Punainen viiva (ooppera)

Aulis Sallisen vuonna 1978 kantaesitetty ooppera

Punainen viiva on Aulis Sallisen ooppera, johon säveltäjä musiikin lisäksi teki myös libreton, joka pohjautuu Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin. Ooppera kantaesitettiin vuonna 1978 Suomen Kansallisoopperassa.

Punainen viiva
Alkuperäinen nimi Punainen viiva
Säveltäjä Aulis Sallinen
Libretto Aulis Sallinen
Pohjautuu Ilmari Kiannon
samannimiseen romaaniin
Tyylilaji "Karvalakkiooppera"
Kieli suomi
Kantaesitys 30. marraskuuta 1978
Suomen Kansallisooppera, Helsinki
Aikajana Sallisen oopperoista
Ratsumies Punainen viiva Kuningas lähtee Ranskaan
1975 1978 1984

Tarinasta muokkaa

Kiannon ominta lajia olivat kriittiset ja hyvin realistiset kuvaukset suomalaisesta talonpoikaiselämästä ja köyhyydestä. 1909 julkaistun romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1907, jolloin Suomessa pidettiin ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat vaalit. Tämä taas tapahtui Venäjän-Japanin sodan jälkimainingeissa kun Venäjän ote Suomesta oli heikentynyt. Vaikka tarinan perusteemat ovat hyvinkin synkkiä, ei romaani, eikä oopperakaan ole tunnelmaltaan erityisen masentava – pikemminkin hahmoista paistaa läpi lähes sankarillinen, sympaattinen jääräpäisyys. Kertomuksen roistot ovat auktoriteetteja – tunteeton pappi sekä riitaa kylvävä poliitikko, joka lupaa muutoksia muttei ole enää läsnä kun niitä ei kuulukaan.

Ooppera muokkaa

Musiikin dramatisoijana Sallista on kiitetty hänen kyvystään välittää päähenkilöidensä elämän kovuutta, haavoittuvuutta ja heidän toiveitaan tavalla, joka ei kuitenkaan ole alentava. Köyhyyden elämänlaatua heikentävä vaikutus on läsnä koko teoksen ajan, kuten muun muassa oopperan alussa, jossa ruuan puuttuminen pöydästä johtaa katkeraan ajatustenvaihtoon Topin ja Riikan välillä. Topi on jähmeä eikä kovin kaunopuheinen mies, joka tuntee häpeää ja turhautuneisuutta kyvyttömyydestään elättää perheensä. Ihmisiä terrorisoiva karhu symboloi Topia kohtaavia ongelmia, joita poliitikkojen puheet ja teot eivät tunnu voivan poistaa. Ulkomaisissa oopperan tulkinnoissa karhu on nähty myös Venäjän symbolina.

Punaisen viivan vahvuuksiksi on luettu muun muassa Sallisen taito luoda ja vaihtaa tunnelmia sekä värittää musiikilla hahmojen persoonallisuutta, esimerkkinä muun muassa kohtaus jossa kyläläiset kokoontuvat kuuntelemaan demagogia. Huomionarvoisia musiikillisia teemoja ovat muun muassa karhun läsnäolosta kertovat puhaltimet, kulkukauppiaan esittämä kansanballadi, kuoron "Onko Suomessa kevät" ja vallankumouksellisia aatteita heijastava marssiaihe.

Synopsis muokkaa

Tapahtumapaikka ja -aika muokkaa

Pohjois-Suomi vuonna 1907.

Ensimmäinen näytös muokkaa

Torppari Topin perhe taistelee pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. Topi löytää karhun tappaman lampaan ja vannoo surmaavansa kontion. Hän näkee unta, jossa paikallinen pappi tarjoaa hänelle apua, mutta vain sillä ehdolla, että hän tappaa kolme lastaan. Venäläinen kulkukauppias kertoo Venäjällä vallitsevasta yhteiskunnallisesta kuohunnasta, ja Topi vaimonsa Riikan kanssa ottaa osaa poliittiseen kokoukseen, jossa kansankiihottaja Puntarpää yllyttää kyläläisiä piirtämään äänestyslappuunsa punaisen viivan mikäli haluavat asioihin muutosta.

Toinen näytös muokkaa

Topi ja hänen naapurinsa eivät tiedä, kuinka heidän tulisi rekisteröidä äänensä. He kuulevat koirien haukunnan, joka merkitsee karhun heräämistä talviunestaan. Huolimatta joidenkin varoituksista he menevät äänestyspäivänä uurnalle. Topin lähtiessä metsätöihin ansaitsemaan rahaa Riika odottaa muutoksia tapahtuvaksi – mutta näkeekin lastensa menehtyvän aliravitsemukseen. Topi saapuu kotiin ja lapset haudataan. Uutiset kertovat että äänestys on voitettu. Yhtäkkiä kuuluu koirien haukuntaa sekä Topin ainoan lehmän ääni – karhu on herännyt ja tappanut lehmän. Topi menee ulos ja käy taistoon karhua vastaan. Myöhemmin Riika löytää aviomiehensä ruumiin, jonka auenneen kurkun kohdalla on verinen, punainen viiva.

Levytyksiä muokkaa