Wikipedia

Rantakäärme

matelijalaji

Rantakäärme eli vanhalta nimeltään tarhakäärme (Natrix natrix) on tarhakäärmeiden (Colubridae) heimoon kuuluva käärmelaji. Se on kyyn ja kangaskäärmeen ohella yksi kolmesta Suomessa esiintyvästä käärmelajista. Rantakäärme on Suomen suurin käärmelaji ja sen erottaa tavallisesti jo kokonsa perusteella kyystä.

Rantakäärme
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Suku: Rantakäärmeet Natrix
Laji: natrix
Kaksiosainen nimi

Natrix natrix
(Linnaeus, 1758)

Rantakäärmeen levinneisyys.
Rantakäärmeen levinneisyys.
Alalajit[3][4]
  • N. n. calabra
  • N. n. cypriaca
  • N. n. fusca
  • N. n. gotlandica
  • N. n. natrix
  • N. n. persa – balkaninrantakäärme
  • N. n. schweizeri
  • N. n. scutata – venäjänrantakäärme
  • N. n. syriaca
Katso myös

  Rantakäärme Wikispeciesissä
  Rantakäärme Commonsissa

Rantakäärme on myrkytön ja ihmiselle ja kotieläimille täysin harmiton. Laji on Suomessa rauhoitettu,[5] joten sitä ei saa tappaa tai vahingoittaa. Rantakäärmeen ohjeellinen korvausarvo on 252 euroa.[6]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

 
Rantakäärmeellä on isot pääsuomut ja usein niskatäplät.
 
Rantakäärmeen pohjaväri vaihtelee; nahanluonnin jälkeen värit kirkastuvat ja jotkut yksilöt muuttuvat vihertäviksi.
 
Rantakäärme on muodoltaan ruoskamainen, kyy on siihen verrattuna lyhyt ja paksu. Se on myös kyytä nopeampi ja ketterämpi liikkeissään. Kuvassa harvinainen musta rantakäärme.

Rantakäärmeen tavallinen aikuispituus on 70–80 senttimetriä. Suomen ennätykseksi mainitaan 134 senttimetriä, mutta Keski-Euroopassa on tavattu jopa kaksimetrisiä yksilöitä.[7] Naaraat kasvavat koiraita huomattavasti isommiksi. Keltaiset, oranssit tai valkoiset niskatäplät ovat rantakäärmeen paras lajituntomerkki.

Rantakäärmeen värityksessä on runsaasti perinnöllistä vaihtelua. Tavallisia värejä ovat oliivinvihreä, harmaanvihreä, ruskeanharmaa, mustanharmaa ja musta. Selässä voi olla kirjailuna erikokoisia tummia täpliä, joskus lisäksi kyljissä vaaleita pilkkuja tai tummia pystyraitoja. Nahanluonnin jälkeen rantakäärmeen värit ovat kirkkaimmillaan. Nopeasti katsottuna väritys saattaa joskus muistuttaa kyyn sahanteräkuviota, mutta käärme, jolla on keltaiset, oranssit tai valkoiset niskatäplät on aina rantakäärme. Harvinainen rantakäärmeen värimuoto on täysin musta, jolloin keltaisia täpliä ei näy. Rantakäärmeen silmäterä on kuitenkin pyöreä, toisin kuin kyyllä, ja silmien takana on suuria kilpimäisiä suomuja, mitkä ovat hyviä lajituntomerkkejä silloin, kun tunnistettava käärme on väriltään musta. Pää on selvästi pyöreämpi kuin kyyllä, jolla se on kolmiomainen. Rantakäärme on ruumiinrakenteelta solakka ja kapenee tasaisesti hännän kärkeen saakka, toisin kuin kyy, joka on tukeva ja lyhythäntäinen käärme.

Levinneisyys muokkaa

Rantakäärmettä tavataan Euroopassa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa, aina Baikaljärvelle asti itään.[4][8] Iberian niemimaalla ja Pohjois-Afrikassa elävää iberianrantakäärmettä (Natrix astreptophora) ja muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa elävää lännenrantakäärmettä (Natrix helvetica) pidettiin aiemmin rantakäärmeen alalajeina, mutta ne on nyttemmin erotettu omiksi lajeikseen.[4][8][9][10] Täten rantakäärmeen levinneisyysalueen länsiraja kulkee nykyään Rein-joen alueella.[8] Fennoskandiassa rantakäärmeen levinneisyysalue on pohjoisimmillaan, mutta tarkka pohjoisraja on silti epäselvä.[8]

Suomessa rantakäärmettä tavataan paikoitellen maan eteläosissa, lounaisrannikolla ja Kaakkois-Suomessa suunnilleen Kristiinankaupungin ja Savonlinnan korkeudelle asti. Sitä pohjoisempana on yksittäisiä havaintoja Oulun korkeudelle asti. Nykyisin rantakäärmeitä elää sisämaassa pääasiassa Saimaan alueella.[11] Tehokas maankäyttö maatalouteen ja asutukseen on vähentänyt rantakäärmeelle soveliaita elinalueita.[12]

 
Rantakäärmeen päässä on isoja kilpimäisiä suomuja, jotka ovat varma lajituntomerkki, silloinkin kun käärme on väriltään kokonaan musta. Kyyn pääsuomut ovat pienet. Rantakäärmeen silmäterä on pyöreä. Kuvassa rantakäärmeen poikanen.

Elintavat muokkaa

Rantakäärme on päiväeläin. Se elää meren, järvien, lammikoiden ja jokien rantamailla, ojien partailla ja muissa kosteissa ympäristöissä. Rantakäärme on ravinnonhankinnassaan vireä ja omatoiminen, toisin kuin monet muut käärmeet, ja liikkuu kesäisin pitkiä matkoja sekä maalla että vedessä. Rantakäärme ui ja sukeltaa taitavasti. Se on kestävä uimari, joka on tavattu uimassa meressä jopa 40 kilometrin päässä lähimmästä rannasta. Maalla rantakäärme liikkuu vauhdikkaasti ja sulavasti verrattuna esimerkiksi kyyhyn. Toisinaan se kiipeilee puissa tai pensaissa, kuitenkin vain metrin tai parin korkeuteen. Ravintonaan rantakäärme käyttää pieniä kaloja, sammakoita, rupikonnia, vesiliskoja, hiiriä, myyriä sekä harvemmin linnunpoikasia. Rantakäärme paikantaa saaliinsa haju- ja näköaistilla. Se nielee saaliin kokonaisena, tavallisesti pääpuoli edellä. Nuoret rantakäärmeet syövät selkärangattomia pikkueläimiä ja nuijapäitä.

Rantakäärmeen vihollisia ovat muun muassa hiiri- ja varpushaukka, siili, minkki, supikoira ja kärppä. Ahdistettuna rantakäärme pyrkii aina ensin pakenemaan, joko maakoloon, kasvillisuuteen tai vesistön pohjaan, jossa se voi piilotella runsaat puolisen tuntia yhteen menoon. Jos pakeneminen ei onnistu, rantakäärme sihisee, kiertyy kerälle, paisuttaa itseään yrittäen näyttää mahdollisimman isolta ja tekee suu kiinni tapahtuvia hyökkäyseleitä päällään. Usein rantakäärme myös ruiskuttaa viemärisuolensa äärellä olevista rauhasista pahanhajuista eritettä ahdistelijan päälle. Se voi myös oksentaa vastaniellyn saaliinsa. Viimeisenä keinonaan rantakäärme tekeytyy kuolleeksi kääntymällä selälleen ja päästämällä kielensä roikkumaan velttona; tällöin edes hengitysliikkeitä ei voi havaita. Kiinniotettuna rantakäärme voi myös purra, mutta se on erittäin harvinaista. Rantakäärmeellä ei ole myrkkyhampaita. Koska rantakäärme on rauhoitettu, sitä ei saa ahdistella tai pyydystää edes katseltavaksi.

Lisääntyminen ja kasvu muokkaa

Rantakäärmeet pariutuvat vapun tienoilla pian talvihorroksen päätyttyä. Koiraat hakeutuvat ensimmäisinä soidinpaikoille. Yhtä isoa naarasta kosiskelee tavallisesti useampi koiras. Koiraat kosiskelevat naarasta kiertymällä sen ympärille ja hieromalla leuanalustaansa sen päälakea vasten sekä värisyttämällä häntäänsä. Kesä–heinäkuun välillä naaras munii tavallisimmin 6–40 munaa kompostiin, lantakasaan, rakkolevävalliin tai muuhun lämpimään paikkaan, jossa munat voivat kehittyä maatumislämmössä. Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 15 senttimetrin mittaisia. Rantakäärmeet munivat Suomessa vain joka toinen vuosi. Koiraat tulevat Suomessa sukukypsiksi kolmivuotiaina, noin 50-senttisinä ja naaraat nelivuotiaina, 60–65 senttimetrin pituisina. Aikuistumisvaiheen jälkeen kasvu hidastuu ja on noin 2–4 senttimetriä vuodessa. Rantakäärmeen tiedetään eläneen luonnossa 28-vuotiaaksi.[13]

Rantakäärme Suomessa muokkaa

Rantakäärmeitä eli aikaisemmin Suomessa paljon nykyistä pohjoisempana ja se oli myös maan eteläosissa nykyistä runsaampi. Tärkeimpänä syynä lajin harvinaistumiseen on pidetty muutoksia maataloudessa. Karjanlantatunkioiden hävittyä eläin on menettänyt lisääntymispaikkansa sisämaassa. Rannikolla puolestaan Itämeren heikko tila on aiheuttanut rakkolevän vähenemisen, minkä seurauksena rannoille ajautuu aikaisempaa vähemmän munintapaikoiksi sopivia isoja rakkoleväkasoja. Lisääntynyt ranta-asutus ja muu maankäyttö on hävittänyt rantakäärmeen talvehtimispaikkoja. Tihentynyt tieverkosto ja lisääntynyt liikenne uhkaa myös lajia. Joka vuosi valtava määrä rantakäärmeitä kuolee liikenteessä.[14] Lisäksi nykyisin melkoinen osa rantakäärmeistä tapetaan kyykäärmeinä tai vain perusteettoman käärmekammon vuoksi.[15]

Rantakäärmettä voidaan auttaa perustamalla munintaan sopivia lehtikomposteja rantojen tuntumaan. Suomen rantakäärmehavaintoja toivotaan ilmoitettavaksi myös Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään matelijoiden ja sammakkoeläinten levinneisyyskartoitukseen Hatikka-havaintopäiväkirjan tai Laji.fi-sivuston kautta.

Rantakäärme kansanperinteessä muokkaa

Pääartikkeli: Elättikäärme

Rantakäärmeen vanhat nimet tarha- ja karjakäärme ovat peräisin ajalta, jolloin lajia suosittiin maatilojen pihapiireissä. Rantakäärmeitä suojeltiin, ruokittiin ja pidettiin elätteinä, joiden uskottiin auttavan karjaa menestymään.

Lähteet muokkaa

  • Gustafsson, Niina & Gustafsson, Joonas: Rantakäärme Natrix natrix Sammakkolampi.fi. Viitattu 26.1.2021.
  • Rökman, Marika: Suomen luonnonvaraiset matelijat – Rantakäärme (Natrix natrix). (Herpetomaniassa vol. 5. no. 3-4/1996 s.5-13) Herpetomania.fi. Arkistoitu 14.7.2017. Viitattu 26.1.2021.
  • Vesihiisistä Suomen Vesipuutarhaseura ry. 29.10. 2003. Viitattu 26.1.2021.
  • Suomen eläimet : 3. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Espoo: Weilin+Göös, 1984.
  • Arnold, E. Nicholas: Reptiles and Amphibians of Europe. Princeton & Oxford: Princeton University Press, 2002. ISBN 0-691-11413-7.
  • Järvinen, Antero: Käärme : jumalattaresta paholaiseksi : käärmeen ja ihmisen tarina. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4264-6.
  • Valste, Juha (toim.): Suomen luontotieto. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29432-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ European Reptile & Amphibian Specialist Group: Natrix natrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2.3. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Markus Piha: Rantakäärme – Natrix natrix Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Natrix natrix The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 8.7.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 148. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
  5. ↑ Uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien lista halutaan saattaa ajan tasalle. 19.4.2005. Ympäristöhallinto. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 29.9.2010.
  6. ↑ Hyvärinen, Esko: Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot, s. 7. Ympäristöhallinto, 11.10.2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.8.2016).
  7. ↑ Arnold 2002, s. 216.
  8. ↑ a b c d Kindler, Carolin & Graciá, Eva & Fritz, Uwe: Extra-Mediterranean glacial refuges in barred and common grass snakes (Natrix helvetica, N. natrix). Scientific Reports, 29.1.2018, 8. vsk, nro 1, s. 1821. PubMed:29379101. doi:10.1038/s41598-018-20218-2. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.7.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Natrix  The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 8.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Midtgaard, Rune: Genus Natrix RepFocus. 2019. Viitattu 8.7.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Gustafsson, Niina & Gustafsson, Joonas: Rantakäärme Natrix natrix Sammakkolampi.fi. Viitattu 26.1.2021.
  12. ↑ Matelijoilla ja sammakkoeläimillä menee kohtuullisen hyvin (Tiedote) Suomen ympäristökeskus – SYKE. 22.7.2011. Viitattu 26.1.2021.
  13. ↑ Arnold 2002, s. 218.
  14. ↑ Hänninen, Pekka: Luonnoneläimet liikenteen uhreina. (Julkaistu alun perin Eläinten ystävässä 2/2007) Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto – SEY. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 21.10.2010.
  15. ↑ Valste 2006, s. 299.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rantakäärme&oldid=20560189”