdä perinnöttömäksi, jos hän loukkaa perittävää rikoksella tai viettää jatkuvasti kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.[2]

Vaikka rintaperilliset ovat perimäjärjestyksessä ennen aviopuolisoa, avio-oikeus antaa leskelle joitakin oikeuksia. Jos kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, voi leski saada mahdollisen avio-oikeutensa perusteella osituksessa tasinkona sen verran vainajan omaisuutta, että lopputuloksena omaisuus jakautuu tasan puolisoiden kesken. Loput kuolleen puolison omaisuudesta jaetaan perillisille tai testamentin mukaisesti.

Aviopuolisolla on myös oikeus hallita puolisoiden yhteisenä kotina toiminutta asuntoa, tai muuta jäämistöön kuuluvaa lesken kodiksi sopivaa asuntoa, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken omaan varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Ottolapsen oikeus perintöön | Minilex www.minilex.fi. Viitattu 31.10.2015.
  2. http://www.hs.fi/kuluttaja/a1305931367321
  3. PK 3:1a§ 2. mom.

Aiheesta muualla muokkaa