Rinnakkaisliitäntä
Rinnakkaisliitäntä (myös: Centronics-portti, kirjoitinportti, LPT) on nykyään jo vanhentunut tietokoneiden oheislaiteliitäntä, joka on kehitetty tulostimille. Myöhemmin porttia käytettiin myös muille oheislaitteille kuten kuvanlukijoille tai Zip-asemille. Rinnakkaisporttia ja siihen liitettävää vastakappaletta, "dongelia", on käytetty myös teollisuusohjelmistojen ja suosittujen pelien fyysisessä kopiosuojauksessa. Rinnakkaisporttia hyödynnettiin myös digitaalisen äänen toistossa (Covox Speech Thing) ja tiedostonsiirtoon Laplink-ohjelman ja muiden vastaavien ja PLIP-protokollan avulla.
Rinnakkaisportin vaihtoehtoinen nimi Centronics-portti viittaa Centronics Data Computer Corporation -yhtiöön, joka otti liittimen ensimmäisenä käyttöön valmistamassaan matriisikirjoittimessa Model 101 vuonna 1970. Kytkennän kehittivät An Wang, Robert Howard ja Prentice Robinson Wang Laboratories -yhtiössä. Vuonna 1981 IBM valitsi liittimen henkilökohtaisen tietokoneensa tulostinportiksi. Dataproducts-yhtiö esitteli Centronics-liitännästä poikkeavan standardinsa DD-50 tai M-50 (Winchester-liitin), jonka tulostimen puoleisessa päässä oli 37-nastainen DC-37. Dataproductsin liitäntä oli yleinen suurtietokoneissa.
Alkuperäinen Centronics-standardin mukainen rinnakkaisliitäntä oli yksisuuntainen, mutta PS/2-tietokoneessa siirryttiin kaksisuuntaiseen tiedonsiirtoon, jota määrittelee IEEE 1284 -standardi. Alkuperäisen Centronics-standardin mukainen rinnakkaisportti kykeni siirtämään dataa 150 kilotavua sekunnissa, mutta uudemmat ECP- ja EPP-tiloja hyödyntävät portit pystyivät siirtämään dataa 400 kilotavusta kahteen megatavuun sekunnissa. Nykyään USB- tai FireWire-liitäntä on huomattavasti nopeampana ja monikäyttöisempänä korvannut rinnakkaisliitännän.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 269–294. 6. painos. Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). ISBN 951-832-015-9.
