Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) on Quintilianuksen vuonna 95 jaa. julkaistu puhetaitoa ja kasvatusta käsittelevä teos. Tekijän alkuperäisenä tarkoituksena oli kirjoittaa katsaus puhetaidon erilaisiin suuntauksiin ja alan historiaan, mutta lopulta hän päätyi esittelemään myös omia näkemyksiään, koska hän halusi saada parannuksia etenkin oman aikansa puhujien alkeiskoulutukseen.[1]

Puhujan kasvatus, I–IV kirja
Institutio oratoria
Alkuperäisteos
Kirjailija Quintilianus
Kieli latina
Genre retoriikka, kasvatus
Julkaistu 95 jaa.
Suomennos
Suomentaja Aulikki Vuola
Kansitaiteilija Kari Salmi
Kustantaja Faros
Julkaistu 2014
Sivumäärä 399
ISBN 978-952-5710-24-3
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Quintilianuksen teos on 12 kirjaa sisältävä systemaattinen esitys puhujien kasvattamisesta lapsesta mestariksi. Teos on kokonaisuudessaan säilynyt nykypäiviin. Ensimmäiset kirjat käsittelevät alkeisopintoja, kirjat 3–6 puheen aihevalintaa (inventio), kirja 7 aiheen taiteellista jäsentelyä (dispositio), kirjat 8–10 tyyliä (elocutio), kirja 11 muistamisen helpottamista (memoria) ja esitystapaa (actio) sekä kirja 12 puhujalta edellytettävää yleissivistystä.[2] Suomennos sisältää teoksen kirjat 1–4.

Institutio oratoria on vahvimmillaan opetustaidon alalla. Tähän vaikuttaa Quintilianuksen oma lakimies- ja opettajatausta. Hän oli teosta kirjoittaessaan toiminut 20 vuotta valtiollisena puhetaidonopettajana. Retoriikan klassikkoteosten kirjoittaja Cicero tarkasteli asiaa poliitikon näkökulmasta, kun Quintilianus oli valtion virkamies. Niinpä Quintilianus painottaakin antiikin Rooman huippuvirkamiesten kasvattamista ja puhetaidon opettamista heille.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Aulikki Vuola: Quintilianus ja Puhujan kasvatus, s. 8–9. Puhujan kasvatus -teoksen esipuhe. Faros, 2014. ISBN 978-952-5710-24-3.
  2. Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 428–429. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  3. Puro, Jukka-Pekka: Ansiokas suomennos roomalaisen retoriikan merkkiteoksesta. Tieteessä tapahtuu, 2015, 33. vsk, nro 5, s. 71–73. Artikkelin verkkoversio.