Polesian säteily-ekologinen suojelualue
Polesian säteily-ekologinen suojelualue tai Polesian valtiollinen säteily-ekologinen suojelualue (valkoven. Палескі дзяржаўны радыяцыйна-экалагічны запаведнік, Paleski dzjaržauny radyjatsyina-ekalagitšny zapavednik, ven. Полесский государственный радиационно-экологический заповедник, Polesski gosudarstvennyi radiatsionno-ekologitšeski zapovednik) on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena perustettu suuri säteilysuojelu- ja luonnonsuojelualue Valko-Venäjän eteläosissa Ukrainan rajalla.
Tämä Valko-Venäjän suurin luonnonsuojelualue sijaitsee Homelin alueella, noin 110 kilometriä Homelista lounaaseen ja 300 kilometriä Minskistä kaakkoon. Alueen läpi virtaa Dneprin tärkeä sivuhaara Pripet.[1][2][3]
Perustaminen ja sijainti muokkaa
.png)
Suojelualue perustettiin 24. helmikuuta 1988 tehdyllä päätöksellä Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan Homelin alueen eteläosiin ukrainalaisen Tšernobylin voimalan radioaktiivisesti saastuneille lähialueille (suljettu vyöhyke). Valkovenäläisen rauhoitusalueen eteläraja on lähimmillään vain 11 kilometrin päässä Tšernobylin voimalasta. Kymmeniä maaseutukyliä evakuoitiin Ukrainan rajan tuntumassa sijainneiden Narouljan, H’oinikin ja Brahinin piirien (kuntien) eteläosista. Sittemmin useimmat rajoitusalueen kylien asukkaat uudelleensijoitettiin kokonaisuudessaan muualle. Suojelualueen perustamisella ja siihen liittyvillä voimakkailla väestönsuojelutoimenpiteillä pyrittiin suojelemaan väestöä ionisoivalta säteilyltä.[4][1]
Suojelualue sijoittuu Homelin alueen Narouljan pikkukaupungin kaakkoispuolelle ja H’oinikin sekä Brahinin pikkukaupunkien eteläpuolelle. Rauhoitus- ja säteilysuojelualue astui syyskuussa 1988 voimaan ensin 1 313 km² suuruisena. Helmikuussa 1989 alue nimettiin Polesian valtiolliseksi säteily-ekologiseksi suojelualueeksi. Vuonna 1993 aluetta laajennettiin niin, että rauhoitusalueen pinta-alaksi tuli 2 162 km². Maataloustuotanto lopetettiin näin laajennetulla alueella. Rauhoitusalue on nyt 70 kilometriä leveä itä-länsisuunnassa ja ulottuu 48 kilometriä etelä-pohjoissuunnassa. Pinta-alaltaan rauhoitusalue on ylivoimaisesti suurin Valko-Venäjän kansallispuistoista tai luonnonreservaateista.[4][3] Polesian valtiollinen säteily-ekologinen suojelualue on säteilysuojelualueena Ukrainan puoleisen Tšernobylin suojavyöhykkeen välitön jatke Valko-Venäjän etelärajan pohjoispuolella.[1]
Rauhoitusalueen sisään jääneellä, kolmeen piiriin kuuluneella alueella asui ennen säteilyonnettomuutta ja suojelualueen perustamista yhteensä 22 000 henkeä.[3]
Heti Polesian säteily-ekologisen suojelualueen eteläpuolella, välittömästi Ukrainan rajan takana yhtenäinen säteilysuojelualue jatkuu. Laaja Ukrainan puoleinen rajoitusalue kulkee nimellä Tšernobylin suojavyöhyke (kirjaimellisemmin: Tšernobylin ydinvoimalan suojavyöhyke).
Toiminta ja rajoituksia muokkaa
Polesian säteily-ekologisella rauhoitusalueella pyritään toimimaan niin, että alueella olevat radionuklidit eivät poistuisi muille alueille. Ilman erityistä lupaa alueelle on pääsy kielletty. Alueelle arvioidaan jääneen alun perin noin 30 % koko Valko-Venäjälle kulkeutuneesta cesium-137:stä, yli 70 % strontium-90:stä ja noin 97 % transuraanihiukkasista (mm. 238Pu, 239Pu, 240Pu ja 241Am). Alueen sisällä näistä alkuaineista peräisin olevan ionisoivan säteilyn aktiivisuus pääsääntöisesti pienenee pohjoista kohti.[4][3]
Polesian säteily-ekologisen suojelualueen hallinto sijaitsee H’oinikissa. Henkilökuntansa puolesta kyseessä on suuri laitos; organisaatiossa työskentelee 700 henkeä. Alueella monitoroidaan säteilyä sekä seurataan ilmakehän ja vesien, maaperän, kasviston ja eläimistön tilaa. Alueella tutkitaan kasviston ja eläimistön säteilybiologista ja -ekologista tilaa. Radioaktiivisesti saastuneen maaperän puhdistusta ja uudelleenkäyttöä selvitellään myös kenttäkokein. Lisäksi valvotaan alueen rajoja ja torjutaan metsä- tai ruohikkopaloja.[4][3]
Alue mainitaan ekstriiminä kohteena maan turismikartastossa.[2] Rauhoitusalueella on tiukan suojelun seurauksena paljolti luonnontilassa elävä eläimistö ja kasvisto; lajisto kattaa useimmat maan harvinaisuuksista.
Luokitus kansainvälisellä suojeluasteikolla muokkaa
Suojelualue on luokiteltu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (International Union for the Conservation of Nature, IUCN) suojelualueasteikolla luokkaan 1b (Erämainen alue). Tällainen luokka voi olla suurella koskemattomalla tai liki koskemattomalla suojelualueella, jolla ei asuta lainkaan tai asuminen on vähäistä. Aluetta hoidetaan niin, että sen luonnontilaisuus ja erämaaluonne säilyy.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (englanniksi)
- ↑ a b Belkartografija: Turistski Atlas Respublika Belarus, s. 104. Tekstillä ja lyhyillä kohdekuvauksilla täydennetty karttakirja Valko-Venäjästä, karttojen mittakaava varsin karkea: 1:2 500 000 tai 1:500 000. Polesian säteily-ekologinen suojelualueen kartta ja kuvaus sivuilla 48-50 ja 52-53.. Minsk: Belkartografija, 20059. ISBN 978-985-508-170-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)
- ↑ a b c d e Polesski gosudarstvennyi radiatsionno-ekologitšeski zapovednik (Suojelualueesta) wildlife.by/. Arkistoitu 10.5.2012. Viitattu 7.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c d O zapovednike (Suojelualueesta) Polesski gosudarstvennyi radiatsionno-ekologitšeski zapovednik (Polesian valtiollinen säteily-ekologinen suojelualue), zapovednik.by. Arkistoitu 30.12.2014. Viitattu 6.5.2012. (venäjäksi) tai (englanniksi)
- ↑ IUCN:n suojelualueluokitus ymparisto.fi. Viitattu 6.5.2012.
- ↑ Mervi Heinonen & Sanna-Kaisa Juvonen: IUCN:n suojelualueluokituksen soveltaminen Suomessa (pdf) 12.6.2013. Metsähallitus, metsa.fi. Viitattu 3.9.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Wikimapia kartta Polesian säteily-ekologisesta suojelualueesta
- Säteilymittausverkostolla mitattu gammasäteilyn määrä Valko-Venäjällä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)