Wikipedia

Raymond Loewy

Raymond Fernand Loewy [ˈloʊiː] (5. marraskuuta 1893 Pariisi – 14. heinäkuuta 1986 Monte Carlo[1]) oli ranskalainen, uransa pääosin Yhdysvalloissa tehnyt muotoilija.

Raymond Loewy
Raymond Loewy vuonna 1950.
Raymond Loewy vuonna 1950.
Henkilötiedot
Syntynyt5. marraskuuta 1893
Pariisi, Ranska
Kuollut14. heinäkuuta 1986 (92 vuotta)
Monte Carlo, Monaco
Kansalaisuus Ranska, Yhdysvallat
Ammatti Teollinen muotoilija
Puoliso
  • Jean Thomson
  • Viola Erickson
Muut tiedot
Aktiivisena 1909–1980
Aiheesta muualla
Kotisivu

Loewyä pidettiin Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimpana muotoilijana ja hänen yhtiönsä oli alallaan maailman suurin[1].

Hänen tuotantonsa ulottui yrityslogoista ja Coca-Cola-pulloista Studebaker-autoihin, Greyhound-busseihin ja virtaviivaisiin vetureihin. Hänen uransa kesti seitsemän vuosikymmentä.

Nuoruus muokkaa

Raymond Loewy syntyi Pariisissa Maximilian Loewyn, wieniläisen journalistin poikana.

Teini-iässä Raymond voitti James Gordon Bennettin mukaan nimetyn kilpailun rakentamallaan pienoislentokoneella nimeltä Ayrellähde?. Hän patentoi lentokoneensa suunnitelmat, rekisteröi sen nimen tavaramerkikseen, ja vuokrasi tilan, jossa alkoi rakentaa pienoislentokoneita lapsille[1]. Yrityksestä tuli menestys[1].

Hän valmistui Pariisin yliopistosta 1910 ja opiskeli insinööritieteitä Ecole de Laneaussa sodan syttymiseen saakka[1].

Ensimmäisessä maailmansodassa Loewy yleni Ranskan armeijan kapteeniksi, haavoittui ja vastaanotti Croix de Guerre -ansiomerkin.

Hän täydensi insinöörin tutkintonsa 26-vuotiaana[1]. Vuonna 1919 hän muutti Yhdysvaltoihin.

Uran alku Yhdysvalloissa muokkaa

New Yorkissa Loewy työskenteli aluksi somistajana Macy's-, Wanamaker's- ja Saks Fifth Avenue -tavarataloissa ja teki muotikuvituksia Vogue- ja Harper's Bazaar -lehtiin.

Vuonna 1929 hän sai ensimmäisen tuotemuotoilutehtävänsä, Gestetner-monistuskoneen nykyaikaistamisen. Muotoiluprojekteja alkoi tulla lisää, tilaajina muun muassa sähkötekniikkayritys Westinghouse, autonvalmistaja Hupmobile ja Sears, Roebuck and Companyn jääkaappitehdas.

Toisen maailmansodan alkaessa Raymond Loewy Associatesilla oli palkkalistoillaan 300 henkeä ja toimistot New Yorkissa, Lontoossa, Chicagossa, Sao Paulossa and South Bendissä[1].

Vuonna 1938 Loewystä tuli Yhdysvaltain kansalainen[1].

Vuoteen 1949 mennessä Loewy työllisti 143 muotoilijaa, arkkitehtia ja piirtäjää. 1930-luvun puolivälissä Loewy oli perustanut muotoilutoimiston New Yorkin lisäksi Lontooseen, jossa se toimii yhä.[2][3]

Pennsylvania Railroad muokkaa

Vuonna 1937 Loewy aloitti muotoiluyhteistyön Pennsylvania Railroad -rautatieyhtiön kanssa, josta tuloksena syntyi paitsi uudenlaisia virtaviivaisia höyryvetureita matkustajajuniin, myös suunnitelmia rautatieasemiksi, matkustajavaunujen sisustuksiksi ja mainosmateriaaleiksi. Modernisti muotoiltuja vetureita syntyi myöhemmin myös muiden rautatieyhtiöiden tarpeisiin.

Studebaker muokkaa

 
 
1953 Studebaker Commander Starliner hardtop

Loewylla oli pitkä ja hedelmällinen suhde amerikkalaisen autovalmistaja Studebakerin kanssa. Studebaker Corporation teki vuonna 1936 aluksi Loewy and Associates -yhtiön kanssa sopimuksen design-konsultoinnista yhtiölle. Samassa tiimissä työskenteli amerikkalainen muodin huippusuunnittelija Helen Dryden, jonka käsialaa on vuoden 1936 Studebaker Dictator ja President-mallien sisusta.[4] Vuonna 1939 Loewy aloitti työskentelyn Studebakerin pääsuunnittelija Virgil M Exnerin kanssa. Heidän käsialansa alkaa näkyä yhtiön automalleissa 1930-luvun lopulta. Loewy suunnitteli yhtiölle myös uuden logon, Lazy-S:n, josta myöhemmin muokattiin modernimpia versioita. Loewyn logo syrjäytti yhtiön tavaramerkkinä vuodesta 1912 olleen Turning wheel -logon.

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus kielsi autotehtaiden omia muotoiluosastoja kehittämästä siviiliajoneuvoja. Loewy oli kuitenkin itsenäinen toimija ja saattoi vapaasti suunnitella automalleja Studebakerille, joka onnistui näin sodan jälkeen tuomaan markkinoille ensimmäisen uuden automallin vuonna 1947, kaksi vuotta ennen Fordia, Chrysleria ja General Motorsia.

Loewyn muotoilutiimi oli luonut jotain täysin uutta, mikä tulisi määrittämään autojen ulkonäön seuraavat lähes kymmenen vuotta. Etulokasuojat oli muotoiltu osaksi koria ja kylkilinja oli tasainen. Hänen tiiminsä suunnitteli lisäksi Champion- ja Commander-mallisarjoihin uniikin, kaksiovisen Starlight-coupen, jonka huomiota herättävin piirre oli takaistuimen ympäri kiertävä takalasi.[5]

Automuotoilun maailmassa ikoniksi nousseen, vuosimallien 1950–1951 ”luotikeula”-Studebakerin lisäksi Loewyn tiimi loi vuonna 1953 Studebakerille mallisarjan, joka oli jälleen muihin amerikkalaisiin valmistajiin verrattuna edellä aikaansa. Vuoden 1953 Champion- ja Commander-sarjojen Starliner- ja Starlight -coupet on useissa eri yhteyksissä ja teksteissä rankattu 1950-luvun tyylikkäimmiksi amerikkalaisiksi autoiksi.[5] Mallit olivat tyyliltään aikansa valtavirrasta yhtä poikkeavia kuin vuoden 1934 Chrysler Airflow omana aikanaan. Näissä vuoden 1953 Studebakereissa, niin kuin monissa muissakin suunnittelutöissä, ”designed by Raymond Loewy” tarkoitti oikeasti että suunnittelun oli tehnyt hänen studionsa tiiminä tai jokin yksittäinen suunnittelija. 1953 Studebakerit ovat hyvin pitkälle Robert Bourken käsialaa. Hän oli Loewyn toimiston henkilökuntaa, mutta teki töitä vain Studebakerille.

Loewy ehti vielä 1950-luvulla jalostaa Starlight- ja Starliner-coupet tyylikkääksi ja taas valtavirrasta eroavaksi Hawk-sarjaksi, mallivuodelle 1956, ennen kuin hänen ja Studebakerin tiet erosivat toisistaan hetkeksi.[6]

Studebaker Avanti muokkaa

 
Varhainen luonnos Studebaker Avanti -mallista.
 
1963 Studebaker Avanti.

Keväällä 1961 Studebakerin silloinen uusi johtaja Sherwood Egbert kutsui Loewyn suunnittelemaan heidän tulevan uuden mallinsa. Mallivuodelle 1963 julkaistavaksi aiotun Studebaker Avantin piti olla dynaaminen ja puhutella erityisesti nuorempaa ostajakuntaa. Taas kerran Loewy ja Studebaker olivat edellä aikaansa. Fordilla oli vasta pieni ajatuksen poikanen ”poniauto”-luokasta ja Ford Mustang esiteltiin markkinoille huhtikuussa 1964. Vuoden 1962 huhtikuussa esitelty ja saman vuoden heinäkuussa alkanut Avantin valmistus oli kaksi vuotta edellä ensimmäistä ”virallista” poniautoa.[6]

Lasikuitukorisesta Avantista ei tullut Studebakerille odotettua menestystä ja sen valmistus loppui joulukuussa 1963, alle 6 000:n myydyn yksilön jälkeen. Yhtenä syynä heikolle myynnille pidetään auton muotoilua, joka oli amerikkalaiselle keskivertokuluttajalle liiaksi valtavirrasta poikkeava. Lisäksi Studebaker merkkinä ei nauttinut sellaista imagoa, joka olisi houkutellut kohderyhmäksi ajateltuja nuoria aikuisia. Nykyään Avanti on yksi automaailman klassikoita ja monet pienet autopajat ovat valmistaneet siitä replika-malleja, mutta edelleen vailla suurempaa kaupallista menestystä.[6]

Loewyn perintö muokkaa

Loewy vetäytyi 87 vuoden iässä vuonna 1980 eläkkeelle Monacoon, jossa kuoli kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1992 hänen leskensä Viola Loewy ja tupakkayhtiö British American Tobacco perustivat Raymond Loewy -säätiön Hampuriin, tehtävänä tukea teollista muotoilua Loewyn muistoa kunnioittaen. Säätiö jakaa vuosittain 50 000 euron Lucky Strike -palkinnon merkittävien muotoilijoiden elämäntyöstä. Tunnustuksen saajiin kuuluvat muun muassa Philippe Starck ja Dieter Rams. Vuonna 1998 tytär Laurence Loewy perusti Loewy Design -toimiston Georgian osavaltion Atlantaan huolehtimaan edesmenneen isänsä sopimusten edunvalvonnasta. Laurence kuoli 2008, mutta työtä jatkavat hänen leskensä ja poikansa. Perikunnan suunnitelmissa on myös oman museon perustaminen.

Loewyn muotoilutöitä muokkaa

 
1947 Studebaker Champion Business Coupe
 
International Harvester Metro Van, tässä vuodelta 1958
 
TWA Flight Centerin Union News -kahvila JFK-lentokentällä.
 
Le Creuset -uuniastioita.

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bayley, Stephen. The Lucky Strike Packet (Design Classics Series), Art Books International Ltd (1998) ISBN 3-931317-72-2
  • Byars, Mel. "Loewy, Raymond", teoksessa American National Biography, American Council of Learned Societies (2000)
  • Porter, Glenn. Raymond Loewy Designs for the Consumer Culture, Hagley Museum and Library (2002) ISBN 0-914650-34-3
  • Schoenberger, Angela. Raymond Loewy: Pioneer of American Industrial Design, Prestel Publishing (1991) ISBN 3-7913-1449-1
  • Trétiack, Phillippe. Raymond Loewy and Streamlined Design, New York: Universe (1999) ISBN 0-7893-0328-0

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Albin Krebs: RAYMOND LOEWY, STREAMLINER OF CARS, PLANES AND PENS, DIES The New York Times. 15.7.1986. Viitattu 29.9.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Loewy Group marketing agency (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Up from the Egg (Arkistoitu – Internet Archive), Time, October 31, 1949
  4. ↑ 1936 Studebaker President -mainos (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b Coachbuilt.com - Raymond Loewy
  6. ↑ a b c Hemmings.com - The Significance of Studebaker, The Final Years: 1945–1966
  7. ↑ Hughes' Stratoliner Planeboats.com. Viitattu 25.10.2009.
  8. ↑ Michael Beschloss: The Man Who Gave Air Force One Its Aura The New York Times. 7.8.2015. Viitattu 9.7.2023. (englanniksi)
  9. ↑ DF-2000 line of modern furniture that combined the feel of home and office, Raymond Loewy DF-2000 cabinet
  10. ↑ American Treasures of the Library of Congress, Design drawing for Exxon logo by Raymond Loewy
  11. ↑ SPAR Raymond Loewy Foundation. Arkistoitu 4.7.2009. Viitattu 25.10.2009.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raymond Loewy.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raymond_Loewy&oldid=22100390”