Pseudo-Plutarkhos
Pseudo-Plutarkhos on yleisesti käytetty nimitys niistä tuntemattomista kirjailijoista, jotka ovat kirjoittaneet Plutarkhoksen nimiin laitettuja pseudepigrafisia eli epäperäisiä teoksia.[1] Näitä teoksia on erityisesti osana Plutarkhoksen esseiden kokoelmaa nimeltä Moralia. Siihen kuuluvat seuraavat epäperäiset teokset:[2]
- Lasten kasvattamisesta (De liberis educandis)
- Lohdutuskirjoitus Apolloniokselle (Consolatio ad Apollonium)
- Kuninkaiden ja sotapäälliköiden lausumia (Regum et imperatorem apophthegmata)
- Kokoelma kreikkalaisia ja roomalaisia rinnakkaistarinoita (Parallela minora)
- Kohtalosta (De fato)
- Rakkaustarinoita (Amatoriae narrationes)
- Kymmenen puhujan elämäkerrat (Vitae decem oratorum) – perustuu Kaikilios Kalaktalaisen teokseen, jolla on mahdollisesti yhteinen lähde Fotioksen Elämäkertojen (osa teosta Bibliothēka) kanssa[3]
- Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä (De placitis philosophorum)
- Musiikista (De musica)[4]
Moralian ulkopuolelle jäävät usein:
Kaikki nämä teokset ovat alkuperältään jonkin verran Plutarkhosta myöhäisempiä, mutta ne ovat kuitenkin peräisin myöhäisantiikin ajalta, mahdollisesti 200- ja 300-luvuilta jaa. Teos Kohtalosta on mahdollisesti keskiplatonilainen kirjoitus 100-luvulta jaa.
Lisäksi Plutarkhoksen nimiin on päätynyt joitakin todennäköisesti keskiajalla kirjoitettuja teoksia. Näihin kuuluu muun muassa kirje Trajanukselle (Epistola ad Traianum).[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Pseudo-Plutarch, Greek and Roman Parallel Stories Classical E-Text. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
- ↑ Cook, Brad L.: Review: Jacques Schamp, Les Vies des dix orateurs attiques Bryn Mawr Classical Review. 2001.05.06. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ Conti Bizzarro, Ferruccio: Note a Ps.-Plutarch. de musica. MCr, 1994, 29. vsk, s. 259-261.
- ↑ Boscherini, S.: "A proposito della tradizione del Pro nobilitate pseudo-plutarcheo". Teoksessa Cardini, R. & Garin, E. & Martinelli, L. C. & Pascucci, G. (toim.): Tradizione classica e letteratura umanistica, s. 651-660. Per Alessandro Perosa. Vol.I. II. (Humanistica.3.4.). Roma:, 1985.
- ↑ Hillgruber, Michael: Die pseudoplutarchische Schrift De Homero. Stuttgart:, 1994.
- ↑ Aalders G. J. D.: Plutarch or Pseudo-Plutarch? The authorship of De unius in re publica dominatione. Mnemosyne, 1982, XXXV. vsk, s. 72-83.
- ↑ Pseudo-Plutarch: Institutio Traiani - Epistola ad Traianum utexas.edu. Arkistoitu 27.8.2005. Viitattu 7.1.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bibliography on Plutarch: Pseudographica and Curiosities (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)