Reliabilismi
Reliabilismi (engl. sanasta reliable, "luotettava") on tietoteoriassa sekä eräs naturalistisen tiedon analyysin muoto että eräs uskomusten oikeutusteoria. Prosessireliabilismia, joka on tietoteoreettisen eksternalismin muoto, on käytetty argumenttina filosofista skeptisismiä vastaan.
Reliabilistisen tiedon analyysin ja oikeutusteorian johtavia kannattajia ovat olleet Alvin Goldman, Marshall Swain ja Alvin Plantinga. Goldmanin artikkelin "A Causal Theory of Knowing" (Journal of Philosophy, v. 64 (1967), ss. 357-372) katsotaan yleisesti olleen ensimmäinen täysimääräinen käsittely aiheesta. Tärkeänä lähteenä on pidetty myös D. M. Armstrongia, ja Hugh Mellorin mukaan Frank Ramsey oli ensimmäinen, joka esitti teorian.
Reliabilismi tiedon analyysinä muokkaa
Tiedon analyysinä reliabilismi voidaan määritellä seuraavasti:
- Henkilö tietää, että p (p viittaa mihin tahansa väittämään, esimerkiksi "taivas on sininen") jos ja vain jos p on tosi, henkilö uskoo että p on tosi, ja henkilö on omaksunut uskomuksen että p jotakin luotettavaa prosessia käyttäen.
Perinteisessä tiedon analyysissä henkilön tulee olla oikeutettu uskomaan että p, jotta uskomus muodostaisi tietoa: sen mukaan tieto on lyhyesti sanottuna oikeutettu (tai: hyvin perusteltu) tosi uskomus. Reliabilistiset teoriat esitetään usein vaihtoehtoisena tälle teorialle: oikeutuksen sijasta vaaditaan vain, että uskomus on luotettavan prosessin lopputulos. Reliabilismia ei tarvitse kuitenkaan nähdä vaihtoehtona, vaan perinteisen tiedon analyysin täydentäjänä. Näin reliabilistisen teorian tarjoajien voidaan katsoa analysoivan perinteisen tiedon analyysin oikeutusvaatimusta syvemmältä luotettavan prosessin kautta.
Reliabilismi oikeutusteoriana muokkaa
Uskomusten oikeutusteoriana reliabilismi voidaan muotoilla seuraavasti:
- Henkilöllä on oikeutettu uskomus että p jos ja vain jos uskomus on luotettavan prosessin lopputulos.
Plantingan mukaan oikeutettu uskomus tarkoittaa oleellisesti samaa kuin "tietoteoreettisesti rationaalinen uskomus".
"Luotettava prosessi" muokkaa
Luotettaviksi prosesseiksi reliabilismissa katsotaan sellaiset, jotka ovat taipuvaisia tuottamaan tosia uskomuksia. Näitä ovat muun muassa havaitseminen, muistaminen, hyväksytty päättely ja introspektio. Huonoja prosesseja ovat puolestaan sellaiset, jotka tuottavat enemmän epätosia kuin tosia uskomuksia. Näitä ovat muun muassa arvaaminen, toiveajattelu, hätäinen yleistäminen ja vastaevidenssin laiminlyöminen.[1]
Synkroniset ja diakroniset teoriat muokkaa
Lammenrannan mukaan uskomusten oikeutusteoriat voidaan jakaa synkronisiin ja diakronisiin teorioihin. Ennen reliabilismia suosittuina oikeutusteorioina vaikuttaneet fundamentalismi ja koherentismi ovat synkronisia teorioita, eli niiden oikeutus riippuu täysin siitä, mikä uskomuksen omaavasta henkilöstä pitää paikkansa uskomisen hetkellä. Reliabilismi on esimerkki diakronisesta teoriasta, jossa uskomuksen oikeutus riippuu sen kausaalisesta alkuperästä ja niistä psykologisista prosesseista, jotka ovat saaneet uskomuksen aikaan tai pitävät sitä yllä.[2]
1900-luvun filosofiassa tietoteoria ja psykologia on yleensä haluttu pitää erillään, mutta reliabilismin myötä psykologinen naturalismi on ollut palaamassa oikeutusteoriaan. Tämä siksi, että on hyvin mahdollista, että kahdella henkilöllä on käytettävissään sama todistusaineisto ja he ovat kummatkin päätyneet samaan uskomukseen, mutta he ovat kuitenkin päätyneet uskomukseensa täysin eri syistä, toinen oikeutetusti todistusaineiston huomioiden ja toinen ilman oikeutusta jostain aivan muusta syystä. Näin oikeutus seuraa uskomuksen synnyttäneestä prosessista. Synkroniset teoriat eivät huomioi tätä.[3]
Reliabilismin ongelmat muokkaa
Jotkut vastustavat reliabilismia tiedon analyysinä, koska he katsovat, että se tekee eksternalismin välttämättömäksi. Eksternalismin mukaan henkilöllä voi olla tietoa, tai oikeutettu uskomus, huolimatta siitä, että hän tietäisi (että hänellä olisi pääsy) todisteet tai muut olosuhteet, jotka tekevät uskomuksen oikeutetuksi. Suurin osa reliabilisteista katsoo, että uskomus voi olla oikeutettu tai voi muodostaa tietoa, vaikka uskomuksen omaava henkilö ei tiedä tai ymmärrä prosessia, joka tekee uskomuksesta luotettavan. Tämän näkemyksen puolustamiseksi reliabilistit (ja eksternalistit yleensäkin) ovat alttiita käyttämään esimerkkeinä yksinkertaisia havaintoja: jos joku näkee linnun puussa ikkunan edessä ja saa näin uskomuksen siitä, että puussa on lintu, he eivät välttämättä ymmärrä lainkaan niitä kognitiivisia prosesseja jotka saavat onnistuneen aistihavainnon aikaan. Siitä huolimatta se tosiasia, että prosessit toimivat luotettavasti, takaa sen, että uskomus on oikeutettu. Lyhyesti, he huomaavat omaavansa uskomuksen linnusta, ja että tämä uskomus jos mikään on oikeutettu, mutta he eivät tunne lainkaan niitä prosesseja jotka johtivat uskomukseen ja saivat heidät oikeutetuiksi uskomaan. Internalistit ovat asiasta tietysti toista mieltä.
Oikeutusteoriana reliabilismia on kritisoitu sekä siksi, että uskomuksen aikaansaavan prosessin luotettavuus ei ole välttämätön oikeutukselle, että siksi, että sen luotettavuus ei ole myöskään riittävä oikeutukselle. Kartesiolaisen demonin saadessa aikaan henkilön uskomukset prosessi ei ole luotettava, mutta uskomukset ovat silti oikeutettuja, koska henkilö on käyttänyt kaikkia mahdollisia kykyjään. Goldman on vastannut tähän sekä ajatuksella siitä, että oikeutuksen määrää prosessien luotettavuus normaalissa maailmassa, ei mahdollisessa maailmassa; että ajatuksella siitä, että luotettava prosessi voi tarkoittaa heikossa mielessä mitä tahansa moitteetonta ja vastuullista prosessia. Tapauksessa, jossa uskomus on saatu aikaan esimerkiksi täysin luotettavaksi todistetun selvänäkökyvyn avulla, mutta henkilö ei kuitenkaan usko tähän kykyyn, uskomusta ei voida pitää oikeutettuna. Goldman on vastannut tähän laajennoksella, jonka mukaan henkilön kognitiivinen tila ei saa kumota prosessin oikeutusta.[4]
Lähteet muokkaa
- Lammenranta, Markus: Tietoteoria. Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-572-X.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Goldman, Alvin: Reliabilism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)