Reprokuvaus
Reprokuvaus (sanasta reproduktio, jäljennös) on kaksiulotteisen kuvan kuten valokuvan tai piirroksen jäljentämistä valokuvaamalla. Kirjapainoissa tapahtuva reprokuvaus eli reprografia erityisellä reprokameralla kehittyi kuvalaattojen valmistuksen eli kemigrafian myötä ja oli erityisesti saksitaiton aikakaudella tärkeä työvaihe kirjapainojen sivunvalmistusprosessissa eli painomateriaalin valmistelussa painatusta varten. Nykyisin termiä reprokuvaus käytetään vanhojen valokuvavedosten, -negatiivien ja diakuvien tai taideteosten valokuvaamisesta niiden saattamiseksi digitaaliseen muotoon kuvatiedostoiksi. Tällaista jäljennöskuvausta voidaan tehdä digikameralla tai skannerilla eli kuvanlukijalla.[1]
Reprokamera muokkaa
Reprokamera on suurikokoinen, kiinteästi paikalleen asetettu suurennuskoneen kaltainen laite, jossa on tasaisesti valaistu taso kuvattavalle kohteelle sekä suuri kameraosa objektiiveineen ja valoherkän kuvausmateriaalin suorana pitävine valotustasoineen.[2] Kuvaustason ja kameraosan välistä etäisyyttä voi säätää halutun suurennus- tai pienennyssuhteen aikaansaamiseksi, ja kameraosan linssiä voi liikuttaa syvyyssuunnassa kuvan tarkentamiseksi. Reprokamera voi olla pystysuuntainen (kuvaustaso alla, kamera päällä) tai vaakasuora. Reprokameraa käytetään pimiössä eli ulkopuoliselta valolta eristetyssä tilassa.
Märkälevytekniikka muokkaa
Reprokameroiden kuvausmateriaalina käytettiin vuosikymmeniä niin sanottuja märkälevyjä. Jodioitua kollodiumia kaadettiin puhdistetulle liimareunaiselle lasilevylle ja kallisteltiin tasaiseksi kerrokseksi kunnes liuotin haihtui ja neste kuivui kalvoksi. Näin käsitelty levy upotettiin hopeanitraattikylpyyn, kunnes kalvoon ehti muodostua hopeajodidia ja hopeabromidia. Väriltään maitomaiseksi muuttunut kalvo oli nyt valoherkkä, ja valotuksen täytyy tapahtua levyn ollessa vielä kostea. Kuva piti myös kehittää heti valotuksen jälkeen.[3]
Reprokuvauksen kehitysaskelia muokkaa
- 1844: Robert Hunt keksi rautavihtrillin eli rautakloridin kehitysominaisuudet. Siitä saatiin reprokuvauksen ns. märkälevytekniikan ensimmäinen kehite.
- 1851: toinen märkälevykehite pyrogallushappo keksittiin.
- 1877: saksalainen Max Jaffé (1845–1938) valmisti ensimmäiset rasterikuvat reprokamerassa. Hän käytti rasterina kuvapinnasta erillään olevaa, tiukaksi pingotettua ja mustaksi värjättyä kangasta.
- 1877: Itävallan Salzburgin ammattikouluun perustettiin maailman ensimmäinen reprokuvauksen linja.
- 1914: Metalli alkoi syrjäyttää puun reprokameroiden runkomateriaalina, kun Falz & Werner toi markkinoille ensimmäisen metallirunkoisen kameran.
- 1920: Märkälevytekniikka alkoi korvautua kuivalla, kun ensimmäinen kuivalevy reprokäyttöön tuli myyntiin.
- 1932: Klimsch-yhtiö toi markkinoille ensimmäisen tarkennusautomatiikalla varustetun vertikaalisen reprokameran.
- 1990-luku: Reprokamerat poistuivat käytöstä, kun siirryttiin digitaaliseen painopinnan valmistukseen.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sara, Rolf: Kuvamateriaalin digitointi Skannaus ja restaurointi –Ankkurinet.org. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Repro camera Camerapedia. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Hämäläinen, Eero: Olipa kerran kemigrafivalokuvaaja Eero Hämäläisen yksityissivusto. 10.4.2003. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Hämäläinen, Eero: Historiikki Eero Hämäläisen yksityissivusto. 17.9.2011. Viitattu 20.9.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- Marko Rantanen esittelee märkälevy-kollodium prosessin vaiheita Kamerakoulu.fi. Viitattu 20.9.2019.
