Rakkaus ei sula sateessa
Rakkaus ei sula sateessa (The Goodbye Girl) on Neil Simonin käsikirjoittama ja Herbert Rossin ohjaama yhdysvaltalainen romanttinen draamakomedia vuodelta 1977. Sen naispääosaa esittää Simonin tuolloinen vaimo Marsha Mason. Miespääosan esittäjä Richard Dreyfuss sai roolistaan parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja myös Golden Globen. Elokuva tuotti Oscar-ehdokkuudet neljässä muussakin sarjassa (paras elokuva, naispääosa, naissivuosa ja alkuperäiskirjoitus) ja kolme muuta Golden Globe -palkintoa (paras musikaali- tai komediaelokuva, paras naispääosa ja paras käsikirjoitus).[1][2]
| Rakkaus ei sula sateessa | |
|---|---|
| The Goodbye Girl | |
 |
|
| Ohjaaja | Herbert Ross |
| Käsikirjoittaja | Neil Simon |
| Perustuu | Neil Simonin näytelmään |
| Tuottaja | Ray Stark |
| Säveltäjä | Dave Grusin |
| Kuvaaja | David Walsh |
| Leikkaaja | |
| Tuotantosuunnittelija | Albert Brenner |
| Pukusuunnittelija | Ann Roth |
| Lavastaja | Jerry Wunderlich |
| Erikoistehosteet | Al Griswold |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Ensi-ilta | 1977, 1978 |
| Kesto | 111 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Paula McFadden (Mason) on työtön tanssija ja pikkuvanhan tytön Lucyn (Quinn Cummings) yksinhuoltajaäiti New Yorkissa. Hänen näyttelijänä toimiva miesystävänsä jättää hänet ja lähtee Italiaan näytelläkseen Bernardo Bertoluccin elokuvassa. Mies ei ole kertonut vuokranneensa Paulan ja Lucyn käyttämän asunnon eteenpäin Chicagosta tulevalle miesnäyttelijälle Elliotille (Dreyfuss). Paula ja Lucy joutuvat jakamaan kahden makuuhuoneen asunnon Elliotin kanssa ja yrittävät opetella sietämään häntä, vaikka mies kulkee alasti, soittaa kitaraa yöllä, meditoi suitsukkeineen aamuisin, tuo naisia huoneeseensa ja masentuu saatuaan surkeat arvostelut Shakespeare-roolistaan. Kun näytelmän esitykset lopetetaan pian yleisökadon vuoksi, työttömäksi jäävästä Elliotista tulee rakastettavan hyväntuulinen, ja Paula ja Elliot rakastuvat. Elliot saa roolin länsirannikon Seattlessa kuvattavasta elokuvasta, ja melkein jo näyttää siltä, että Paula menettää tämänkin näyttelijämiehen.[3]
Näyttelijöitä muokkaa
| Richard Dreyfuss | … | Elliot Garfield |
| Marsha Mason | … | Paula McFadden |
| Quinn Cummings | … | Lucy McFadden |
| Paul Benedict | … | Mark |
| Barbara Rhoades | … | Donna |
| Theresa Merritt | … | rouva Crosby |
| Michael Shawn | … | Ronnie |
| Patricia Pearcy | … | Rhonda |
| Gene Castle | … | kartantekijä |
| Daniel Levins | … | tanssiohjaaja |
| Marilyn Sokol | … | Linda |
| Anita Dangler | … | rouva Morganweiss |
| Victoria Boothby | … | rouva Bodine |
Arvioita muokkaa
Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti ensi-ilta-arviossaan 1978 elokuvan olevan ajatuksiltaan ja kieleltään kankea, mutta silti monesti hauska ja ammattitaitoisesti tehty romanttinen hömpötys.[3] Tv-esityksen alla 32 vuotta myöhemmin Iltalehden Jyrki Laelma luonnehti elokuvaa sen tunnettujen tekijöiden pienimuotoiseksi tuotannoksi, joka toimii Masonin ja Dreyfussin hahmojen välisten yhteenottojen varassa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ The 50th Academy Awards – 1978 Academy of Motion Picture Arts and Sciences – Oscars.org. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
- ↑ The Goodbye Girl Golden Globe Awards. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Ylänen, Helena: Viikon elokuvia: Nainen ilman miestä. Helsingin Sanomat, 18.3.1978, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Laelma, Jyrki: Rakkaus ei sula sateessa Iltalehti. 10.8.2010. Viitattu 2.6.2019.