Renato Castellani
Renato Castellani (4. syyskuuta 1913 Varigotti, Finale Ligure – 28. joulukuuta 1985 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänet tunnetaan elokuvan muotokieltä korostavan ”kalligrafisen” tyylin edustajana.[1]
Castellani kasvoi Argentiinassa ja opiskeli arkkitehtuuria Milanon polyteknisessä instituutissa. Vuonna 1936 hän palveli upseerina Afrikassa, jossa hän tutustui elokuvaohjaaja Mario Cameriniin. Palattuaan Italiaan Castellani työskenteli käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana muun muassa Camerinin ja Alessandro Blasettin kanssa. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli Aleksandr Puškinin novelliin perustuva Un colpo di pistola (”Laukaus”, 1942).[2]
Toisen maailmansodan jälkeen Castellani kuvasi joukon neorealistisia elokuvia kuten Rooman auringon alla (Sotto il sole di Roma, 1948) ja kuuluisimman elokuvansa Kahdella pennillä toiveita (Due soldi di speranza, 1952). Jälkimmäinen voitti Nastro d’argenton ja Cannesin elokuvajuhlien palkinnon. Vuonna 1954 kuvattu Romeon ja Julian versio sai Venetsian elokuvajuhlien kultaisen leijonan. Elokuvissaan Helvetti on irti (Nella città l’inferno, 1958) ja Il brigante (”Ryöväri”, 1961) Castellani kuvasi kriittisesti italialaista yhteiskuntaa.[3]
Castellanin viimeinen ohjaustyö valkokankaalle oli Una breve stagione (”Lyhyt kausi”, 1969). Sen jälkeen hän työskenteli televisiossa, jossa hän teki muun muassa suositun sarjan Leonardo da Vincin elämästä.[4]
Lähteet muokkaa
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.