Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa

vuoden 1990 elokuva

Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa on Matti Ijäksen ohjaama elokuva vuodelta 1990. Se oli Ijäksen toinen teatterielokuvaohjaus Koomikon (1983) jälkeen. Välillä hän oli tehnyt neljä kiitettyä televisioelokuvaa.[1] Elokuvan toisena käsikirjoittajana Ijäksen ohella oli Arto Melleri, jolta myös idea on peräisin.

Räpsy & Dolly
eli Pariisi odottaa
Elokuvan juliste, Heikki Takkinen, 1990.
Elokuvan juliste, Heikki Takkinen, 1990.
Ohjaaja Matti Ijäs
Käsikirjoittaja Arto Melleri
Matti Ijäs
Perustuu Arto Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli Svimbaa, komisario Koskinen. Kemian lopputyö (Otava, 1987) lukuun ”Räpsyn rakkaus”
Säveltäjä Otto Donner
Tuomari Nurmio
Kuvaaja Tahvo Hirvonen
Juha-Veli Äkräs
Leikkaaja Timo Linnasalo
Lavastaja Kati Lukka
Torsti Nyholm
Sami Makkonen
Koreografi Mikko Rasila
Pääosat Matti Pellonpää
Raija Paalanen
Kari Väänänen
Pertti Sveholm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filminor Oy
Ensi-ilta 1990
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Elokuvan tarina alkaa kun Räpsy (Matti Pellonpää) vapautuu vankilasta. Hänen peräänsä ilmaantuu takaa-ajajia. Lohduttajiksi hän saa naisia, muun muassa entisen tanssijan Dollyn (Raija Paalanen).[2]

Näyttelijät muokkaa

 Matti Pellonpää  Auno Kullervo Pirilä, ”Räpsy”  
 Raija Paalanen  Dolly Horttanainen  
 Kari Väänänen  etsivä Karisto  
 Pertti Sveholm  Börje  
 Risto Salmi  Pasi Venkula  
 Sulevi Peltola  Kariston apulainen  
 Veikko Tiitinen  Rämön Hessu  
 Eeva Litmanen  Enni  
 Taisto Aho  Ivanoff  

Tuotanto muokkaa

Arto Melleri on kuvannut käsikirjoituksen tekoa siten, että hän ja Ijäs työstivät tekstiä vuorotellen: ”Minä teen seuraavan, otan siitä hänen juttunsa pois ja panen omani tilalle. Tätä sanotaan yhteistyöksi, versio version päälle.” Tekijöiden mukaan elokuva on tragikoominen blues.[1]

Raija Paalanen näytteli aikanaan elokuvissa lapsirooleja mutta työskenteli sen jälkeen Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Räpsy & Dolly -elokuvan Dollyn rooli oli siten hänen ensimmäinen roolinsa pitkässä elokuvassa.[1]

Arviot muokkaa

Aikalaisarvioissa nostettiin Ijäs esille hienojen tv-elokuvien tekijänä, ja jo silloin kiinnitettiin huomiota Ijäksen ja Aki Kaurismäen yhtäläisyyksiin, mutta esimerkiksi Helena Ylänen sanoi, että ”Kaurismäki on – – ihanteellinen yhteiskuntakriitikko ja runoilija. – – Ijäs on marginaali-ihmisistä kiinnostunut humoristi [– – jonka] omin ääni onkin komiikan reunan takaa irvistelevä irvokkuus, tahallinen tyylittömyys ja sen kautta tavoitettu sisäinen kauneus”.[3]

Erään kriitikon arviossa elokuvaa luonnehditaan syrjäytyneitä ihmisiä kuvaavaksi näkemykselliseksi tragikomediaksi.[2] Helsingin Sanomien kriitikko Leena Virtanenkin huomauttaa, että vuonna 2013 katsottuna elokuva muistuttaa hyvin paljon Kaurismäen tuotantoa, jonka Tulitikkutehtaan tyttö valmistui samana vuonna. ”Ehkä jotakin oli silloin ilmassa, tai ainakin juuri näiden herrojen välillä”, Virtanen pohtii. Pellonpää on kuitenkin hänen mukaansa Ijäksen elokuvassa eloisampi ja reagoivampi kuin Kaurismäen hahmot. Virtanen kiittää elokuvan huolellisia visioita ja hahmoja, vaikka tarina ei aina pidäkään katsojaa otteessaan.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa Elonet. Taustaa. Viitattu 24.8.2013.
  2. a b OL: Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa. Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2013, s. 5.
  3. Lehdistöarviot. Elonet.fi. Viitattu 24.8.2013.
  4. Virtanen, Leena: Ijäksen rujo rakkaustarina. Tv & radio, Helsingin Sanomat 24.8.2013, s. C 29.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa