Ranskan senaatin vaalit

Ranskan senaatin vaalit, joita kutsutaan myös senaattorivaaleiksi ovat kokemassa suurta muutosta (2007), mutta vaalien epäsuora menetelmä säilyy ja vaalin suorittavat suuret vaalikollegiot eli valitsijamiehet.

Erityispiirteitä muokkaa

Vuoteen 2008 saakka muokkaa

Ranskan senaatti, jota kutsutaan myös nimellä ”Haute assemblée” koostui 331 senaattorista:

Vuoden 2008 jälkeen muokkaa

 
Senaattorivaalien aluejako vuoden 2008 jälkeen.

Vuodesta 2004 alkaen on tehty vaalijärjestelmään muutosta, jossa senaattoreiden vaalikausi muuttuu asteittain kuuden vuoden mittaiseksi. Muutos sisältää myös äänestyskausien lukumäärän vähenemisen kahteen; nämä ovat ”série 1” ja ”série 2”. Näin puolet senaattoreista tulee valittavaksi aina kolmen vuoden välein.

Muutoksen kanssa samaan aikaan myös senaattorien paikkajako muuttuu vastaamaan paremmin Ranskan alueiden asukaslukujen muutoksia. Näin senaattoreiden kokonaismääräksi tulee muutoksen jälkeen vuonna 2008 kaikkiaan 343 jäsentä. Ja vuonna 2011 senaattoreiden lukumäärä kasvaa kaikkiaan vielä tästäkin eli heitä tulee olemaan 348. Senaattoreiden paikat jakautuvat seuraavasti:

Vaalitapa muokkaa

Sen jälkeen kun laki n:o 2003-697 tuli voimaan 30. heinäkuuta 2003:

  • 180 (52 %) senaattoreista valitaan suhteellisilla vaaleilla. Ranskassa tämä vaalitapa koskee 30 departementtia, joista kustakin valitaan senaattiin vähintään neljä edustajaa. Samaa suhteellisuuden periaatetta noudatetaan myös kun valitaan 12 senaattoria Ranskan ulkopuolella asuvien kansalaisten edustajiksi. Kukin vaaliliitto asettaa vähintään kaksi ehdokasta enemmän kuin valituksi voi tulla ja sukupuolten välinen jakauma on otettava myös huomioon.
  • 166 (48 %) senaattoreista valitaan kaksivaiheisilla enemmistövaaleilla ja tämä tapa on käytössä 70 departementissa, joista valitaan edustajia kolme tai vähemmän. Myös Uudessa-Kaledoniassa ja neljässä merentakaisessa yhteisössä on käytössä Ranskassa yleisin tapa valita edustajia.
 
Ranskan senaatin täysistuntojen sali Luxemburgin palatsissa Pariisissa

Puhemies ja puhemiehistö muokkaa

Joka kolmen vuoden kauden kuluttua, eli aina kun osa edustajista valitaan, senaatti valitsee itselleen puhemiehistön jota kutsutaan ranskaksi toimistoksi. Samalla valitaan myös senaatin puhemies, joka toimii tasavallan presidentin sijaisena tai ottaa tehtävän hoitaakseen jos presidentti on itse kykenemätön, syystä tai toisesta, virkaansa hoitamaan.

Valitsijamiehet muokkaa

Valitsijamiehet koostuvat pääsääntöisesti (95 % valitsijamiesten kokonaismäärästä) kunnallisilla vaaleilla valituista henkilöistä, kunnanjohtajista, kuntien apulaisjohtajista, kunnanhallituksen jäsenistä sekä keskeisten kunnanvaltuustojen edustajista. Näiden edustajien lukumäärä on sidoksissa kuntien asukasmääriin. Toisaalta loput (5 % valitsijamiehistä) koostuu kansanedustajista, alueneuvostojen- sekä yleisneuvostojen jäsenistä.

Historia muokkaa

Laki, joka tuli voimaan 14. helmikuuta 1875 ja koski Ranskan kolmannen tasavallan senaattia, määritteli senaatin koostuvan 300 edustajasta, joista 225 valittiin departementeista ja siirtomaista ja lisäksi 75 edustajaa valitsi kansalliskokous. Kansalliskokouksen valitsemat edustajat olivat erottamattomia, ja heidät oli valittu eliniäksi. Siksi näitä senaattoreita ei voitu erottaa, vaikka kansalliskokouksen valitsemista senaattoreista luovuttiin lailla 10. joulukuuta 1884. Viimeinen kansalliskokouksen elinajaksi valitsema senaattori kuoli vuonna 1918. Kansalliskokouksen valitsemia elinikäisiä senaattoreita oli kaikkiaan 116.