Wikipedia

Cthulhu

kuvitteellinen jumalolento
(Ohjattu sivulta R’lyeh)

Cthulhu on kirjailija H. P. Lovecraftin luoma kuvitteellinen jumalaolento ja Cthulhu-taruston tunnetuin hahmo. Sen ensiesiintyminen oli Lovecraftin vuonna 1926 kirjoittamassa novellissa ”Cthulhun kutsu”. Sen mukaan Cthulhu on suurten muinaisten ylipappi, joka nukkuu kuolemankaltaista unta mereen vajonneessa R’lyehin kaupungissa. Kun tähdet ovat oikein, Cthulhu palaa maan päälle ja sen palvojat hekumoivat ja irstailevat maan päällä vapaasti.

Cthulhu
H.P. Lovecraftin Cthulhua esittävä piirros.
H.P. Lovecraftin Cthulhua esittävä piirros.
Luoja(t) H. P. Lovecraft
Ensi-
esiintyminen		 Cthulhun kutsu (1926)
Ominaisuudet
Muut nimet Kutulu, Kthulhut
Status Suurten muinaisten ylipappi
Esiintyminen R’lyehin uponnut kaupunki Tyynellämerellä
Kansanperinne
Suhteet
Vanhemmat Nug[1]
Isovanhemmat Yog-Sothoth[1]
Shub-Niggurath[1]
Esi-isät ja -äidit Azathoth[1]
Serkut Tsathoggua[1]

Cthulhu kuvataan usein jättiläiseksi, jolla on suuret lepakkomaiset siivet sekä mustekalaa muistuttava pää. Jo hirviön ulkomuodon kerrotaan olevan niin kauhistuttava, että se ajaa heikkotahtoiset hulluuteen. Myöhemmässä kauhukirjallisuudessa Cthulhusta on esitetty monenlaisia tulkintoja, jotka usein ovat keskenään ristiriitaisia. Hahmon mukaan on nimetty useita eläinlajeja sekä myös Plutossa sijaitseva Cthulhu Macula.

Fiktiossa muokkaa

Lovecraftin tuotanto muokkaa

»Mielikuvitukseni loihti silmieni eteen yhtä aikaa kuvat mustekalasta, lohikäärmeestä ja ihmiskarikatyyristä – – Olion pää oli paisunut ja lonkeroinen ja groteskiin suomuiseen ruumiiseen liittyi surkastunut siipipari. Mutta nimenomaan yleisvaikutelma teki oliosta niin pelottavan. – – Ei ole olemassa kieltä sellaiselle ikuisen mielipuolisuuden kirkuvalle hornalle, kaiken aineen, voiman ja kosmisen järjestyksen ylimaalliselle vääristymälle. Se oli vuori, joka käveli tai vyöryi.»
(H. P. Lovecraft: Cthulhun kutsu (1926)[2])

 
Lovecraft-fanin Cthulhua esittävä piirros (2006).

Cthulhu esiintyi ensimmäistä kertaa H. P. Lovecraftin novellissa ”Cthulhun kutsu”.[3] Hän kirjoitti novellin syyskesällä 1926, ja se julkaistiin Weird Tales -lehdessä helmikuussa 1928.[4] Novelli kertoo oudoista okkulttisista tapahtumista, joita joukko tiedemiehiä ja poliiseja alkaa tutkia. Heille paljastuu, että ympäri maailmaa on olemassa pieniä kultteja, jotka palvovat hirviömäistä jumalaa nimeltä Cthulhu.[5]

Cthulhuun liittyen esitetään usein hokema Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn eli ”Talossaan R’lyehissä kuollut Cthulhu odottaa uneksien”. ”Cthulhun kutsun” mukaan suuret muinaiset saapuivat tähdistä kun maa oli vielä nuori. Cthulhun kerrotaan olleen heidän ylipappinsa, joka asui pelottavassa R’lyehin kaupungissa. Myöhemmin R’lyeh upposi mereen ja Cthulhu vajosi kuolemankaltaiseen uneen. Se kykenee kuitenkin vaikuttamaan herkkien ihmisten mieliin ja ilmestymään heidän uniinsa. Kun ”tähdet ovat oikein” R’lyeh nousee merestä jälleen ja Cthulhu ottaa maailman takaisin valtaansa samalla kun sen palvojat riemuitsevat ”hurmion ja vapauden liekkimeressä”.[5] Pienoisromaanissa Hulluuden vuorilla (1931) Lovecraft antaa hieman erilaisen selonteon. Cthulhun rotu saapui tähdistä maapallolle, jota hallitsivat niin ikään avaruudesta tulleet ”muinaiset”. Ne kävivät keskenään pitkän sodan, jonka päätteeksi Cthulhun rodulle jäivät Tyynenmeren saaret. Myöhemmin saaret upposivat ja veivät Cthulhun rodun mukanaan meren pohjaan.[6]

”Cthulhun kutsu” sai innoituksen Lovecraftin näkemästä unesta. Toinen esikuva löytynee teosofiasta, jonka oppeihin kuuluu ajatus uponneista mantereista ja syrjäisillä alueilla säilyneistä muinaisista esoteerisista perinteistä.[4] Cthulhun nimi on mahdollisesti viittaus ktoonisiin jumaliin (engl. Chthonic, m.kreik. khthōn).[7] Kirjeenvaihdossaan Lovecraft antoi Cthulhulle erilaisia lausumisasuja. Hänen mukaansa kyseessä on vieraan elämänmuodon äänielinten tuottama sana, jota ihmisääni ei kykene täydellisesti lausumaan. Lähin lausumisasu voisi Lovecraftin mukaan olla ”Khlulʔhloo”, ja ensimmäinen tavu tulee lausua ”kurkusta hyvin paksusti”.[4]

Lovecraftilla oli toisinaan tapana allekirjoittaa kirjeensä nimellä ”Cthulhu” tai ”Grandpa Cthulhu”.[8] Clark Ashton Smithille lähettämässään kirjeessä Lovecraft esitti humoristisen sukupuun, jonka mukaan Cthulhun isä tai äiti on Nug ja isovanhemmat Yog-Sothoth ja Shub-Niggurath. Tsathoggua on puolestaan Cthulhun serkku ja Lovecraft itse Cthulhun jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.[9]

Cthulhu-tarusto muokkaa

Niin sanottu Cthulhu-tarusto on nimetty Cthulhun mukaan.[3] Daniel Harmsin The Encyclopedia Cthulhianan (1998) mukaan Cthulhu on muodoton olento. Yleensä se kuvataan ihmismäiseksi jättiläiseksi, jolla on suuret lepakkomaiset siivet ja jonka pää muistuttaa mustekalaa.[10] Cthulhun ulkomuodon sanotaan olevan niin hirmuinen, että pelkästään sen näkeminen tuhoaa ihmisen järjen. Hahmosta ovat sittemmin kirjoittaneet lukuisat kauhukirjailijat.[3] Olennon nimi on vaihtelevasti kirjoitettu esimerkiksi Kutulu, Kthulhut, Thu Thu tai Tulu.[10]

The Encyclopedia Cthulhiana kertoo Cthulhulla olevan palvojia kaikkialla maailmassa, ja sen kuolemattomat papit elävät Kiinan syrjäseutujen vuorilla. Kultin todellinen keskus on kuitenkin Arabian niemimaalla sijaitseva Irem.[11] Cthulhu-taruston nimenneen August Derlethin mukaan Cthulhu oli vesielementaali, ja R’lyeh on hänen ”valtaistuimensa”. Derlethin teksteissä Cthulhu on yksi suurista muinaisista. Ne ovat hänen mukaansa pahoja jumalolentoja, joita hyvät ”vanhemmat jumalat” vastustavat.[12] Sekä Harms että Lovecraft-tutkija S. T. Joshi kritisoivat tätä tulkintaa, koska ”Cthulhun kutsussa” mereen vajoaminen kuvataan Cthulhulle haitalliseksi tapahtumaksi ja se heikentää hänen telepaattisia voimiaan.[13]

Cthulhun kutsu -roolipelin mukaan yhdelläkään suurista muinaisista ei ole ihmisten keskuudessa niin paljon palvojia kuin Cthulhulla. Cthulhu on pelissä niin voimakas vastustaja, ettei sitä voi tuhota vaan ainoastaan hidastaa. Lähitaistelussa se syö yhdestä kolmeen pelaajahahmoa taistelukierroksessa ja on immuuni tavallisille aseille. Pelkkä Cthulhun näkeminen ajaa pelihahmon suurella todennäköisyydellä hulluuteen, josta ei voi parantua.[14] Pelissä annetaan myös fiktiivinen etymologia, jonka mukaan muinainen sana Cthulhu esiintyy eri muodoissaan useissa klassisissa kielissä. Etymologioita ovat esimerkiksi akkadin Khatu alu’u (”paha demoni”), heprean Chadhel (”helvetti”), arabian Khadhulu (”hylkääjä”), sanskritin Katala (”merihirviö”) ja kiinan Kui tai lao hai (”muinainen paha merihirviö”).[15]

R’lyeh muokkaa

 
R’lyehin sijainti H. P. Lovecraftin ja August Derlethin mukaan. Nemo osoittaa luoksepääsemättömyyden napaa, josta on kaikkein pisin matka lähimmälle rannalle.

Cthulhun asuinsija on R’lyehin uponnut kaupunki eteläisellä Tyynellämerellä. Kaupunki on rakennettu suurista vihreistä kivipaasista. Saaren korkeimmalla vuorenhuipulla on hautakammio, jossa Cthulhu nukkuu. Lovecraftin mukaan sen koordinaatit ovat suunnilleen 47°9′S 123°43′W. Myöhemmät kirjailijat ovat toisinaan sijoittaneet R’lyehin muualle, kuten Ponapen lähistölle tai Massachusettsin rannikolle.[16]

Tosimaailman Cthulhuja muokkaa

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on nähty satiirisia vaalikampanjoita, joiden ehdokkaana on Cthulhu. Vaalikampanjat kehottavat valitsemaan ”pienemmän pahan” sijaan ”suuremman pahan”.[17] Vuoden 2016 kampanjan vaalilupauksia olivat esimerkiksi ihmisuhrien laillistaminen ja sotaisa ulkopolitiikka.[18]

Vuonna 2019 Herefordshiresta Britanniasta löydettiin 430 miljoonaa vuotta sitten eläneen piikkijalkaisen fossiili, jolle annettiin Lovecraftin hahmon mukaan nimi Sollasina cthulhu. Se ei ollut kovinkaan iso, vain sentin mittainen, mutta sillä oli 45 panssaroitua putkijalkaa.[19] Muita Cthulhun mukaan nimettyjä eläinlajeja ovat pitkäjalkainen kalifornialainen hämähäkki Pimoa cthulhu[20] ja vuonna 2005 kuvattu uusiguinealainen yöperhonen Speiredonia cthulhui.[21]

Plutossa sijaitseva iso tumma alue nimettiin löytymisensä jälkeen Cthulhu Regioksi. Nykyään alue tunnetaan nimellä Cthulhu Macula.[22]

Lähteet muokkaa

  • Harms, Daniel: The Encyclopedia Cthulhiana. Second Edition. Oakland, California: Chaosium, 1998. ISBN 1-56882-119-0. Archive.org. (englanniksi)
  • Joshi, S. T. & Schultz, David E.: An H. P. Lovecraft Encyclopedia. Westport, Connecticut: London: Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-0-313-31578-7. Google-kirjat. (englanniksi)
  • Petersen, Sandy & Willis, Lynn: Call of Cthulhu. Horror Roleplaying in the Worlds of H.P. Lovecraft. Kuudes laitos. Hayward: Chaosium, 2005. ISBN 978-156882181-8. (englanniksi)
  • Petersen, Sandy & Mason, Mike & Fricker, Paul & Willis, Lynn & friends: Call of Cthulhu. Horror Roleplaying in the Worlds of H. P. Lovecraft – Keeper Rulebook. Ann Arbor, Michigan: Chaosium, 2015. ISBN 978-1568824307. (englanniksi)
  • Price, Robert M. (toim.): ”Introduction to The Klarkash-Ton Cycle”, The Klarkash-Ton Cycle, s. v–x. Chaosium, 2008. ISBN 978-1568821603. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Lubnow, Fred: Necronomicon Convention talk on the Biology of the Old Ones, Part 4 – Taxonomy of the Old Ones (H.P. Lovecraft!). Lovecraftian Science 26.9.2013. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Lovecraft, H. P.: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, s. 158, 187. Suomentaneet Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5.
  3. ↑ a b c Bauer, Patricia: Cthulhu Encyclopædia Britannica. 2.8.2019. Viitattu 30.12.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Joshi & Schultz 2001, s. 27–30.
  5. ↑ a b Lovecraft, H. P.: Cthulhun kutsu (The Call of Cthulhu, 1926).
  6. ↑ Lovecraft, H. P.: At the Mountains of Madness. Kirjoitettu ennen heinäkuuta 1931, julkaistu Astounding Storiesissa 1936. Wikisource, 11.1.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Callaghan, Gavin: H. P. Lovecraft’s Dark Arcadia. The Satire, Symbology and Contradiction, s. 192. Jefferson, North Carolina, and London: MacFarland & Company, 2013. ISBN 978-0-7864-7079-2. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  8. ↑ Price 2008, s. v.
  9. ↑ Lubnow, Fred: Necronomicon Convention talk on the Biology of the Old Ones, Part 4 – Taxonomy of the Old Ones (H.P. Lovecraft!). Lovecraftian Science 26.9.2013. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)
  10. ↑ a b Harms 1998, s. 64.
  11. ↑ Harms 1998, s. 66.
  12. ↑ Joshi & Schultz 2001, s. 50–55.
  13. ↑ Harms 1998, s. 66; Joshi & Schultz 2001, s. 50–55.
  14. ↑ Petersen ym. 2015, s. 315–316.
  15. ↑ Petersen ym. 2005, s. 125–127.
  16. ↑ Harms 1998, s. 255.
  17. ↑ Cthulhu 2012 (Arkistoitu – Internet Archive); Cthulhu 2016; Vote for the Greatest Evil. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Barnett, David: Could Cthulhu trump the other Super Tuesday contenders?. The Guardian 1.3.2016. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Wallius, Anniina: Vain hämähäkin kokoinen mutta 45-jalkainen meriotus sai nimen suurelta muinaiselta Cthulhulta. Yle uutiset 10.4.2019. Viitattu 23.1.2021.
  20. ↑ Pearson, Gwen: Happy Arachtober: Spider Cthulhu. Wired 30.10.2014. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Zilli, Alberto; Holloway, Jeremy D. & Hogenes, Willem: An Overview of the Genus Speiredonia with Descriptions of Seven New Species (Insecta, Lepidoptera: Noctuidae). Aldrovandania 1, 2005: 17–36. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Anderson, Paul Scott: Pluto’s snowcapped mountains are unlike any on Earth. EarthSky 16.10.2020. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cthulhu&oldid=22152058”