Richard Thompson (muusikko)

Tämä artikkeli kertoo brittiläisestä rockmuusikosta. Richard Thompson on myös trinidadtobagolainen pikajuoksija.

Richard Thompson (s. 3. huhtikuuta 1949, Lontoo) on brittiläinen rockmuusikko, joka aloitti uransa 1960-luvun lopulla. Monet pitävät Thompsonia yhtenä Britannian merkittävimmistä pitkän linjan lauluntekijöistä, minkä lisäksi häntä arvostetaan erittäin taitavana kitaransoittajana: musiikkilehti Rolling Stone valitsi hänet 19. sijalle merkittävimpien rock- ja blueskitaristien luettelossaan.[1] Thompsonin tuotanto edustaa tyyliltään lähinnä folkrockia. Thompson on saanut rocksävellyksiinsä inspiraatiota varsinkin brittiläisestä kansanmusiikista. Hän on kuitenkin ottanut vaikutteita monista muistakin lähteistä, kuten uuden aallon rockista, kantrista ja jopa metallimusiikista.

Richard Thompson

Thompson tunnetaan parhaiten ehkä Fairport Convention -yhtyeen jäsenyydestä vuosina 1967 - 1971. Yhtyeestä erottuaan Thompson on enimmäkseen jatkanut soolouralla, mutta hän on tehnyt musiikkia myös Linda Thompsonin kanssa sekä eräiden väliaikaisten yhtyekokoonpanojen jäsenenä.

Thompson on vuodesta 1974 lähtien ollut uskonnoltaan suufilainen. Eräitä 1970-luvun levyjään lukuun ottamatta hän ei kuitenkaan ole erityisemmin käsitellyt uskonnollisia aiheita musiikissaan.

Ura muokkaa

Fairport Convention ja siirtyminen soolouralle muokkaa

Thompson nousi maineeseen vuonna 1967 perustetun Fairport Convention -yhtyeen jäsenenä. Yhtyettä perustettaessa Thompson oli vasta 17-vuotias, mutta hän kasvoi yhdeksi kokoonpanon kantavista voimista sekä kitaristina, säveltäjänä että sovittajana. Thompson oli mukana Fairport Conventionin viidellä ensimmäisellä albumilla, jotka julkaistiin nopeassa tahdissa vuosina 1968 - 1970. Näiden joukossa olivat yhtyeen ehkä tunnetuimmat levyt Unhalfbricking (1969), Liege & Lief (1969) ja Full House (1970). Hän kuitenkin jätti yhtyeen vuonna 1971. Vuonna 1972 ilmestyi Thompsonin ensimmäinen sooloalbumi Henry the Human Fly, minkä lisäksi hän oli mukana yhden albumin tehneessä The Bunch -kokoonpanossa. Tämän jälkeen hän jatkoi levytysuraansa yhdessä vaimonsa Linda Thompsonin kanssa.

Richard ja Linda Thompsonin yhteinen ura muokkaa

Thompsonien pariskunta teki kuusi yhteistä albumia vuosina 1974 - 1982. Näistä tunnetuimpia ovat ensimmäinen ja viimeinen: I Want To See the Bright Lights Tonight (1974) ja Shoot Out the Lights (1982). Nämä levyt luetaan usein folkrockin klassikoiden joukkoon. Rolling Stone valitsi jälkimmäisen 1980-luvun yhdeksänneksi parhaaksi rocklevyksi[2]. Sen ilmestyessä Thompsonit olivat päätyneet avioeroon. Richard jatkoi soolouralla.

Thompsonin sooloura muokkaa

Thompsonin ensimmäinen sooloalbumi avioeron jälkeen oli Hand Of Kindness (1983). Soolotuotannosta varsinkin Amnesia (1988), Rumor And Sigh (1991), Mirror Blue (1994) ja you? me? us? (1996) ovat ihailijoiden ja rock-kriitikoiden keskuudessa hyvin arvostettuja. Suureen kaupalliseen menestykseen Thompson ei ole yltänyt, mutta hänellä on vahva kulttisuosio sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Thompson on asunut Kaliforniassa 1990-luvun alusta lähtien.

Soololevyjensä sanoituksissa Thompson esiintyy usein tarinankertojana. Hänet laulujensa päähenkilöt ovat usein omalaatuisia, jopa häiriintyneitä luonteita tai muuten vain raiteiltaan suistuneita ihmisiä. Myös yhteiskunnalliset ja poliittiset kannanotot kuuluvat Thompsonin musiikkiin, joka on välillä hyytävän synkkää ja välillä terävän sarkastista.

Viimeaikaiset vaiheet muokkaa

Thompson on jatkanut aktiivisesti uraansa 2000-luvulla. Ikääntyvän lauluntekijän taiteellinen profiili on pysynyt korkeana. Hänen uudemmatkin albuminsa, kuten Mock Tudor (1999), Front Parlour Ballads (2005) ja Sweet Warrior (2007), ovat saaneet kriitikoilta myönteisen vastaanoton.

Suomessa Thompson on esiintynyt vain harvoin, viimeksi Helsingissä 18. 8. 2008.

Thompsonien pariskunnan albumit ja Richard Thompsonin sooloalbumit muokkaa

Albumit muiden kokoonpanojen kanssa muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Lehtinen, Leena: ”1980-luku oli ensimmäinen vallankumoukseton rockvuosikymmen”. Helsingin Sanomat, 21.11.1989, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla muokkaa