Rafik al-Hariri (1. marraskuuta 194414. helmikuuta 2005 Beirut, Libanon) (arab. رفيق بهاءالدين الحريري‎) oli libanonilainen liikemies ja poliitikko. Hän oli viiden hallituksen pääministerinä 1992–1998 ja 2000–2004. Hariri kuoli pommi-iskussa.lähde?

Rafik Hariri

Hariri nousi pääministeriksi 1992 perustamansa Tayyar Al Mustaqbal -puolueen (Tulevaisuusliike) johdossa. Haririn surma johti poliittiseen muutokseen Libanonissa niin sanotussa "setrivallankumouksessa" ja Syyrian joukkojen vetäytymiseen maasta. Haririn jälkeen puolueen johtoon nousi hänen poikansa Saad al-Hariri, joka oli sittemmin pääministeri kahteen otteeseen.lähde?

Hariri oli kotoisin sunniperheestä Sidonista. Hän opiskeli liikealaa Beirutin arabialaisessa yliopistossa ja työskenteli rakennusalalla Saudi-Arabiassa sekä perusti rakennusyhtiön Ciconest. Hän sai 1978 Saudi-Arabian kansalaisuuden palveluksistaan kuningaskunnalle. Hän laajensi liiketoimiaan myöhemmin tietoliikenteeseen, pankkitoimintaan, kiinteistö- ja öljyalalle. Vuonna 1993 hän perusti Libanoniin televisiokanavan Telviziyon Al Mustaqbal ja osti useita libanonilaisia lehtiä. Hän oli myös maassa Saudien perheen edustajana.lähde?

Haririn mukaan on nimetty Rafik Haririn kansainvälinen lentoasema.lähde?

Murha, sen tutkimukset ja tuomio muokkaa

Hariri murhattiin pommilla 14. helmikuuta 2005.[1] Pommiräjähdyksessä St. Georges -hotellin edessä Räjähdyksessä kuoli myös 21 muuta ja haavoittui yli 200.[2] Räjähdys aiheutti kaksi metriä syvän kraatterin.[1]

Murhasta syytettiin aluksi Syyrian armeijan ja tiedustelun joukkoja. Haririn tiedettiin rikkoneen välinsä presidentti Bašar al-Assadiin vaadittuaan Syyrian joukkojen vetäytymistä maasta. Se oli otollista myös Yhdysvaltain George W. Bushin hallinnon kannalta, joka oli nimittänyt Syyrian "pahan akseliin" kuuluvaksi ja halusi eristää maan taloudellisesti. Muitakin epäiltyjä esitettiin, kuten al-Qaida, jolle Haririn läheiset suhteet Saudeihin olivat punainen vaate, tai Israel, joka pyrki jatkuvasti heikentämään Libanonia, tai Iran, joka vihasi maallista Hariria.[1]

Vuoden 2005 lopulla YK asetti saksalaisen syyttäjä Detlev Mehlisin johtaman tutkimusryhmän, joka vahvisti seitsemän kuukauden tutkimusten jälkeen Syyrian turvallisuusjoukkojen syyllisyyden ja pidätti neljä epäiltyä. Tämän jälkeen tutkimukset kuitenkin hyytyivät. Maaliskuun 1. 2009 aloitti YK:n erikoistuomioistuin Leidschendamissa Alankomaissa johdossaan kanadalainen Daniel Bellemare. Ensitöikseen tuomioistuin vapautti neljä pidätettyä, jotka olivat istuneet jo kolme vuotta libanonilaisessa vankilassa. Toukokuussa 2009 saksalainen Spiegel-lehti sai haltuunsa dokumentteja, joiden mukaan iskun takana olisivat olleet Hizbollahin erikoisjoukot.[1]

Heinäkuussa 2011 julkaistussa syytekirjelmässä erikoistuomioistuin syytti teosta neljää Hizbollahin jäsentä ja toimitti heidän pidätysmääräyksensä Libanonin viranomaisille.[3]

Yhdistyneet kansakunnat perusti tapausta käsittelemään Libanonin pyynnöstä erikoistuomioistuimen Special Tribunal for Lebanon (SLT), joka antoi päätöksen 18. elokuuta 2020. Poissaolevana tuomittiin syylliseksi Salim Ayyash. Kolme muuta vapautettiin murhasyytteistä todisteiden puutteessa.[2]

Lähteet muokkaa