Wikipedia

Reposaari

kylä ja saari Porissa

Reposaari (ruots. Räfsö[2] tai murteessa aikoinaan Räpsö; suomeksi aiemmin Räpsöö[3]) on Porin kaupunginosa, joka sijaitsee samannimisellä saarella Meri-Porissa noin 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Noin 1,5 neliökilometrin laajuinen Reposaari on Kokemäenjoen suiston uloin saari aivan Selkämeren ulapan äärellä. Reposaaressa on noin 1 000 asukasta.[4]

Reposaari
Reposaaren Kirkkokatu.
Reposaaren Kirkkokatu.
Kaupunki Pori
Suuralue Meri-Pori
Koordinaatit 61.61184°N, 21.445273°E
Kaupunginosa nro 71
Väkiluku 836[1] (2013)
Postinumero(t) 28900
Kuva Reposaaren Linnakepuiston rannalta. Kuvassa näkyy Linnakepuiston rantaa, Reposaaren aallonmurtaja, kaksi tuulivoimalaa (jotka sijaitsevat aallonmurtajan päällä) sekä taustalla Mäntyluodon satamaa.

Nimen etymologia muokkaa

Reposaaren eli Räfsön nimi esiintyy Porin satamalaitoksen perustamiskirjassa muodossa Reffzöö. Reposaaren nimen suomennos on itse asiassa erehdys, sillä Reffzöö ei viittaa kettuun (ruots. räv, vanh. räf) vaan riuttaan (ruots. rev, vanh. ref). Oikea nimitys juontuu vedenalaisesta riutasta, joka nousi aikojen kuluessa maankohoamisen myötä saareksi. Reposaari tunnetaan paikallisten keskuudessa myös ruotsinkielisestä nimestä johdetulla lempinimellä Räpsöö.

Historia muokkaa

 
Tähystystorni Reposaaren Linnakepuistossa. Alkuperäinen torni rakennettiin vuonna 1936 tähystyksen ja ilmavalvonnan tehostamiseksi. Talvisodan aikana tornissa työskentelivät lotat ja sotilaspojat, koska Mäntyluodon satamaa pommitettiin lähes päivittäin. Vuonna 1992 koko Linnakepuistoa entisöitiin, ja nykyinen torni rakennettiin. Turvallisuussyistä uusi torni eroaa vanhasta: portaat kiertävät tornia ja kaidemateriaalina käytettiin painekyllästettyä puuta. Näköalatornin ylätasanne uudistettiin vuonna 2007 ja samalla kulkuportaat kunnostettiin. Uuden tornin korkeus merenpinnasta on 17 metriä ja maanpinnasta 12 metriä. Kirkkaalla säällä tornista näkee 22 kilometrin päähän.

Suojaisan ja syvän luonnonsatamansa ansiosta Reposaari oli jo varhain tunnettu välietappi tultaessa Itämereltä Pohjanmaan jokisuistojen kauppapaikoille. Vuonna 1558 Juhana Herttua antoi saaren vastaperustetulle Porin kaupungille ”nautittavaksi ja käytettäväksi”. Alkuun saari oli lähinnä karjanlaitumena, mutta 1600-luvulla sen satamaa alettiin käyttää isoimpien laivojen lastaamiseen.

Reposaaren sataman kehitys oli nopeaa. Jo vuonna 1770 saarelta lastattiin puutavaran lisäksi muun muassa 80 000 tynnyriä tervaa. Myös laivanvarustus saatiin käyntiin. Vuonna 1774 ensimmäisen Porissa rakennetun laivan Gustaf III:n kotisatama oli Reposaari. Laivojen lastaaminen ja purkaminen tapahtui Reposaaressa pitkään ilman monimutkaisempia satamarakennelmia. Reposaarella oli siihen pitkät perinteet. Vuonna 1778 Reposaareen rakennettiin ensimmäinen laituri. Rakennelma tehtiin porvariston päivätyöllä ja kaupungin varoilla. Porin satamalaitoksen syntymäpäivänä pidetään yleisesti Floran päivää 13. toukokuuta 1780. Tuolloin Porin maistraatti teki päätöksen periä satamassa käyviltä laivoilta satamamaksua Reposaarelle rakennetun laiturin kunnossapitämiseksi.

1700-luvun alussa Turun akatemian professori Israel Nesselius esitti kirjoituksessaan ”Om Finnland Hufwudstad och Hufwud-commersie” suunnitelman, jossa Reposaaresta olisi tullut Suomen pääkaupunki.[5] Samaisessa suunnitelmassa luonnosteltiin myös yhtenäisen vesireitin avaamista Saimaalta Päijänteen ja Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen. Vaikka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, Reposaari oli hetken 1870-luvulla Suomen vilkkain vientisatama. Björneborgs Tidning kirjoitti 20. kesäkuuta 1877, että sataman redillä oli tuolloin yhtä aikaa jopa 160 laivaa odottamassa lastausta tai purkua. Tämän jälkeenkin Reposaari oli pitkään tärkeä vientisatama, kunnes Mäntyluotoon rakennettiin moderni satama ja sinne rautatie.

Ruotsalaisen pääoman turvin rakennettiin vuonna 1873 Reposaaren höyrysaha, joka oli 1900-luvulle tultaessa kehittynyt yhdeksi Suomen merkittävimmistä sahalaitoksista. Sen perustaminen merkitsi radikaalia käännettä Reposaaren kehitykselle: miltei asumattomasta ulkosaaresta tulikin yhtäkkiä vilkas kaupunkimainen saha- ja satamayhdyskunta, jonka etäisyys kantakaupungista vain vahvisti sen omaa identiteettiä. Saha ehti juuri täyttää pyöreät sata vuotta, kun se lakkautettiin vanhanaikaisena ja kapasiteetiltaan riittämättömänä vuonna 1974. Sahan työväen asunnot ovat edelleen käytössä, mutta asukkaat ovat joutuneet etsimään itselleen muita töitä.

Toinen merkittävä työllistäjä Reposaaressa oli 1900-luvun alussa perustettu Reposaaren Konepaja.

Reposaaren seurakunta itsenäistyi Porin kaupunki- ja maaseurakunnasta vuonna 1931, mutta jäi yhteistalouteen sen kanssa.[6]

Reposaarelle oli mahdollista päästä vain vesitse vuoteen 1956 saakka, jolloin valmistui saaren ja mantereen välille monien pikku saarten ja luotojen yli kulkeva pengertie.

Asukkaat ja tapahtumat muokkaa

Tunnettuja reposaarelaisia ovat muun muassa laulaja Eino Grön ja painin olympiavoittaja Kelpo Gröndahl. Merkittävä vaikuttaja saaren musiikkielämään on ollut vuonna 1956 Reposaaren seurakunnan kanttori-urkuriksi valittu säveltäjä Väinö I. Haapalainen. Myös Yö-yhtyeen perustajiin kuulunut Jussi Hakulinen on alun perin Reposaaresta kotoisin. Nykyisin Reposaaren ja Porin suurin elävän musiikin vaikuttaja ja ylläpitäjä on Reposaaren Elävän Musiikin Yhdistys ry, RELMU. Yhdistys järjestää Räpsöö Bluesin, Räpsöö Rockin ja bändi-iltoja ynnä muita tapahtumia ympäri Poria. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää elävän musiikin harrastamista Porissa, muun muassa olemalla yhteistyössä Reposaaren Musiikkikoulun kanssa.

Reposaareen syntyi vuonna 2016 monikulttuurifestivaali Reposfääri[7][8] ja vuonna 2023 elokuvafestivaali Sensommar Filmfest.[9]

Vuonna 2008 Reposaaressa järjestettiin loma-asuntomessut. Tapahtuma oli osa Porin 450-vuotisjuhlaa. Messujen teemana oli esitellä loma-asumista kaupunkimaisessa, historiallisessa, merellisessä ja rauhallisessa ympäristössä lähellä kaupungin palveluita.

Vuonna 1985 julkaistu elokuva Valkeat yöt on kuvattu osittain Reposaaressa, joka lavastettiin tuolloin siperialaiseksi kyläksi.[10]

Reposaaresta on kesäisin yhteys Porin keskustaan vesibussi m/s Charlotalla.

Vuonna 2016 Reposaari valittiin Suomen vuoden kaupunginosaksi.[11]

Reposaarella oli aikoinaan poikkeuksellinen tapa, nimittäin vuosina 1955−1998 pidettiin tunnin siesta, jolloin kaupat olivat kiinni.[10][12] Reposaaressa sijaitsi aikoinaan myös Suomen pienin Alko.[13]

Nähtävyyksiä muokkaa

 
Kalaravintola Merimesta.
 
Satamapuistoa heinäkuussa 2023.

Tunnettuja Reposaaressa syntyneitä tai vaikuttaneita muokkaa

Ruokakulttuuri muokkaa

Reposaaren pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siikasoppa ja graavisuolattu siika.[14]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Konsernihallinto, Taloushallinto: Porin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013 (pdf) (3.6 Väestö osa-alueittain ja kaupunginosittain vuosina 2004–2013, sivut 14–15) toukokuu 2013. Porin kaupunki. Arkistoitu 17.8.2013. Viitattu 29.11.2013.
  2. ↑ Svenska ortnamn i Finland Kotus. Viitattu 26.11.2012.
  3. ↑ Waldenström, Stellan: Björneborgs svenska ortnamn, s. 147. Pori: Svenska Kulturfonden i Björneborg, 2007. ISBN 978-952-92-2742-6. (ruotsiksi)
  4. ↑ Facta 2001 osio 13 s. 647
  5. ↑ Porin Reposaaren värikäs historia – pääkaupunkiehdokkuus, amerikkalaisleffan kuvaukset ja päivittäinen siesta yle.fi.
  6. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 7, palsta 426. Helsinki: Otava, 1964.
  7. ↑ Reposfääri www.facebook.com. Viitattu 27.6.2017.
  8. ↑ Reposfääri kerää kehuja – aurinko syrjäytti sateen Satakunnan Kansa. 13.8.2016. Arkistoitu 11.2.2017. Viitattu 27.6.2017.
  9. ↑ Sensommar Filmfest Reposaari sensommar.fi. Viitattu 22.2.2024.
  10. ↑ a b Laihonen, Karri: Porin Reposaaren värikäs historia – pääkaupunkiehdokkuus, amerikkalaisleffan kuvaukset ja päivittäinen siesta Yle Uutiset. 25.6.2017. Yle. Viitattu 27.6.2017.
  11. ↑ Reposaari on Vuoden kaupunginosa Suomen kotiseutuliitto. Viitattu 5.8.2016.
  12. ↑ Heino, Jari: Vapaana keskellä päivää. Turun Sanomat, 8.6.2003. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2009.
  13. ↑ Rekola, Orwo: Mitä muuta olisit voinut kokea Reposaaressa!. Satakunnan yrittäjä, 6/2008, s. 18. Satakunnan Yrittäjät ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2009.
  14. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 44. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reposaari.
Porin kaupunginosat

1. Linna | 2. Teljä | 3. Malminpää | 4. Karhunpää | 5. Itätulli | 6. Päärnäinen | 7. Aittaluoto | 8. Isosanta | 9. Riihiketo | 10. Tiilinummi | 11. Tiilimäki | 12. Uusikoivisto | 13. Kuninkaanhaka | 14. Herralahti | 15. Tupala | 16. Koivula | 17. Kalaholma | 18. Isojoenranta | 19. Sunniemenranta | 20. Koivistonluoto | 21. Karjaranta | 22. Käppärä | 23. Musa | 24. Tikkula | 25. Vähärauma | 26. Liinaharja | 27. Liikastenmäki | 28. Tuorsniemi | 29. Pietniemi | 30. Ulasoori | 31. Leppäkorpi | 32. Isomäki | 33. Tiiliruukki | 34. Kyläsaari | 35. Uusiniitty | 36. Pihlava | 37. Rieskala | 38. Metsämaa | 39. Enäjärvi | 40. Harmaalinna | 41. Kartano | 42. Impola | 43. Vanhakoivisto | 44. Väinölä | 45. Metallinkylä | 46. Mikkola | 47. Sampola | 48. Paratiisinmäki | 49. Luotsinmäki | 50. Murtosenmutka | 51. Ruosniemi | 52. Toejoki | 53. Pormestarinluoto | 54. Hyvelänviiki | 55. Lotskeri | 56. Hyvelä | 57. Kirjurinluoto | 58. Hanhiluoto | 59. Hevosluoto | 60. Yyteri | 61. Kaanaa | 62. Uniluoto | 63. Karhuluoto | 64. Herrainpäivät | 65. Mäntyluoto | 66. Kirrinsanta | 67. Kaanaankorpi | 68. Huvilaranta | 69. Viikinäinen | 70. Raatimiehenluoto | 71. Reposaari | 72. Parkkiluoto | 73. Tahkoluoto | 74. Isokatava | 75. Vähäkatava | 76. Tyltty | 77. Lukkarinsanta | 78. Tuulikylä | 79. Paarnoori | 80. Honkaluoto | 81. Finpyy | 82. Lahdenmaa | 83. Hakalanvainio | 84. Länsimetsä | 85. Mäntylä | 86. Palstakallio | 87. Lehtola | 88. Kotometsä | 89. Klasipruuki | 90. Perko | 91. Susikoski | 92. Salaplakkari

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Reposaari&oldid=22210873”