Ramberg–Bäcklund-reaktio
Ramberg–Bäcklund-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa halogeenisulfonista muodostuu voimakkaan emäksen vaikutuksesta alkeeni. Reaktion raportoivat ensimmäisen kerran Ludwig Ramberg ja Birger Bäcklund vuonna 1940.[1]
Reagenssit ja mekanismi muokkaa
Ramberg–Bäcklund-reaktio tapahtuu sulfoneille, joiden rakenteessa on sulfoniryhmään viereisessä hiilessä eli α-asemassa sitoutuneena halogeeniatomi. Reaktiivisin halogeeni on jodi ja myös bromi- ja kloorisulfonit reagoivat. Emäksenä käytetään voimakkaista emäksiä kuten hydroksideja tai alkoksideja. Ramberg–Bäcklund-reaktion mekanismin ensimmäisessä vaiheessa emäs ottaa vastaan protonin hiiliatomilta, jolloin muodostuu karbanioni. Nukleofiilinen karbanioni reagoi molekyylinsisäisellä nukleofiilisella substituutiolla. Tässä reaktiossa muodostuu rengasrakenteinen episulfoni. Tämä episulfoni ei kuitenkaan ole pysyvä vaan hajoaa ekstruusioreaktiolla rikkidioksidiksi ja alkeeniksi. Reaktiomekanismin paikaansapitävyyden todisteena on muun muassa se, että eräissä tapauksissa välivaiheena muodostuva episulfoni on pystytty eristämään. Ramberg–Bäcklund-reaktioissa muodostuu useimmiten alkeenien E- ja Z-isomeerien seos. Käytettäessä emästen vesiliuoksia vallitseva tuote on usein Z-isomeeri ja aproottisissa orgaanisissa liuottimissa E-isomeeri.[1][2][3][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-75. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Kathrin-Maria Roy: Sulfones and Sulfoxides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 16.8.2018
- ↑ Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1302–1304. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 372. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.8.2018). (englanniksi)
- ↑ Thomas Laue & Andreas Plagens: Named Organic Reactions, s. 236–237. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 978-0-470-02644-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.8.2018). (englanniksi)