Prix Europa
Prix Europa on Saksassa vuosittain järjestettävä media-alan festivaali ja kilpailu, jossa jaetaan samannimisiä palkintoja parhaille televisio-, radio- ja verkkosisältötuotannoille. Festivaali pidetään lokakuun kolmannella viikolla Berliinissä ja Potsdamissa ja sen isäntänä toimii radio- ja televisioyhtiö Rundfunk Berlin-Brandenburg (RBB).
Festivaalin kilpailusarjoissa jaetaan vuosittain 13 kuvanveistäjä Anthon Hoornwegin suunnittelemaa Minotaurus-härän päätä esittävää palkintoveistosta ja niiden ohessa 6 000 euron rahapalkintoja.
Vuonna 2014 tapahtuman esivalintatuomaristo sai arvioitavakseen 650 tuotantoa 35 maasta. Kilpailuun valittiin 210 tuotantoa.[1]
Historiaa muokkaa
Vuonna 1997 kaksi kilpailua päätettiin yhdistää: vuodesta 1969 järjestetty Prix Futura Berlin ja vuonna 1987 aloitettu Prix Europa. Jälkimmäinen otettiin myös uuden kilpailun nimeksi.
Prix Europan perustivat 1987 Euroopan neuvosto ja Euroopan Kulttuurisäätiö. Nyt festivaalin järjestäjätahoja on noin 25 ja niihin kuuluvat Euroopan parlamentti, Euroopan yleisradiounioni (EBU), Euroopan televisiokulttuurin allianssi (EATC) sekä monet eurooppalaiset yleisradioyhtiöt kuten Yleisradio sekä Ruotsin SR ja SVT.[2]
Kilpailun televisiosarjoja ovat fiktio, dokumentit ja ajankohtaisohjelmat sekä radiosarjoja kuunnelmat, featuret ja musiikkiohjelmat. Vuonna 2000 alankomaalainen monikulttuurisuutta televisio-ohjelmissa edistävä Prix Iris -kilpailu liitettiin Prix Europaan nimellä Prix Europa Iris.[2] Vuonna 2001 kilpailuohjelmaan otettiin mukaan uusmedian kilpailusarja Prix Europa Exploration.
Suomalaisia palkittuja muokkaa
Yleisradion on voittanut kuunnelmillaan useita Prix Europa -tunnustuksia, kuten Pimeän nimi vuonna 2014, Wunderbar vuonna 2013 ja Varjoinen talo vuonna 2010.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Kasvot Syyrian sodalle ja Pimeän nimi palkittiin Prix Europa -festivaaleilla, Yleisradio 24.10.2014, viitattu 15.11.2014.
- ↑ a b Prix Europa Iris, NTR. Viitattu 15.11.2014.
- ↑ Sampsa Oinaala: Kansainvälisesti palkittua radiodraamaa Helsingin Sanomat. 5.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
