Pripetin suot
Pripetin suot (myös Rokitnon tai Pinskin suot) on suuri suoalue Ukrainan ja Valko-Venäjän rajamailla Pripet-joen ja sen sivuhaarojen molemmin puolin. Se on yksi Euroopan suurimmista kosteikkoalueista.[1]
Alun perin suoalue kattoi Puolan alavat maat ja suuren osan Valko-Venäjän eteläosasta.lähde? Sen itäosaa on ojitettu ja kuivattu vuodesta 1872 alkaen laitumeksi ja viljelymaaksi. Kuivattamista edistettiin mittavilla maanrakennustöillä 1900-luvulla.[1] 1960- ja 1970-luvulla ojitetut pellot tuottivat runsaita satoja muutaman vuosikymmenen ajan, mutta niiden maaperä köyhtyi, ja nyttemmin on alettu keskustella joidenkin osien ennallistamisesta.[2]
Suuren osan vuodesta suoalue on luonnollinen este sotajoukkojen etenemiselle. Toisen maailmansodan aikana suoalue erotti toisistaan eteläisen ja itäisen rintaman taistelut. Myös neuvostopartisaanit piileksivät suolla.[3] Sodan alkuvaiheessa saksalaiset uhosivat ”kuivattavansa suot, tyhjentävänsä alueen roskaväestä ja asuttavansa sinne kunnon arjalaisia talonpoikia”. Hanketta johti Konrad Meyer-Hetling. Adolf Hitler peruutti suunnitelman vuonna 1941. Yksi syy oli pelko siitä, että kuivatusta maasta tulisi pölyävää aroa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Pripet Marshes Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Setting out for a marsh outing Belarus Magazine. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ The Russian Resistance Movement History Learning Site. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Imagined Soil London Book Review. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)