Porttilaskimojärjestelmä
Porttilaskimojärjestelmä muodostuu kahdesta hiussuoniverkosta, jotka liittyvät toisiinsa laskimon välityksellä. Veri ei siis virtaa ensimmäisestä hiussuoniverkosta laskimon kautta takaisin sydämeen, vaan toiseen hiussuoniverkkoon. Porttilaskimojärjestelmiä on esimerkiksi maksassa ja aivolisäkkeessä.
Maksan porttilaskimojärjestelmä muokkaa
Maha-suolikanavan veri kulkee kahden hiussuoniverkon läpi. Ohutsuolen seinämän jokaisessa nukkalisäkkeessä eli villuksessa on hiussuonia. Suolen seinämän hiussuonet yhtyvät porttilaskimoon, joka kuljettaa veren maksan hiussuoniin.[1] Maksaan tulee porttilaskimoa pitkin noin litra verta minuutissa.[2]
Maksan porttilaskimojärjestelmän merkitys on siinä, että suoliston hiussuoniverkossa kiertänyt veri tulee suoraan maksan käsiteltäväksi ennen kuin se pääsee yleiseen verenkiertoon. Maksasolut muokkaavat ja varastoivat veren tuomia ravintoaineita sekä tekevät vaarattomiksi ravinnon mukana tulleita tai suoliston bakteeritoiminnan tuloksena syntyneitä myrkyllisiä aineita. Maksan hiussuonipoukamien seinämillä olevat syöjäsolut (Kupfferin solut) poistavat maksaan tulleesta verestä bakteereja ja muita vieraita aineita.[3]
Rasvat imeytyvät suolistosta imunesteeseen, joten niiden kohdalla keuhkohiussuonet ovat ensimmäinen hiussuoniverkko, johon suolistosta tulevat rasva-aineet päätyvät.[1]
Aivolisäkkeen porttilaskimojärjestelmä muokkaa
Aivolisäkkeen varressa on erityinen porttilaskimojärjestelmä. Hypotalamuksen neuroendokriinisten solujen hermosyyt menevät suoraan aivolisäkkeen varressa sijaitsevaan ensimmäiseen hiussuoniverkkoon. Tästä verkosta lähtee laskimoita aivolisäkkeen etulohkoon, missä niistä muodostuu toinen hiussuoniverkko hormoneja tuottavien solujen ympärille. Neurohormonit pääsevät näin hypotalamuksesta nopeasti ja tehokkaasti suoraan aivolisäkkeeseen kulkematta ison verenkierron kautta eli hormonien kuljetusaika lyhenee. Lisäksi hormonit saattaisivat isoon verenkiertoon päästessään metaboloitua ja erittyä munuaisten kautta ennen aivolisäkkeeseen pääsyä, joten porttilaskimojärjestelmä vähentää hormonien hukkaa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 404. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
- ↑ Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 - Ihmisen biologia, s. 102. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7.
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 389. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
- ↑ Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 195-196. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.