Res gestae Divi Augusti
Res gestae Divi Augusti (lat. "Jumalaisen Augustuksen urotyöt") eli Monumentum Ancyranum[1] ("Ankaran monumentti") on Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen teettämä piirtokirjoitus, jossa hän kertoo ensimmäisessä persoonassa elämästään ja saavutuksistaan. Alkuperäinen teksti sijaitsi Roomassa, Augustuksen mausoleumin edessä, mutta se ei ole säilynyt nykypäivään. Tekstin kopio on kuitenkin löydetty Ankarasta. Vaikka Res gestae on pääasiassa Augustuksen propagandaa, pidetään sitä tärkeänä lähteenä hänen hallituskaudelleen.
Historia muokkaa
Suetonius kertoo että Augustus luovutti ennen kuolemaansa Vestan neitsyille testamenttinsa lisäksi myös yhteenvedon teoistaan keisarina, jonka hän halusi luettavan senaatille kuolemansa jälkeen. Augustus halusi myös että tämä teksti kaiverrettaisiin pronssitauluille ja laitettaisiin esille hänen Campus Martiuksen lähellä sijaitsevan mausoleuminsa eteen. Nämä pronssitaulut ovat kuitenkin hävinneet aikojen saatossa.[1]
Res gestaen kirjoitusaika on kiistelty. Erään käsityksen mukaan Augustus kirjoitti tekstiä koko elämänsä ajan ja laajensi sitä ajoittain. Toisen käsityksen mukaan hän kirjoitti sen hallituskautensa keskivaiheilla ja teki siihen myöhemmin lisäyksiä. Kolmannen käsityksen mukaan Res gestae puhuu puolestaan: "Olin 76-vuotias tätä kirjoittaessani". Tämän mukaan Res gestaen kirjoitushetken voi ajoittaa Augustuksen viimeisen syntymäpäivän (23. syyskuuta 13 jaa.) ja kuoleman (19. elokuuta 14 jaa.) välille. Nykypäivään säilynyt tekstin esipuhe ei voi kuitenkaan olla alkuperäinen. Siinä esiintyvät viittaukset Roomaan on selvästi lisätty koska lukijat olivat provinssien asukkaita. Esipuhe oli ehkä Tiberiuksen käsialaa tai ainakin tämän käskystä kirjoitettu.[2]
Löytyminen ja julkaisu muokkaa
Alkuperäinen teksti oli kaiverrettu pronssipilareihin Augustuksen mausoleumin edessä, mutta se ei ole säilynyt. Tekstistä on kuitenkin löydetty lukuisia kopioita, huomattavin näistä Galatian provinssin pääkaupungista Ankarasta, jonka mukaan teksti sai vaihtoehtoisen nimensä "Monumentum Ancyranum". Piirtokirjoitus sijaitsi Rooman ja Augustuksen temppelin pronaoksessa. Ankaran versio oli lähes täydellinen, mutta osittain vaurioitunut. Tämä teksti tuli länsimaalaisten tietoon ensimmäisen kerran 1500-luvulla, kun kirjailija ja diplomaatti Ogier Ghiselin de Busbecq julkaisi siitä osia. Ferdinand I oli lähettänyt Busbecqin lähettilääksi Suleiman Suuren hoviin. Ankaran temppelin cellasta löytyy myös kreikankielinen versio Res gestaesta. Kreikankielistä versiota on käytetty latinankielisen version vaikeaselkoisten kohtien korjaamiseen. W. M. Ramsay löysi vuonna 1914 Pisidian Antiokiasta toisen version Res gestaesta. Tämä, niin sanottu "Monumentum Antiochenum", on kirjoitettu latinaksi ja kreikaksi. Tämä versio on myös vaurioitunut, mutta sen latinankielinen versio sisältää osia, joita ei löydy Ankaran tekstistä. Ankaran ja Antiokian tekstit eivät kuitenkaan ole täysin identtisiä. Kreikankielisestä tekstistä on löydetty katkelmia myös Pisidian Apolloniasta, joka myös sijaitsi Galatian provinssissa. Eri versiot yhdisti ensimmäisen kerran Theodor Mommsen vuonna 1883.[1][2]
Sisältö muokkaa
Tyyliltään teksti on vähäsanaista. Adjektiivit ja adverbit puuttuvat miltei kokonaan. Koska Res gestaen sisältö oli tarkoitettu yleisön nähtäväksi, voidaan olettaa, ettei se sisällä suoranaisia valheita. Toisaalta Augustus ei ole aina täysin rehellinen kaikkien tapahtumien suhteen. Esimerkiksi hän mainitsee ensimmäisessä kappaleessa koonneensa armeijan, mikä oli laitonta yksityishenkilölle. Kolmannessa kappaleessa hän kertoo armahtaneensa sisällissodassa häntä vastaan sotineita vastustajia, vaikka todellisuudessa hän antoi teloittaa useita heistä. Augustus jättää poliittiset vastustajansa nimeämättä. Esimerkiksi Marcus Antoniusta ja Lepidusta ei mainita suoraan. Sextus Pompeiusta kuvaillaan orjakapinan päällikkönä. Republikaaneja, jotka olivat Julius Caesarin murhan takana, kuvaillaan vain "isäni murhaajiksi".[3] Augustus ei myöskään mainitse itseään nimeltä kuin kerran, "Augustus"-arvonimen myöntämisen yhteydessä. Perheenjäsenistään Augustus mainitsee tekstissä vain Agrippan, Tiberiuksen, Gaius Caesarin ja Lucius Caesarin.[1]
Räikeintä faktojen vääristelyä esiintyy kappaleessa 34, jossa Augustus kuvailee hänelle annettuja perustuslaillisia oikeuksia. Hän kertoo palauttaneensa Roomaan tasavallan vuosia kestäneen sisällissodan jälkeen, vaikka todellisuudessa hän sai senaatilta ennennäkemättömät valtaoikeudet. Res gestae ei myöskään kerro useista diplomaattisista ja sotilaallisista epäonnistumisista, jotka tapahtuivat Augustuksen valtakaudella. Lisäksi Parthian kanssa saavutettu diplomaattinen voitto, jonka yhteydessä parthialaiset palauttivat Carrhaessa tuhoutuneiden legioonien sotamerkit, esitellään res gestaessa sotilaallisena voittona.[4]
Teksti koostuu 35 kappaleesta, jotka voidaan jakaa neljään tai viiteen eri osioon, sekä lyhyestä Augustuksen kuoleman jälkeen tehdystä lisäyksestä. Ensimmäinen osa käsittelee Augustuksen poliittista uraa (kappaleet 1–14). Näistä kappaleet 1–3 sisältävät yhteenvedon Augustuksen urasta vuoteen 28 eaa. asti. Toinen osio (kappaleet 15–24) käsittelee hänen rahalahjoituksiaan ja rakennushankkeitaan. Kolmannessa osassa kuvataan hänen saavutuksensa sodissa ja diplomatian alalla (kappaleet 25–33). Neljäs osa käsittelee Augustuksen asemaa hallinnossa (kappaleet 34–35). Loppuun tehty lisäys kertoo kolmannessa persoonassa tiivistelmän aiemmasta tekstistä ja luetteloi Augustuksen kunnostamia rakennuksia.[5]
| Kappaleet | Yhteenveto[3] |
|---|---|
| 1–3 | Octavianuksen nousu valtaan (44–43 eaa.); Filippoin taistelut (42 eaa.). |
| 4–14 | Octavianuksen saamat ovatiot ja triumfit; Octavianuksen poliittiset ja uskonnolliset virat; Rooman census; Octavianuksen vastaanottamat uskonnolliset kunnianosoitukset; Gaius Caesarin ja Lucius Caesarin vastaanottamat kunnianosoitukset. |
| 15–16 | Plebeijeille annetut donaatiot ja muita lahjoituksia; Temppeleiden ja monumenttien jälleenrakennuksesta; Mars Ultorin temppelin rakentaminen; Pelien ja juhlien järjestyksestä; |
| 25–33 | Octavianuksen saavutukset sodissa ulkoisia vihollisia vastaan (sisältää Sextus Pompeiusta ja Antoniusta vastaa käydyt sodat); Augustuksen diplomaattiset saavutukset. |
| 34–35 | Tasavallan palauttaminen; Augustus-arvonimi (28–27 eaa.); Pater patriae-arvonimi (2 jaa.). |
Merkitys muokkaa
Res gestaeta pidetään hyvin merkittävänä lähteenä Augustuksen hallituskaudelle.[1] Se on kuitenkin Augustuksen propagandaa ja sisältää vain sen mitä Augustus halusi säilyttää jälkipolville. Res gestaen sisältöä tulee verrata muiden aikalaislähteiden kanssa, kuten Suetoniuksen, Tacituksen, Dion Kassioksen, Velleius Paterculuksen ja Plutarkhoksen kanssa.[4]
Theodor Mommsen kuvaili Res gestaeta "piirtokirjoitusten kuningattareksi", ei ehkä teoksen laadun vaan sen aiheuttaman kiinnostuksen takia. Res gestae Divi Augustia pidetään yleisesti propagandan mestariteoksena. Ilman sitä tietomme Augustuksen hallituskauden historiasta olisivat paljon pienemmät.[1][6]
Lähteet muokkaa
- Augustus (Kääntänyt ruotsiksi Anders Ollfors): Kejsar Augustus' självbiografi. Norma, 1988. ISBN 91-85846-87-2.
- Rex Wallace: Res gestae divi Augusti: as recorded in the Monumentum ancyranum and the Monumentum antiochenum : introduction, grammatical notes, historical commentary, facing vocabulary. Bolchazy-Carducci Publishers, 2000. ISBN 9780865164550.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Res Gestae Divi Augusti, Introduction
- ↑ a b Wallace s.xii
- ↑ a b Wallace s.xv
- ↑ a b Wallace s.xvi
- ↑ Wallace s.xiii
- ↑ Richard Westall: Alison E. Cooley (ed.), Res gestae divi Augusti: Text, Translation and Commentary. Bryn Mawr Classical Review, 2011.02.03. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2011.
Kirjallisuutta muokkaa
- Keisari Augustus: Yksinvaltiaan elämä ja teot. Suomentanut Pekka Tuomisto. Basam Books, 2009. ISBN 978-952-5534-81-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Res gestae LacusCurtiuksessa (latinaksi), (muinaiskreikaksi), (englanniksi)