Pseudomanga
Pseudomanga on nimitys sarjakuvalle, joka noudattaa japanilaisen sarjakuvan, mangan, kerrontatapaa, mutta joka ei ole "aidon" mangan tavoin japanilaisperäinen.[1] Myös piirrostyyli mukailee mangassa käytettyjä hahmonluontitapoja ja sarjakuvan tehosteita.
Termiä on käytetty mangaa käsittelevässä kirjallisuudessa.[2] Nimikkeestä riippuen pseudomangasarjat voivat olla japanilaisen piirros- ja kerrontatyylin tarkkoja kopioita tai perustua niin täysin länsimaiseen sarjakuvailmaisuun, että niiden nimittäminen mangaksi on vaikeasti perusteltavissa.
Länsimaisen manga-tyylin alkuperä on osaksi Italiassa. 1980-luvulla alun perin Kyoko Mizukin ja Yumiko Igarashin shōjo-manga Candy Candyn kysyntä kasvoi maassa niin suureksi, että sitä ryhtyi piirtämään huolellisen tyylin tutkimisen jälkeen studio Immagini & Fumetti, IF.[3] Disney-yhtiön W.I.T.C.H on niin ikään italialainen shōjo- tyylin manga.
Englannin kielessä on termi original english language manga alkuperäiselle englanninkieliselle tyylin sarjakuvalle. On myös luotu termit world manga sekä global manga joilla tarkoitetaan yleisesti muuta kuin japanilaista alkuperää olevaa mutta maan kerrontatyyliä käyttävää sarjakuvaa. "Global manga" ilmaisun teki tunnetuksi yhdysvaltalainen Tokyopop-kustantamo alkaessaan markkinoida lajityypin sarjakuvaa.[4]
Suomessa julkaistuja pseudomangoja ovat muun muassa Dirty Pair, Dramacon, Bizenghast, Teiniagentti Luna, Fool's Gold ja Peach Fuzz.
Suomalainen Vartijat alkoi ilmestyä vuonna 2008. Sen kuvittajina ovat olleet Elli Puukangas, Pauliina Högman ja Heidi Haataja. Kirjoittajana on Heikki Valkama.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/lexicon.php?id=99
- ↑ Jari Lehtinen,Janne Kemppi,Outi Vanamo - Mangan mestarit BTJ kustannus 2007, ISBN 978-951-692-674-5 s.15
- ↑ Lehtinen ym. s.15
- ↑ Anime-lehti 4/2011
- ↑ Vartijat 3 Sangatsu Manga 2012 ISBN 644211-1101