Wikipedia

Ravitsemussuositukset

suositukset ravinnosta

Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia.[1] Ravitsemussuositusten kirjo on laaja, ja niitä on tarjolla erilaisille kohderyhmille. Ravitsemussuosituksiin sisältyy niin ravintoaineiden tarkkoja määrällisiä suosituksia kuin ruokavalio-ohjeitakin.[1]

Yhdysvaltain maatalousministeriön vuonna 2011 julkaisema MyPlate -ravitsemussuositus, joka korvaa vanhat ruokapyramidit. Lautasella kello kahdestatoista lukien viljat, proteiini, vihannekset ja hedelmät. Lautasen reunalla lisäksi maitotuotteet.

Ravitsemussuositukset ja liikunta muokkaa

Uusimpia ravitsemussuosituksia on laajennettu usein sisältämään myös liikuntaa koskevia suosituksia[1].

Ravitsemussuosituksia maittain muokkaa

Viralliset ravitsemussuositukset perustuvat laatijoidensa mukaan tutkimuksiin. Ne ovat kuitenkin usein erilaiset eri maissa. Kunkin maan ruokakulttuuri ja maataloustuotanto vaikuttavat sen ravitsemussuosituksiin. Viinintuottajamaa Kreikassa suositellaan, että miehet joisivat kokonaiset kolme pientä viinilasillista päivittäisten aterioiden yhteydessä samalla kun intialaisille suositellaan kaikesta alkoholista pidättäytymistä. Myös rasvoja ja lihaa koskevissa suosituksissa esiintyy vaihtelua.[2]

Suomalaiset ravitsemussuositukset muokkaa

Ensimmäiset suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin vuonna 1950. Väestöä kehotettiin niissä nauttimaan päivittäin jotain niin sanotun ruokaympyrän kuudesta lohkosta eli perunaa, rasvaa, lihaa, kalaa tai kananmunia ja vihanneksia tai hedelmiä sekä viljaa ja maitotuotteita.Jälkimmäisestä ryhmästä tuli suosia täysrasvaista maitoa, kermaa ja voita niiden ravitsemuksellisen arvon vuoksi.[3]

Ravitsemussuositukset laaditaan maa- ja metsätalousministeriön alaisessa Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa, joka on ravitsemusasiantuntijosta sekä kuluttajien, maatalouden, teollisuuden, kaupan, joukkoruokailun ja muiden hallinnonalojen edustajista koottu asiantuntijaelin[4][5]. Etenkin elinkeinoelämän edustajilla on ollut merkittävä rooli ravitsemussuositusten rahoittamisessa ja laatimisessa[6].

Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia käytetään muun muassa kouluruokailussa ja sairaaloissa.[7] Tuoreimmat neuvottelukunnan ravitsemussuositukset julkaistiin tammikuussa 2014 ja ne perustuvat pääosin syksyllä 2013 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin.[8] Keskipainoisen 31-60-vuotiaan miehen energiantarve on niiden mukaan noin 2630–2960 kaloria vuorokaudessa ja naisen 2100–2370 kaloria[9].

Ravitsemussuositusta havainnollistetaan nykyisin lautasmallilla, jossa puolet lautasesta suositellaan täytettäväksi vihanneksilla ja kasviksilla, neljännes hiilihydraattipitoisella ruoalla kuten perunoilla, riisillä tai pastalla ja toinen neljännes valkuaispitoisella ruoalla kuten lihalla, kalalla tai kananmunalla.[10]

Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että 45–60 prosenttia päivittäisen ravinnon energiasta tulisi hiilihydraateista eikä elintarvikkeisiin lisätyn sokerin määrä ylittäisi kymmentä energiaprosenttia. Hiilihydraatit tulisi saada pääosin kuitupitoisista ruoka-aineista.[9]

Suosituksena on, että suomalaiset naiset nauttisivat päivittäin 6 ja miehet 9 annosta viljaa annoskoon ollessa yksi viipale leipää tai yksi desilitra kypsää viljaa tai makaronia. Vähintään puolet nautitusta viljasta pitäisi olla täysjyvää. Perunaa suositellaan lisäksi syötävän saman verran kuin keskivertosuomalainen sitä syö eli noin 126 grammaa päivässä.[11][12]

Lisäksi suositellaan nautittavaksi 2–3 viipaletta kevytjuustoa sekä 5–6 desilitraa rasvatonta tai erittäin vähärasvaista maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä, koska ne sisältävät proteiinia ja kalsiumia sekä nestemäiset maitotuotteet myös lisättyä jodia ja D-vitamiinia. Maidon sijaan voi nauttia myös 5–6 desilitraa soijasta- tai kaurasta valmistettua kasvijuomaa, joihin on lisätty D-vitamiinin lisäksi myös kalsiumia.[11] Maidon voi korvata halutessa myös kaurajuomalla,vaikka sen proteiinipitoisuus onkin vain kolmannes maidon vastaavasta[13].

Vuosien 1987 ja 2014 välillä suomalaiset ravitsemussuositukset ovat tarkentuneet energiaravintoaineiden suhteen niin, että niille annetaan nykyisin sekä suositeltava ylä- että alaraja, joka ilmoitetaan osuutena kokonaisenergiansaannista. Raudan saantisuositusta on nostettu yli puolella ja suolan enimmäissaannista on otettu lähes puolet pois. Rasvan saannin yläraja on nostettu 29 energiaprosentista 40:een ja hiilihydraatin 50 prosentista 60:een. Proteiinin saannin suositustasoa on laajennettu 12–15 e-prosentista 10–20 e-prosenttiin. Lisäksi on laskettu hiukan ravintokuidun vähimmäissuositusmäärää.[14]

Vuoden 1987 ravitsemussuosituksissa painotettiin monityydyttymättömien rasvahappojen saannin tärkeyttä[15]. Enää Suomessa ei tehdä tehdä eroa kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen välillä[11].

Vuosien 1987 ja 2014 ravitsemussuositukset
1987 2014
Proteiinit (energiaprosentteina) 12–15 E% 10–20 E% (alle 66-vuotiaat aikuiset)
Hiilihydraatit vähintään 50 E% 45–60 E%
Rasvat alle 30 E% 25–40 E%
Kuidut 30–35 grammaa vähintään 25–35 grammaa
suola 7–9 grammaa maks. 5 grammaa
Ravintoperäisen D-vitamiinin kokonaissaanti 5–10 mikrogrammaa 0-20 mikrogrammaa
Rauta naiset 9 mg/1000 kcal, miehet 6 milligrammaa/1000 kcal naiset 15 milligrammaa, miehet 9 milligrammaa

Yhdysvaltojen ravitsemussuositukset muokkaa

Yhdysvaltojen ensimmäinen ravitsemusta koskeva ohjeistus nimeltä Foods: Nutritive value and cost[16] julkaistiin Yhdysvaltain maatalousministeriön Farmers' Bulletin -lehdessä vuonna 1894. Tarkoituksena oli opastaa pienituloista tehdastyöväestöä säästämään ruokakuluissa, jolloin heidän palkkansa riittäisi paremmin muihin hyödykkeisiin. Esimerkiksi vihanneksia neuvottiin välttämään, koska ne olivat pelkkä tarpeeton kuluerä.[16] Tuolloin ei vielä tiedetty yksittäisten vitamiinien ja kivennäisaineiden olemassaolosta. Ohjeistuksessa kehotettiin miehiä syömään kohtuudella mutta kuitenkin monipuolisesti, jotta he saisivat riittävästi proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa sekä "mineraaliainesta" eli niin sanottua jäännöstuhkaa.[17]

Vuonna 1916 julkaistiin lasten ravitsemusta käsittelevä Food for Young Children -opas. Vuonna 1943 julkaistiin Basic 7 -suositukset, joissa kiinnitettiin huomiota kalorien sekä yksittäisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantimääriin sekä sodanaikaisen säännöstelyn vaikutuksiin. Sen pohjalta julkaistiin vuonna 1946 kansallinen ruokaopas National Food Guide. Vuonna 1956 julkaistiin Basic 4 -ravitsemusohjeet, jota käytettiin kahden vuosikymmenen ajan.[17] Niissä kehotettiin aikuisia juomaan vähintään kaksi lasillista maitoa päivässä, syömään vähintään yhden annoksen lihaa, kalaa, kananmunia, palkokasveja tai pähkinöitä, neljä annosta viljatuotteita sekä neljä annosta vihanneksia tai hedelmiä[18].

Yhdysvaltojen senaatin 1970-luvulla asettama Ravitsemuksen ja inhimillisten tarpeiden komitea julkaisi vuonna 1977 mietinnön Dietary Goals for the United States (Ravitsemukselliset tavoitteet Yhdysvalloille), jossa suositeltiin muun muassa lihomisen ennaltaehkäisyä, monimutkaisten hiilihydraattien käytön lisäämistä ja "luontaisesti esiintyvien sokereiden" osuuden lisäämistä 28 energiaprosentista 48 energiaprosenttiin. Rasvan kulutusta piti vähentää 40 energiaprosentista 30 energiaprosenttiin, tyydyttyneen rasvan kulutusta 10 energiaprosenttiin ja kolesterolin nauttimista 300 milligrammaan päivässä. Tämän lisäksi suolan saantia esitettiin rajoitettavaksi viiteen grammaan päivässä.[19]

Yhdysvaltojen maatalousministeriö ja Terveyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin ministeriö valitsi myöhemmin henkilökunnastaan tutkijoita sekä kutsui joukkoon myös ulkopuolisia tutkijoita tuottamaan ravitsemukseen liittyvää jatkuvaa valistusta. Edellä mainitut ministeriöt julkaisivat vuonna 1980 kansalaisille tarkoitetut ravitsemussuositukset Nutrition and Your Health: Dietary Guidelines for Americans.[19] Kyseisiä suosituksia on päivitetty aina viiden vuoden välein[20].

Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksissa kehotetaan suosimaan etenkin monityydyttymättömiä rasvahappoja[21]

Arvostelua muokkaa

Ravitsemussuosituksia arvosteltu siitä, että ne ovat ristiriidassa tieteellisen tutkimusnäytön kanssa hiilihydraattien ja rasvojen osalta. Vuonna 2024 julkaistussa kymmenjäsenisen tutkijaryhmän laatimassa vertaisarvioidussa tiedeartikkelissa esitettiin, että vähemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio pitäisi saada osaksi Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksia. Perusteluna oli, että tämä vähentäisi kansantaudeiksi muodostuneiden insuliiniresistenssin sekä sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyttä.[22]

Hiilihydraatteihin ja rasvoihin liittyvät suositukset ovat johtaneet jopa oikeudenkäynteihin. Australialaisprofessori Tim Noakes haastettiin kahdesti oikeuteen ravitsemussuositusten vastaisen tiedon levittämisestä. OIkeus totesi kuitenkin molemmilla kerroilla Noakin olleen oikeassa väittäessään, että myös pikkulasten on turvallista noudattaa niukasti hiilihydraatteja ja runsaasti rasvaa sisältävää ketogeenista ruokavaliota.[23]

Hiilihydraattien saantisuositukset muokkaa

Virallisia ravitsemussuosituksia on kritisoitu siitä, että ne ovat ristiriidassa tutkimusnäytön kanssa hiilihydraattien runsaan saantisuosituksen osalta[24]. Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksia on kritisoitu myös siitä, ettei siinä oteta huomioon yksilöllisiä eroja hiilihydraattien aiheuttaman glykeemisen kuorman siedossa, eikä tutkimusnäyttöä, jonka mukaan hiilihydraattien saannin rajoittaminen vähentää insuliiniresistenssin ja sydäntautien riskiä.[25]

Rasvojen saantisuositukset muokkaa

Yhdysvaltojen viranomaiset omaksuivat vuonna 1980 sydänjärjestö AHA:n vuonna 1961 laatiman suosituksen rajoittaa tyydyttyneen rasvan käyttöä. Tämän jälkeen myös muut maat ja YK alkoivat levittää kyseistä suositusta.[26]

Vuonna 2014 ja 2016 julkaistut tutkimukset osoittavat kuitenkin, että kehotus rajoittaa rasvan saanti 30 energiaprosenttiin ja tyydyttyneen rasvan saanti 10 energiaprosenttiin oli jo alun perin ristiriidassa tieteellisen näytön kanssa. Sekä kliinisissä että epidemiologisissa tutkimuksissa oli havaittu jo vuoteen 1977 mennessä, ettei rasvan tai tyydyttyneen rasvan saannin rajoittaminen vähentänyt kokonaiskuolleisuutta eikä edes sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta.[26]

Vuonna 2020 julkaistun meta-analyysien kokoomakatsauksen tuloksena oli, että suurin osa kliinisistä tutkimuksista ja väestötutkimuksista tehdyistä meta-analyyseista päätyy siihen, ettei tyydyttyneen rasvan rajoittaminen vähennä sydän- ja verisuonisairauksia tai kokonaiskuolleisuutta, vaan päin vastoin lisää niitä. Esimerkiksi tyydyttynyttä rasvaa sisältävät täysrasvaiset maitotuotteet, prosessoimaton liha ja tumma suklaa eivät lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä.[27] Yhdysvaltojen johtavat ravitsemustieteilijät ja joukko Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksen neuvoa antavan komitean (DGAC) entisiä jäseniä antoivatkin vuonna 2020 Yhdysvaltojen kongressille julkilausuman, jonka mukaan tyydyttyneiden rasvojen käytön rajoitusta ei pidä enää jatkaa, koska sille ei ole olemassa pitäviä tieteellisiä perusteita[28][29].

Yksitoistajäseninen kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi vuonna 2021 tieteellisen vertaisarvioidun artikkelin, jossa se kritisoi ravitsemussuositusten laatijoita siitä, etteivät he ole perustaneet tyydyttyneen rasvan saantia koskevia suosituksiaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Ryhmä huomautti, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on julkaistu lähes 20 alan tutkimusten yhteenvetokatsausta, joissa kaikissa on päädytty siihen, ettei ole olemassa tieteellisiä perusteita rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia tai korvata tyydyttynyttä rasvaa monityydyttymättömällä.[30]

Tiedejulkaisussa Current Opinion in Endocrinology & Diabetes and Obesity vuonna 2023 julkaistussa artikkelissa kerrotaan, että Yhdysvaltojen vuoden 2015 ravitsemussuosituksia laatineen komitean jäsenet totesivat virkakirjeenvaihdossaan, ettei heidän suositukselleen rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia ole olemassa tieteellisiä perusteita. Kirjeenvaihdon sisältä sisältö toimitettiin artikkelin kirjoittajalle julkisuusperiaatetta koskevan lain nojalla.[31]

Samassa artikkelissa kerrottiin, ettei vuoden 2020 komitea ollut jäävännyt niitä jäseniään, jotka olivat vastaanottaneet suuria rahasummia sellaisilta elintarvikeyrityksiltä, jotka hyötyivät siitä, että suosituksiin jätetään myös kehotus suosia monityydyttymättömiä rasvoja[32].

Taloudelliset näkökohdat muokkaa

Maailman suurimpiin kuuluva henki- ja sairasvakuutuksien jälleenvakuuttaja Swiss Re esitti vuonna 2016, että ravitsemussuositukset pitäisi uudistaa siten, että väestöä ohjeistettaisiin kuluttamaan paljon rasvaa, tyydyttynyt rasva mukaan lukien, ja vain vähän hiilihydraatteja. Tämä vähentäisi väestön sairastavuuteen ja ennenaikaisiin kuolemiin liittyviä vakuutusmaksuja ja muita menoja.[33]

Suomalaisten ravitsemussuosituksen mukaista ruokavaliota on pidetty kalliina. Bloginpitäjä kirjoittaja Hanna-Elina Yli-Kosken mukaan sen voi kuitenkin toteuttaa myös edullisesti. Porkkanaa, lanttua ja kaalia saa huokealla ympäri vuoden kuten myös appelsiinia ja mandariinia talvisin ja kurkkua, tomaattia, kukkakaalia ja punajuurta satokauden aikana. Myös ruisleipä, kaurapuuro, margariini, maito, kananmunat, broileri, silakka, maapähkinät, siemenet ja rypsiöljy ovat edullisia ruoka-aineita.[34]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositukset ravitsemusneuvottelukunta.fi. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 5.5.2012.
  2. ↑ Satu Kaaria HS: Eri maiden ravitsemussuositukset ovat ristiriidassa Helsingin Sanomat. 31.10.2013. Viitattu 11.3.2022.
  3. ↑ Valistuksen vaiheet – Näin ravintosuositukset ovat muuttuneet www.apu.fi. 1.11.2019. Viitattu 4.3.2024.
  4. ↑ VALTION RAVITSEMUSNEUVOTTELUKUNNAN HISTORIIKKI. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/vrn/historiikki_vrn.pdf
  5. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 4.5.2012. Viitattu 5.5.2012.
  6. ↑ Emma Henriksson: Valtapeli lautasella. Vuoden 1987 ravitsemussuositusten syntyhistoria. helda.helsinki.fi. Viitattu 4.3.2024.
  7. ↑ Ravitsemussuositukset Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 5.5.2012. [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Aro, Jessikka: Uudet ruokasuositukset: vähemmän suolaa ja punaista lihaa, enemmän kalaa ja kasviksia Yle Uutiset. 23.1.2014. Arkistoitu 24.1.2014. Viitattu 24.1.2014.
  9. ↑ a b Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2018. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
  10. ↑ Lautasmallin avulla syöt oikein Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 26.4.2015. Viitattu 15.5.2015.
  11. ↑ a b c Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2018. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
  12. ↑ Perunan kulutus laskee kilon vuodessa per suomalainen – markkinointiasiantuntija ehdottaa tastingeja ja tv-ohjelmia perinneherkun brändäykseen Yle Uutiset. 27.5.2020. Viitattu 26.3.2022.
  13. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 3.3.2024.
  14. ↑ Energiaravintoaineiden ja suolan saantisuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuosina 1987, 1998, 2005 ja 2014 julkaisemien ravitsemussuosituksien mukaan (Arkistoitu – Internet Archive), Valtion ravitsemusneuvottelukunta (excel-tiedosto)
  15. ↑ Tältä näyttivät ensimmäiset suomalaiset ravitsemussuositukset – vertaa! Studio55.fi. 4.2.2014. Viitattu 6.3.2021.
  16. ↑ a b 1894 - Dietary Timeline www.sirc.org. Viitattu 2.1.2021.
  17. ↑ a b Carole Davis & Etta Saltos: Dietary Recommendations and How They Have Changed Over Time USDA. Viitattu 31.12.2020.
  18. ↑ Bye-bye, pyramid - hello, plate: Timeline of food guidelines www.cbsnews.com. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)
  19. ↑ a b History of the Dietary Guidelines | Dietary Guidelines for Americans www.dietaryguidelines.gov. Viitattu 29.12.2020.
  20. ↑ Previous Editions | Dietary Guidelines for Americans www.dietaryguidelines.gov. Viitattu 31.12.2020.
  21. ↑ Dietary Guidelines for Americans 2020 - 2025. https://www.dietaryguidelines.gov/sites/default/files/2021-03/Dietary_Guidelines_for_Americans-2020-2025.pdf
  22. ↑ Jeff S. Volek, William S. Yancy, Barbara A. Gower, Stephen D. Phinney, Joanne Slavin, Andrew P. Koutnik, Michelle Hurn, Jovonni Spinner, Mark Cucuzzella, Frederick M. Hecht: Expert consensus on nutrition and lower-carbohydrate diets: An evidence- and equity-based approach to dietary guidance. Frontiers in Nutrition, 2024, 11. vsk. doi:10.3389/fnut.2024.1376098/full. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Low carb guru Professor Tim Noakes again found not guilty of misconduct. https://www.diabetes.co.uk/news/2018/jun/low-carb-guru-professor-tim-noakes-again-found-not-guilty-of-misconduct-94449754.html
  24. ↑ Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women. vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, November 9, 2006. The new england journal of medicine.
  25. ↑ Jeff S. Volek, Stephen D. Phinney, Ronald M. Krauss, Richard J. Johnson, Laura R. Saslow, Barbara Gower: Alternative Dietary Patterns for Americans: Low-Carbohydrate Diets. Nutrients, 2021-10, nro 13, s. 3299. doi:10.3390/nu13103299. Artikkelin verkkoversio. en
  26. ↑ a b Evidence from randomised controlledtrials did not support the introductionof dietary fat guidelines in 1977and 1983: a systematic review andmeta-analysis. https://openheart.bmj.com/content/openhrt/2/1/e000196.full.pdf
  27. ↑ Astrup Arne, Magkos Faidon, Bier Dennis M., Brenna J. Thomas, de Oliveira Otto Marcia C., Hill James O.: Saturated Fats and Health: A Reassessment and Proposal for Food-Based Recommendations. Journal of the American College of Cardiology, 18.8.2020, nro 7, s. 844–857. doi:10.1016/j.jacc.2020.05.077. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Maryanne Demasi: US nutritionists call for dietary guideline limits on saturated fat intake to be lifted. BMJ, 29.10.2020, nro 371. PubMed:33122169. doi:10.1136/bmj.m4226. ISSN 1756-1833. Artikkelin verkkoversio. en
  29. ↑ August 12, 2020The Honorable Sanford Bishop Jr., ChairHouse Appropriations Subcommittee on Agriculture, Rural Development, Food and Drug Administration, and Related Agencies2407 RayburnHouse Office BuildingWashington, DC 20515. https://static1.squarespace.com/static/5a4d5666bff20053c65b7ff2/t/5f6e2fe098fa9d47a8c7a67c/1601056737384/Letter+to+Members+of+Congress+by+JACC+authors_8.12.20.pdf
  30. ↑ Arne Astrup, Nina Teicholz, Faidon Magkos, Dennis M. Bier, J. Thomas Brenna, Janet C. King: Dietary Saturated Fats and Health: Are the U.S. Guidelines Evidence-Based?. Nutrients, 2021-10, nro 13, s. 3305. doi:10.3390/nu13103305. Artikkelin verkkoversio. en
  31. ↑ Nina Teicholz: A short history of saturated fat: the making and unmaking of a scientific consensus. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes and Obesity, 2023-02, 30. vsk, nro 1, s. 65. doi:10.1097/MED.0000000000000791. ISSN 1752-296X. Artikkelin verkkoversio. en-US
  32. ↑ Nina Teicholz: A short history of saturated fat: the making and unmaking of a scientific consensus. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes and Obesity, 2023-02, 30. vsk, nro 1, s. 65. doi:10.1097/MED.0000000000000791. ISSN 1752-296X. Artikkelin verkkoversio. en-US
  33. ↑ Swiss Re: Dietary Guidelines 'failed human experiment' foodmed.net. 23.12.2016. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Terveellinen ruoka ei aina ole kallista Helsingin Sanomat. 14.1.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

Eri maiden ravitsemussuosituksia muokkaa

Erillisryhmien ravitsemussuosituksia Suomessa muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ravitsemussuositukset&oldid=22296344”