Punatulkku
Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
| Punatulkku | |
|---|---|
 Punatulkkukoiras Kittilässä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Punatulkut Pyrrhula |
| Laji: | pyrrhula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrrhula pyrrhula |
|
 |
|
| Katso myös | |
Se on Kymenlaakson maakuntalintu.[3]
Tuntomerkit muokkaa
Punatulkun pituus on 15,5–18 senttimetriä[4][5] ja paino 24–38 g.[6] Punatulkulla on tukeva ruumis, melko iso pää ja paksu nokka. Sillä on musta päälaki, harmaa selkä, musta pyrstö, valkoinen perä ja leveä harmaanvalkoinen siipijuova. Koiraalla on kirkkaanpunainen vatsa, naaraalla harmaanbeige. Nuoret linnut ovat väriltään harmaanruskeita.[5]
Punatulkun kutsuääni on huilumainen ”hfijyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa.
Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.lähde?
Levinneisyys muokkaa
Lajia esiintyy koko Euroopassa ja Aasian leudoilla alueilla. Punatulkku on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Ulkosaaristossa voi silloin muuttaa tuhansia punatulkkuja merelle Ruotsin ja Viron suuntaan. Keväällä ne palaavat huomaamattomasti helmi–maaliskuussa. Suomessa pesii 150 000 – 380 000 paria[7] koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Euroopan kanta on 4,9–8,6 miljoonaa paria, joista Euroopan unionin alueella 2,4–4,3 miljoonaa paria.[8][7] Punatulkut eivät muodosta laajoja parvia paitsi syksyllä vaellusaikana, ja niitä tavataankin lähinnä pareina tai muutaman linnun ryhmissä. Talviselle ruokintapaikalle voi kuitenkin kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä.
Elinympäristö muokkaa
Havupuuvaltainen kuusisekametsä Suomessa sekä puistot ja puutarhat Keski-Euroopassa ovat sen suosikkeja pesimäympäristöiksi. Talvella punatulkku siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille.
Lisääntyminen muokkaa
Punatulkku rakentaa pesänsä pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1–2 metrin korkeudelle ja se laskee yleensä 5–7 sinivihreää, ruskeapilkullista munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 13 päivää, vain naaras hautoo, ja poikaset ovat lentokykyisiä jo 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi tai kolme kertaa vuodessa.
Ravinto muokkaa
Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista, selkärangattomista eläimistä ja puiden silmuista, ja varsinkin hedelmätarhoissa se voi silmujen syömisellä saada aikaan jonkin verran haittaa. Poikasille syötetään hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Punatulkku vierailee lintulaudoilla.
Kansanperinne muokkaa
Punatulkku on näkyvä lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liittää erilaisia ennustuksia. Norjalaisten mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mikäli joulun alla näkyy paljon punatulkkuja. Keski-Euroopassa puolestaan punatulkkujen on uskottu parantavan sairauksia imemällä taudinaiheuttajat itseensä.
Myös päinvastaisia ennustuksia on esiintynyt: osassa Suomea punatulkkujen ilmestyminen pihapiiriin on merkinnyt kuolemaa, ja siitä punatulkun nimitykset kuolemanlintu ja kuolinvarpunen. Kurjaa säätä ja pyryä on myös arveltu olevan luvassa, jos kovanilmanennustaja tai pyrylintu eli punatulkku on asumusten lähistölle ilmaantunut. Tässä ennustuksessa on sen verran pohjaa, että huononeva sää saa linnut etsimään helpointa mahdollista ravintoa. Sitä löytyy ihmisasutuksen liepeiltä, ennen tunkioilta ja nykyisin lintulaudoilta.
Toinen, ehkäpä hieman kotoperäisempi uskomus väittää, että lintu sai punaisen rintansa kantamalla vettä ja puolukoita ristillä kärsivälle Kristukselle. Punatulkun latinankielinen nimi, Pyrrhula pyrrhula, viittaa linnun punaiseen väriin.
Ruotsalaiset ovat antaneet tälle linnulle arvokkaan nimen domherre eli tuomioherra. Tämäkin nimi juontaa punaisesta väristä, mutta mutkan kautta. Punatulkun korea rintamus muistuttaa ruotsalaisten mielestä nimittäin tietyn katolisen papin (tuomioherra) kuorivaatetta, joka on väriltään punainen. Suomessa, etenkin Pohjanmaalla ja Savossa, on ruotsinkielinen domherre vääntynyt tuomiherraksi. Osassa Länsi-Suomea on punatulkkua kutsuttu tuomioherraksikin suoraan käännettynä.
Lähteet muokkaa
- Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
- Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995 (Osio Kansanperinne)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Pyrrhula pyrrhula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Punatulkku – Pyrrhula pyrrhula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Maakuntalinnut Birdlife Suomi. Arkistoitu 9.4.2010. Viitattu 6. toukokuuta 2009.
- ↑ Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ Luontoportti luontoportti.com. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b Population status and trends at the EU and Member State levels, Pyrrhula pyrrhula Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 6.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Eurasian Bullfinch, Pyrrhula pyrrhula The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The European breeding population is estimated at 4,890,000–8,640,000 pairs (9,790,000–17,300,000 mature individuals). The breeding population in the EU28 is estimated at 2,390,000–4,310,000 pairs (4,780,000–8,620,000 mature individuals).” Viitattu 6.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Pyrrhula pyrrhula europaea Avibase. Viitattu 24.6.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Erkamo, V. 1948: Punatulkun, Pyrrhula p. pyrrhula (L.) talviaikaisesta ravinnosta ja biologiasta. – Arch. Soc. Vanamo 1:86–101.
- Moilanen, Pekka, Karamäki, Raimo & Karamäki, Matti 1969: Punatulkun painosta helmi–huhtikuussa. – Lintumies 2.1969 s. 39–40.
- Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.
- Saurola, Pertti 1979: Punatulkku – osittaismuuttaja. – Lintumies 4.1979 s. 161–167. LYL.
- Savolainen, Jyrki 1987: Punatulkku – vaeltaja pihallasi. – Lintumies 5.1987 s. 190–192. LYL.
- Vasamies, Heikki 1988: Talvisten punatulkkujemme sukupuolijakauma radiokyselyn perusteella. – Lintumies 1.1988 s. 24. LYL.
- LuontoPortti: Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
- Suomen lintuatlas: Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
- ITIS: Pyrrhula pyrrhula (englanniksi)