Ranskan ensimmäinen keisarikunta

Ranska vuosina 1804–1814 ja vuonna 1815

Ranskan ensimmäinen keisarikunta (virallisesti Ranskan keisarikunta, ransk. Empire Français) tarkoittaa Ranskaa vuosina 1804–1814/1815, jolloin Napoleon I oli Ranskan keisari. Ranska oli 1800-luvun alun hallitsevia voimia Euroopassa. Se hallitsi suoraan tai epäsuorasti suurta osaa Manner-Euroopasta. Monia alueita oli liitetty suoraan Ranskaan, toisia hallitsivat Napoleonin sukulaiset ja läheiset liittolaiset.[1]

Ranskan keisarikunta
Empire Français
1804–1814, 1815

Ranska vuonna 1812.   Ranskan keisarikunta   Ranskan satelliittivaltiot
Ranska vuonna 1812.

  Ranskan keisarikunta
  Ranskan satelliittivaltiot
Valtiomuoto absoluuttinen monarkia
Keisari Napoleon I (1804–1814/1815)
Napoleon II (1815)
Pääkaupunki Pariisi
Pinta-ala
– yhteensä 2 500 000 km² 
Väkiluku (1812) 96 472 000
Uskonnot roomalaiskatolisuus
Viralliset kielet ranska
Valuutta Ranskan frangi
Lyhenne FR
Kansallislaulu Chant du départ
Edeltäjät  Espanja
Hollannin kuningaskunnan lippu Hollannin kuningaskunta
Ligurian tasavallan lippu Ligurian tasavalta
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lippu Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Ranskan ensimmäisen tasavallan lippu Ranskan ensimmäinen tasavalta
Seuraajat Bourbon-restauraatio
 Espanja
 Itävallan keisarikunta
 Luxemburg
Moresnetin lippu Moresnet
 Sardinian kuningaskunta
Toscanan suurherttuakunnan lippu Toscanan suurherttuakunta
Yhdistyneen Alankomaiden kuningaskunnan lippu Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta

Napoleonista tuli Ranskan keisari vuonna 1804, jolloin päättyi Ranskan konsulaatin valtakausi.[2] Vuoteen 1811 mennessä valtakunta oli laajentunut sotavoittojen seurauksena laajimmilleen. Lopulliseen päätökseen Ranskan ensimmäinen keisarikunta tuli vuonna 1815 Waterloon taistelun myötä.

Lähteet muokkaa

  1. Grand Empire Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2013 Kieli = (englanniksi).
  2. The Consulate, Britannica

Aiheesta muualla muokkaa