Reniumtrioksidi
Reniumtrioksidi eli renium(VI)oksidi (ReO3) on epäorgaaninen yhdiste ja eräs reniumin oksideista.
| Reniumtrioksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | ReO3 |
| Moolimassa | 234,21 |
| Ulkomuoto | Punainen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 400 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 6,9 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa reniumtrioksidi on kiteistä tummanpunaista ainetta, jolla on metallinen kiilto. Yhdiste ei liukene veteen, happoihin eikä laimeisiin emäsliuoksin. Kuumennettaessa reniumtrioksidia väkevien emäsliuosten kanssa yhdiste disproportioituu reniumdioksidiksi ja perrenaatti-ioniksi (ReO4-). Disproportioituminen tapahtuu myös kuumennettaessa voimakkaasti, jolloin tuotteita ovat reniumdioksidi ja reniumheptoksidi. Reniumtrioksidin kiderakenteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenteessa jokainen reniumioni on sitoutunut kuuteen oksidi-ioniin muodostaen oktaedrimäisen rakenteen. Reniumtrioksidi on hyvä sähkönjohde ja sen resistiivisyys pienenee lämpötilan laskiessa. Yhdisteen sähkönjohtavuus johtuu siitä, että reniumin d-orbitaalilla sijaitseva elektroni on delokalisoitunut yhdisteessä.[2][3][4]
Valmistus muokkaa
Reniumtrioksidia voidaan valmistaa reniumheptaoksidista pelkistämällä hiilimonoksidin avulla. Toinen tapa yhdisteen valmistamiseen on reniumheptaoksidin kuumennus reniummetallin kanssa.[2][3][5]
- Re2O7 + CO → 2 ReO3 + CO2
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.85. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2014). (englanniksi)
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1047. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b Catherine E. Housecroft, A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 668. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. (englanniksi)
- ↑ Hans Georg Nadler: Rhenium and Rhenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.12.2014
- ↑ Tom A. Millensifer: Rhenium and Rhenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 10.12.2014