Resolution-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston ballistisin ohjuksin varustettujen ydinsukellusveneiden muodostama alusluokka, johon piti kuulua viisi alusta. Niistä valmistui lopulta neljä, jotka olivat käytössä 1960–1990-luvuilla. Kukin niistä oli aseistettu kuudellatoista UGM-27 Polaris -ohjuksella.

Resolution
Nimikkoalus HMS Resolutionin pienoismalli
Nimikkoalus HMS Resolutionin pienoismalli
Tekniset tiedot
Uppouma 7 500 t (pinnalla)
8 500 t (sukelluksissa)
Pituus 129,5 m
Leveys 10,1 m
Syväys 9,1 m
Koneteho 15 000 shp
Nopeus 28 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 13 upseeria ja 130 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 16 × UGM-27C Polaris A3
6 × 21" torpedoputkea

Taustaa muokkaa

Britannian Polaris-projekti alkoi, kun sekä maalta laukaistava Blue Streak -ohjus että V-pommittajien Skybolt epäonnistuivat. Yhdysvallat vastusti NATO-maiden omia ydinohjussuunnitelmia, koska se halusi aseiden olevan mahdollisimman uudenaikaisia ja turvallisia. Pääministeri Harold Macmillan ja presidentti John F. Kennedy sopivat kuitenkin Nassaun kokouksessa 1962, että Yhdysvallat toimittaisi Britannialle Polaris-ohjuksia sukellusveneisiin. Britannia suunnittelisi ja rakentaisi sukellusveneet ja ydinkärjet itse. Yhdysvallat tarjosi ohjusta myöhemmin myös Ranskalle, joka halusi kuitenkin kehittää omat ohjuksensa. Polaris-sopimus Britannian ja Yhdysvaltain välillä solmittiin 6. huhtikuuta 1963.

Suunnittelu muokkaa

Alusten propulsiojärjestelmän Rolls-Roycen ydinreaktori ja English Electricin höyryturbiinit mahdollistivat 25 solmun nopeuden. Varavoimanlähteenä oli dieselgeneraattori.

Luokka oli muunnelma Valiant-luokasta, jota suurennettiin ohjusten mahduttamiseksi. Alusten keula ja perä rakennettiin erikseen ja väliin sijoitettiin Yhdysvalloissa suunniteltu ohjusosasto. Veneen pääaseistuksena olleet kuusitoista UGM-27 Polaris A3 -ohjusta olivat sijoitettuna kahteen riviin. Ohjuksen kantomatka oli 2 500 meripeninkulmaa. Taktisena aseistuksena oli kuusi 21" torpedoputkea, jotka ampuivat Tigerfish-torpedoja.

Alus muokkaa

Resolution-luokan sukellusveneet[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Resolution Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness 26. helmikuuta 1964 15. syyskuuta 1966 2. lokakuuta 1967 22. lokakuuta 1994
HMS Repulse Vickers-Armstrong 12. maaliskuuta 1965 4. marraskuuta 1967 28. syyskuuta 1968 28. elokuuta 1996
HMS Renown Cammell Laird, Birkenhead 25. kesäkuuta 1964 25. helmikuuta 1967 15. marraskuuta 1968 25. helmikuuta 1996
HMS Revenge Cammell Laird 19. toukokuuta 1965 15. maaliskuuta 1968 4. joulukuuta 1969 28. toukokuuta 1995
HMS Ramillies tilaus peruutettu

Resolutionin rakennustyöt aloitettiin helmikuussa 1964. Se laskettiin vesille syyskuussa 1966 ja otettiin palvelukseen 1967 ja pitkällisten kokeiden jälkeen se koelaukaisi ohjuksen Yhdysvaltain ilmavoimien koealueelle Cape Kennedyn ulkopuolelta 15. helmikuuta 1968 kello 11:15. Vene aloitti ensimmäisen partiomatkansa 15. kesäkuuta 1968, mitä seurasi 28 vuotta yhtenäistä Resolution-luokan veneiden partiointia. Kaikki alukset sijoitettiin 10. sukellusvenelaivueeseen Faslanen tukikohdassa Skotlannissa. Pisimmän yhtämittaisen 108 päivää kestäneen partiomatkan teki Resolution vuonna 1991.

Vuonna 1980 hallitus ilmoitti aikeista korvata Polaris-ohjukset yhdysvaltalaisella Trident-ohjuksella. Tällä välin Polaris-ohjusten ydinkärjet korvattiin uudella Chevaline-mallilla. Repulse ja Renown peruskorjattiin 1982, Resolution 1984 ja Revenge 1988. Ensimmäinen Trident-vene, Vanguard-luokan HMS Vanguard valmistui 1992, jonka jälkeen Revenge poistettiin käytöstä toukokuussa ja Resolution lokakuussa. Renown palveli vuoteen 1995 ja Repulse poistettiin käytöstä 28. elokuuta 1996. Tämän jälkeen alukset on sijoitettu Rosythin telakalle ja niistä on poistettu reaktorit.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Resolution-luokka.

Viitteet muokkaa

  1. Gardiner, Robert s. 531