Projekti 651 (Nato-raportointinimi Juliett) oli Neuvostoliiton laivaston 1950-luvun dieselkäyttöisten ohjussukellusveneiden (SSG) sarja. Se oli Neuvostoliiton ensimmäinen varta vasten ohjusveneeksi rakennettu sukellusvene ja kantoi neljää ydinkärkistä risteilyohjusta. Veneitä rakennettiin 16 vuosina 1962–1968.

Juliett 1986
K-77 Providencessa

Ohjuksia oli jo koitettu sijoittaa projekti 613:n sukellusveneisiin ja sen jatkokehitelmiin, aluksi säiliöihin rungon päälle. Projekti 651:ssa ohjukset on sijoitettu runkoon tornin etu- ja takapuolelle vierekkäin, josta ne nousevat laukaisua varten noin 25 asteen kulmaan. Ohjusten laukaisu onnistuu vain pinnalta noin 4,5 minuutissa sukellusveneen liikkuessa korkeintaan 4 solmua. Ohjusten lisäksi veneessä on kymmenen torpedoputkea. Ohjuksena oli aluksi P-5 (Nato-raportointinimi SS-N-3c Shaddock). Tarkoituksena oli uhata Yhdysvaltain itärannikkoa ydinkärkiohjuksin. Projekti 651:tta seurasi on ydinkäyttöinen projekti 675, johon mahtui kahdeksan ohjusta. Myöhemmin ballistiset ohjukset jättivät tällaiset veneet vanhentuneiksi ja ne varustettiin P-6 (Nato-raportointinimi SS-N-3a Shaddock) -ohjuksin ja myöhemmin P-500 Bazalt (Nato-raportointinimi SS-N-12 Sandbox) -ohjuksin, tarkoituksena hyökätä Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia vastaan.

Yksi veneistä, eri lähteissä K-77 tai K-81, myytiin 1994 Jari Komulaiselle kelluvaksi ravintolaksi. Sitä yritettiin myydä eBayssa ja käytettiin myös elokuvan K-19 – The Widowmaker kuvauksissa. Vene upposi Providencessa Providencejokeen huhtikuussa 2004 ollessaan Saratoga-museon kokoelmissa.[1][2]

Juliett-luokan vene U-461 on ollut museoituna Peenemündessa vuodesta 1998.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Projekti 651.

Viitteet muokkaa