Prora

Prora eli Seebad Prora oli natsi-Saksan suunnittelema ja osin rakentama suurimittakaavainen lomahotellialue Saksan Itämeren puoleisella rannikolla Rügenin saarella. Alue suunniteltiin 1930-luvun alkupuolella maailman suurimmaksi rantalomakohteeksi, josta löytyisi 20 000 vuodepaikkaa. Proran kahdeksan vuosina 1936–1939 rakennettua hotellia muodostavat useita kilometrejä pitkän muurimaisen rannansuuntaisen rakennusmassan, Koloss von Rügenin. Rakentaminen jäi kesken, eikä kompleksia otettu hotellikäyttöön.

Prora (2011)

Proran pusikoitunutta merenpuoleista julkisivua

Prora mantereen puolelta

Museoitu hotellihuone

Rakennuksen läpi kulkeva käytävä hotellihuoneisiin

Rakennuksen käytävä (2011)

Toisen maailmansodan jälkeen Prora oli DDR:n eli Saksan demokraattisen tasavallan armeijan käytössä ja suurelta yleisöltä suljettua aluetta. Valtava rakennuskompleksi jäi tyhjilleen Saksojen yhdistyessä 1990-luvun alussa. Prora suojeltiin, koska se on huomattava esimerkki Kolmannen valtakunnan arkkitehtuurista.

Maaliskuussa vuonna 2012 berliiniläinen sijoittaja osti huutokaupassa yhden kompleksin hotelleista. Rakennuksesta aiottiin tehdä nykyaikainen kylpylähotelli. Työt alkoivat saman vuoden kesäkuussa. Osa rakennuksista on sittemmin muutettu loma-asunnoiksi. Prorassa toimii lisäksi hostelli. Rakennuskompleksiin kuuluu edelleen myös hylättyjä ja raunioituneita osia. Nykyisin Proran kunnostettujen osien hotellihuoneita voi vuokrata muun muassa Airbnb:n kautta.

Prorassa toimii sen historialle ja kehittämiselle omistautunut Dokumentationszentrum Prora, jonka pysyvässä näyttelyssä esitellään Proran historiaa. Keskuksessa on myös vaihtuvia näyttelyitä.

Osa laajempaa suunnitelmaa

Lomakeitaasta piti tulla useiden samanlaisten virkistyskohteiden prototyyppi. Yhteensä 3–4 miljoonalle vuosittaiselle lomailijalle mitoitetut kohteet aiottiin suunnitella Rügenin lisäksi Kolbergin lähelle, Königsbergiin, Kieliin ja Danzigiin. Muiden kohteiden rakentamista ei koskaan aloitettu.

Hotellikompleksille oli lomailun lisäksi määritelty myös toinen tehtävä: jo vuonna 1936 Adolf Hitler suunnitteli Proran toimivan sotasairaalana.

Hotellin arkkitehtuuri on sekoitus bauhauslaista modernismia ja kansallissosialistien suosimaa uusklassismia. Suunnitelmat julkistettiin pääkaupungissa Berliinin olympialaisten aikaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Saksa vei Prora-suunnitelma Pariisin maailmannäyttelyyn, jossa se voitti pääpalkinnon, Grand Prix’n. Suunnitelma nähtiin loistavana esimerkkinä modernista arkkitehtuurista ja käytännöllisyydestä rakennussuunnittelussa. Työ yhdistettiin modernistisen CIAM-ryhmän töihin.

Alue ja rakennukset

Hotellialueelle saavuttiin hotellin juna-asemalle, laivalla sataman matkustajalaitureiden kautta tai omilla autoilla, joille oli varattu 5 000 maanalaista pysäköintipaikkaa. Hotellin lähistölle suunniteltiin asunnot 2 000 työntekijälle, sairaala, voimalaitos ja teurastamo.

Lomakeskukseen piti tulla 20 000 vuodepaikkaa, lukuisia ravintoloita, kaksi uimahallia aaltokoneineen, teatteri, keilahalleja ja satama matkustaja-aluksille. Hitler kaavaili kohteesta näyttävää propagandakeskusta: arkkitehti Erich Putlitz sai toimeksiannon suunnitella alueen keskelle valtaisan kokoontumissalin, johon kaikki parikymmentätuhatta lomailijaa mahtuisivat samalla kertaa. Hitlerin määräyksen mukaan rakennuksen arkkitehtonisen tyylin tuli olla uusklassistinen.

Loivan kaaren muotoinen majoitusosa muodosti noin 150 metriä vesirajasta hiekkarannan suuntaisen, 4,5 kilometriä pitkän ja kuusi kerrosta korkean rakennusmassan. Kaaren keskelle sijoittuvat suuri kokoontumissali ja muut palvelurakennukset sekä mereen työntyvät laivalaiturit. Rannan puoleinen julkisivu on selkeän yksinkertainen, kun taas mantereen puolella rakennusmassan katkaisee 96 lyhyttä siipiosaa, joihin oli sijoitettu wc:t, pesuhuoneet ja porrashuoneet. Meren puolella julkisivun katkaisevat kymmenen majoitusrungosta työntyvää 2 000 hengen ravintolaa. Merenpuoleinen julkisivu on modernistinen, kun taas mantereen puolelle muodostuu kilometrien pituinen takapiha.

Hotellirakennukset, jotka olivat kaikki keskenään samanlaisia, suunnitteli vuonna 1933 natsipuolueeseen liittynyt arkkitehti Clemens Klotz (1886–1969). Jokaisesta kohteen yli 10 000 hotellihuoneesta on merinäköala. Huoneet olivat kahden hengen huoneita, ja niissä jokaisessa oli sängyt, vaatekaappi, pöytä, tuolit ja pesuallas. Jokainen huone oli samankokoinen: 2,2 x 4,75 metriä. Huoneet voitiin yhdistää pareittain avaamalla väliseinässä oleva ovi, tällöin petipaikat voitiin järjestää kuusihenkiselle perheelle. Huoneitten kalusteet ja varustus astiastoja myöten oli suunniteltu tilaustyönä DAF:lle eli Deutsche Arbeitsfrontille. Yhteiset WC-tilat ja suihkut olivat käytävällä.

Rakentaminen

Hotellialue rakennettiin Kraft durch Freude -järjestölle (suom. voimaa ilosta), jonka tehtävänä oli Kolmannen valtakunnan työläisten virkistystoiminnan järjestäminen. KdF oli osa suurempaa Deutsche Arbeitsfrontia (suom. Saksan työväenjärjestö), joka oli perustettu maaliskuussa 1933 laittomiksi julistettujen ammattiliittojen natsijohtoiseksi korvikkeeksi. Järjestöön kuuluminen oli vapaaehtoista, joskin käytännössä kaikkien teollisuuden tai kaupan piirissä työskentelevien oletettiin liittyvän DAF:iin, jonka jäsenet kuuluivat automaattisesti KdF:ään. Rakennustöitä johti DAF:n päällikkö Robert Ley

Peruskivi muurattiin 2. toukokuuta 1936. Rakennushankkeena Prora oli valtaisa, Ley onnistui keräämään hankkeelle 100 miljoonan RM:n budjetin, mikä tarkoitti sitä, että Prora oli moottoriteiden rakentamisen jälkeen koko valtakunnan toiseksi suurin rakennusprojekti. Käytännössä työhön osallistuivat kaikki merkittävimmät saksalaiset rakennusliikkeet yli 15 000 työntekijän voimin.

Proran avajaiset oli suunniteltu vuodelle 1940. Syyskuussa vuonna 1939 konserttisaleja lukuun ottamatta kaikkien rakennusten runkotyöt olivat valmiina. Toisen maailmansodan puhjetessa rakennustyöt pysäytettiin. Osa rakentajista siirrettiin rakentamaan rakettien testausaluetta läheiseen Peenemündeen. Rakennuksia ei rakennettu koskaan valmiiksi, joskin vuosina 1939–1945 rakennustöitä jatkettiin vähäisissä määrin pakkotyövankien voimin. Sodan puhjettua osaa rakennuksista käytettiin poliisien ja Saksan laivaston naispuolisten radistien koulutustiloina. Vuonna 1943 Proraan sijoitettiin liittoutuneiden Hampurin kaupungin pommituksissa kodittomiksi jääneitä asukkaita ja myöhemmin myös itäisen Saksan pakolaisia. Vuodesta 1944 Prora toimi sotasairaalana – toisessa alkuperäisistä tehtävistään.

Sodan jälkeen

Prora sijaitsi Saksan demokraattisen tasavallan alueella. Sodan jälkeen vuonna 1950 alue määritettiin sotilasalueeksi, ja yleisön pääsy Proraan kiellettiin vuoteen 1991 asti. Nykyisin keskeneräiset rakennukset on julistettu muistomerkiksi ja alueella toimii museo Dokumentationszentrum Prora. Säätiö Neue Kultur ylläpitää rakennuksia. Kohteessa vierailee vuosittain satojatuhansia kävijöitä.

Saksojen yhdistymisen jälkeen Seebad Prora jäi tyhjilleen. Taloja on kunnostettu lähes 30 miljoonalla eurolla Euroopan unionin tuella. Niihin valmistuu luksusasuntoja, ja töiden odotetaan tulevan valmiiksi vuonna 2016.

Katso myös

• Kraft durch Freude

Lähteet

• Dokumentationszentrum Prora. Stiftung Neue Kultur. Arkistoitu 2.1.2008. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi), (saksaksi)
• Hasso Spode: Fordism, Mass Tourism and the Third Reich: The "Strength Through Joy" Seaside Resort as an Index Fossil.. Journal of Social History, , 2004. vsk, nro Vol. 38 Issue 1, s. 127-155. Fairfax Virginia, USA: George Mason University Press. ISSN 0022-4529. maksullinen (pdf). Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
• MACHT Urlaub. The "Kdf-seaside resort" Rugen (pdf) (näyttelyesite) 2004. Stiftung Neue Kultur. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
• Jason Pipes: Kraft durch Freude www.feldgrau.com. 1996–2008. Jason Pipes. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
• Jason Pipes: Deutsche Arbeitfront www.feldgrau.com. 1996–2008. Jason Pipes. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Museon sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Satelliittikuva alueesta (Google Maps)