Pumi on keskikokoinen, kevyehkö, terrierityyppinen paimenkoira, jonka alkuperämaa on Unkari. Pumia on käytetty paitsi lampaiden, myös sikojen ja karjan paimentamiseen. Pumi on ollut tarpeellinen maatilan yleiskoira, jolta on käynyt myös pienten jyrsijöiden hävittäminen. Rotu on melko harvinainen kotimaansa ulkopuolella, mutta Suomessa ja Ruotsissa pumeja rekisteröidään nykyään noin sata vuosittain.

Pumi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Unkari
Määrä Suomessa rekisteröity 3 417[1]
Rodun syntyaika 1600–1700-luku
Alkuperäinen käyttö lampaiden, sikojen ja karjan paimennus, rottakoira, maatilan pihakoira
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Elinikä 12–13 vuotta[2]
Muita nimityksiä Hungarian Pumi, Hungarian Herding Terrier
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#56
Ulkonäkö
Paino uros 10–15 kg
narttu 8–13 kg
Säkäkorkeus uros 41–47 cm
narttu 38–44 cm
Väritys valkoinen, fawn, harmaa tai musta
- fawnilla musta maski

Ulkonäkö muokkaa

Pumi on keskikokoinen ja kevyehkö, rakenteeltaan neliömäinen paimenkoira. Pumin pää on ilmeikäs, kuonon pituus on hieman alle puolet pään pituudesta. Silmät ovat hieman vinot ja tummat. Pumilla on kärjistään hieman taittuvat pystyt korvat, jotka liikkuvat eloisasti. Se kantaa hännän kiepillä selän päällä.

Turkki on kiharaa, ja se muodostuu pohjavillasta ja karkeammasta päällyskarvasta. Ihanteellinen turkki on säänkestävää eikä huopaannu. Pumin turkkia hoidetaan kampaamalla tarvittaessa ja nyppimällä tai leikkaamalla. Karva kasvaa jatkuvasti ja vaatii säännöllistä hoitoa.

Pumin turkki on yleisimmin harmaa. Harmaat pumit syntyvät mustina ja alkavat harmaantua yleensä jo ennen luovutusikää. Harmaita pumeja on eri sävyisiä, aina vaaleasta hopeanharmaasta grafiitinharmaaseen. Muita sallittuja värejä ovat musta, valkoinen ja mustamaskinen kellanruskea eli fawn (maszkos fakó), jonka sävy vaihtelee kermanvärisestä keltaiseen ja punaiseen. Kaikenvärisillä pumeilla kuuluu olla musta pigmentti huulissa ja kirsussa. Myös muunvärisiä pumeja syntyy – rotumääritelmä luettelee värivirheenä muun muassa monivärisen ja ruskean.

Urosten säkäkorkeus vaihtelee 41–47 cm (ihanne 43–45 cm) ja narttujen 38–44 cm (ihanne 40–42 cm) välillä. Urokset painavat 10–15 kg (ihanne 12–13 kg) ja nartut 8–13 kg (ihanne 10–11 kg).[3]

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Luonteeltaan pumi on vilkas ja eloisa. Pumi on myös melko äänekäs ja ilmoittaa yleensä haukkumalla vieraista. Pumi kiintyy paimenkoirien tapaan voimakkaasti perheeseensä ja saattaa olla hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Tämän vuoksi pumin riittävään sosiaalistamiseen on kiinnitettävä huomiota jo pennusta saakka. Pumilla on sievästä ulkomuodostaan huolimatta vielä paimenkoiran luonne ja vaistot tallella.

Alkuperältään pumi on paimenkoira, mutta Suomessa se on saanut suosiota agilitykoirana. Pumille sopivat myös muut koiraharrastukset, kuten toko ja palveluskoiralajit. Myös koiratanssi ja flyball sopivat nopealle ja ketterälle pumille. Pumi on nopea, vilkas, älykäs ja helposti motivoitava, ja sopii moniin vauhdikkaisiin lajeihin.

Alkuperä muokkaa

 
Harmaa pumi

Pumi on saanut alkunsa 1600–1700-luvulla, jolloin Unkariin tuli karja- ja lammaslaumojen mukana saksalaisia ja ranskalaisia pystykorvaisia terrieri- ja paimentyyppisiä[2] koiria.[3] Uudessa kotimaassaan kyseiset koirat risteytyivät paikallisen pulin kanssa.[2] Vuosikausien ajan pumia pidettiinkin vain pulin paikallismuunnoksena[2], kunnes se lopulta tunnustettiin roduksi 1900-luvun alussa.[3] Pumin rotukirja on ollut pitkään avoin. Tämä tarkoittaa sitä, että rotuun on voitu hyväksyä unkarilaisia maatiaistyypin koiria, jotka ovat täyttäneet pumin rotumääritelmän. Vielä 1970-luvulla pumin jalostuksessa on käytetty muita unkarilaisia paimenkoirarotuja, pulia ja mudia.

Etymologia muokkaa

Pumi tarkoittaa tietyntyyppistä lammaskoiraa, ja nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1815.[2]

Pumi Suomessa muokkaa

Suomeen ensimmäiset pumit saapuivat 1970-luvun alussa, ja vuonna 1973 syntyi ensimmäinen pentue. Suomi oli tuolloin karanteenirajojen takana, ja koirien tuominen maahan oli hankalaa. Aluksi kaksi kasvattajaa toivat muutaman jalostusyksilön: uroksen ja kaksi narttua. Myöhemmin tuotettiin joitain uusia koiria. 1970- ja 1980-luvulla koirien tuonti oli karanteenin vuoksi hankalaa ja kallista. Kantakoiria oli vähän, mutta lukumäärällisesti rotu kasvoi nopeasti. 1990-luvulla karanteenirajat aukesivat, ja maahan tuotiin useita uusia jalostusyksilöitä. 1990-luvulla pumi oli suosionsa huipulla. Parhaimmillaan pumeja rekisteröitiin noin 150 vuodessa, mutta nyt rekisteröintimäärät ovat tasoittuneet noin 80–100 yksilön välille.

Pumi on Suomessa suosittu harrastuskoira ja onkin tätä nykyä unkarilaisista paimenkoirista suosituin[2]. Pumilla on palveluskoiraoikeudet. Sen kanssa voi harrastaa esimerkiksi tokoa ja agilityä. Suomalaiset pumit ovat saavuttaneet yhteensä yhdeksän agilityvalion ja kuusi tottelevaisuusvalion arvoa. Ulkomuodollisesti pumi on kehittynyt kolmenkymmenen vuoden aikana. Nykyiset pumit ovat neliömäisempiä ja tasalaatuisempia kuin varhaiset suomalaiset pumit. Myös Unkarissa koiranäyttelyt ovat muokanneet pumeista salonkikelpoisempia.

Pumi muissa maissa muokkaa

Suurin pumimaa on tietenkin rodun kotimaa Unkari, ja Unkarissa pumin rotujärjestö on Hungária Pumi Club. Unkarissa pumeja syntyy noin 300–400 vuodessa. Suomen lisäksi suuri kanta on myös Ruotsissa, jonne pumi rantautui 1980-luvulla Suomesta tuotujen koirien avulla. Ruotsin pumikanta perustuukin pääosin Suomesta vietyihin koiriin. Ruotsissa pumeja rekisteröidään noin sata vuodessa. Lisäksi pumeja löytyy muun muassa Saksasta, Tanskasta, Norjasta, Hollannista, Italiasta, Australiasta ja Yhdysvalloista, joissa kussakin rekisteröidään muutamia pumeja vuosittain. Vuonna 2004 pumi hyväksyttiin American Kennel Clubin Foundation Stock Service -ohjelmaan, ja sille perustettiin oma rotujärjestö, Hungarian Pumi Club of America.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta pumi.

Viitteet muokkaa

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
  2. a b c d e f Pumi. American Kennel Club. Viitattu 1.2.2020.
  3. a b c Pumi. Suomen Kennelliitto, 2.3.2002. Viitattu 1.2.2020.

Aiheesta muualla muokkaa