Pussiliito-oravat (Petauridae) on 11 lajia käsittävä pussieläinheimo, joka jaetaan kolmeen sukuun.[1]

Pussiliito-oravat
Sokeriorava (Petaurus breviceps)
Sokeriorava (Petaurus breviceps)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Alalahko: Phalangeriformes
Yläheimo: Petauroidea
Heimo: Pussiliito-oravat
Petauridae
Bonaparte, 1838
Suvut
  • 3 sukua, katso teksti
Katso myös

  Pussiliito-oravat Wikispeciesissä
  Pussiliito-oravat Commonsissa

Piirros kolmijuovapussisormieläimestä vuodelta 1858.

Kaikilla pussiliito-oravilla selvät kasvomerkit ja selkäraita, isot alaetuhampaat ja nelikärkiset poskihampaat. Ne ovat selvistä omainaispiirteistään huolimatta kuitenkin läheistä sukua pussioraville, joiden kanssa ne kuuluvat samaan Petauroidea-yläheimoon.

Sukujen Petaurus ja Gymnobelideus edustajat ovat kasvinsyöjiä, jotka ovat erikoistuneet mahlaan, meteen ja muihin kasvinesteisiin. Sen sijaan pussisormieläimet (Dactylopsila) syövät pääasiassa hyönteisiä, joita ne sormieläimen tavoin kaivavat puiden rungoista huomattavan pitkän neljännen sormensa avulla.[2] Kaikki lajit elävät pääasiassa puissa ja liikkuvat öisin.[2] Näillä pussieläimillä on kehittynyt liitopoimu, joka auttaa niitä liikkumaan tilanteissa, joissa metsän lehväkatos on vajaa. Useimmilla lajeilla on pitkä ja tuuheakarvainen häntä, jonka avulla ne vakauttavat ja ohjaavat liitoaan[2].

Pussiliito-oravia elää Tasmaniassa, manner-Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä muutamilla näiden alueiden pienillä lähisaarilla.[2] Heimoon kuuluvaa sokerioravaa pidetään toisinaan Suomessakin lemmikkieläimenä.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että pussiliito-oravien suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”liitopussikkaat”.[3] Nämä nisäkkäät eivät kuitenkaan ole sukua pussikkaille, jotka ovat perhosia.

Suvut ja lajit muokkaa

[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Petauridae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 416–421, 464. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 23.6.2011. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa