Wikipedia

Platonin Akatemia

filosofikoulu antiikin Ateenassa
Tämä artikkeli käsittelee filosofikoulua. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Akatemia (m.kreik. Ἀκαδήμεια, Akadēmeia)[1] oli Platonin vuonna 385 eaa. perustama filosofikoulu Ateenassa, antiikin Kreikassa. Se sai nimensä toimintapaikastaan Akademeian lehdosta. Koulu säilyi läpi hellenistisen ajan ja hajaantui Filon Larissalaisen kuoltua vuonna 83 eaa. Akatemia heräsi eloon lyhyeksi aikaa 200-luvulla Kassios Longinoksen aikana, ja perustettiin uudelleen vuonna 410 uusplatonismin keskukseksi. Koulun toiminta lakkasi viimeistään vuonna 529.[2][3]

Platonin Akatemiaa esittävä roomalainen mosaiikki. Pompeji, ensimmäinen vuosisata.

Platonin Akatemia ei ollut akatemia sanan nykyisessä merkityksessä, vaan lähinnä alue, jonne voitiin kokoontua keskustelemaan sen aikaisen filosofian kiinnostuksen kohteista, kuten totuus, sielu, elämän tarkoitus ja hyvä elämä. Koulussa opetettiin dialektiikan avulla muun muassa ideaoppia ja muita platonistisia ajatuksia.

Platonin koulukunnan jäseniä kutsuttiin akatemialaisiksi, akadēmikoi (ἀκαδημικοί).[1] Platonin Akatemiaa verrataan usein Aristoteleen vastaavaan kouluun, Lykeionissa toimineeseen peripateettiseen kouluun. Aristoteles opiskeli ja opetti Akatemiassa lähes 20 vuotta ennen oman opetustoimintansa aloittamista.

Historia muokkaa

 
Antiikin aikaisen Ateenan kartta. Akademeian alue on kartan yläosassa, kaupungin keskustan luoteispuolella lähellä Kolonos Hippiosta.

Akatemia ennen Platonia muokkaa

Pääartikkeli: Akademeia

Akatemia sai nimensä toimintapaikastaan Akademeiasta, joka oli alun perin Ateenan kaupungin ulkopuolella, Kerameikoksen ja Kolonos Hippeioksen välissä, sijainnut pyhitetty oliivipuulehto. Paikan muinainen nimi oli Hekademeia (Ἑκαδήμεια, Hekadēmeia), ja nimi muuttui Akademeiaksi kreikan klassisena aikana. Viimeistään 500-luvulta eaa. lähtien nimen kerrottiin tulevan legendaarisesta sankarista tai jumalhahmosta nimeltä Hekademos (tai Akademos).

Akademeian lehto oli pyhitetty Athenelle, oliivipuiden suojelijalle. Paikalla oli harjoitettu uskonnollisia kulttimenoja pronssikaudelta lähtien. Nämä menot liittyivät todennäköisesti kaksosjumaliin Kastoriin ja Polydeukeeseen (Dioskūroi), ja Hekademoksen ansioksi kerrottiin se, että hän oli paljastanut näille kaksosille paikan, jonne Theseus oli piilottanut Helenan. Kunnioitus kaksosjumalia kohtaan oli niin suurta, etteivät spartalaiset Attikan niemimaan vallattuaan tuhonneet lehtoa. Roomalainen sotapäällikkö Sulla sen sijaan kaatoi pyhät oliivipuut kaupungin piirityksessä tarvittavien laitteiden rakennustarpeeksi vuonna 86 eaa.

Matka Ateenasta Akatemiaan oli 6 stadionia eli noin yksi kilometri Dipylon-portilta, Kerameikoksesta, laskettuna. Portilta johti Akademeiaan tie, joka oli reunustettu ateenalaisten hautakivillä. Eräs Akademeiaan liittyneistä uskonnollisista menoista oli yöllinen soihtukulkue, joka kulki tätä tietä pitkin kaupungista lehdossa sijainneelle Prometheuksen alttarille. Myös Dionysos-jumalalle omistetut kulkueet kulkivat lehtoon ja sieltä takaisin kaupunkiin. Akademeiassa suoritettiin myös hautajaisrituaaleja.[4]

Akatemia Platonin aikana muokkaa

 
Platon, Akatemian koulun perustaja.

Platonin aikaan Akademeia oli pyhitetyn lehdon lisäksi myös puistomainen gymnasion eli urheilupaikka, opiskelun pyhättö. Kreikkalainen sotasankari ja merkkimies Kimon oli aidannut alueen,[5] sekä kohentanut sitä istutuksin, patsain ja muin taideteoksin.

Se mikä myöhemmin tunnettiin Platonin kouluna sai alkunsa, kun Platon sai noin 30-vuotiaana haltuunsa maa-alueita Akademeian läheltä, ja alkoi opettaa sekä gymnasionissa että omistamillaan mailla sijainneessa talossa ja puutarhassa.[6] Alussa epämuodollisissa kokoontumisissa olivat läsnä Theaitetos, Arkhytas, Leodamas Thasoslainen ja Neokleides.[7] Speusippoksen on arveltu liittyneen mukaan noin vuonna 390 eaa., ja Eudoksoksen 380-luvun eaa. puolessa välissä. Eudemos Rhodoslainen katsoo muodollisemmin järjestetyn Akatemian saaneen alkunsa tuolloin. Koulun tarkasta perustamisvuodesta ei ole säilynyt tietoa, mutta tutkijat katsovat yleisesti sen tapahtuneen 380-luvun puolessa välissä, luultavasti pian vuoden 387 eaa. jälkeen, jolloin Platonin on ajateltu palanneen ensimmäiseltä matkaltaan Sisiliaan.[8]

Platonin kaikkein lähin oppilasjoukko, joka mainitaan 28:ksi oppilaaksi, kerääntyi Akatemiaan nauttimaan yksinkertaisia aterioita ja keskustelemaan filosofiasta. Myöhemmin tähän oppilasjoukkoon kuuluivat edellä mainittujen lisäksi muiden muassa Ksenokrates, Aristoteles, Herakleides Pontoslainen, Filippos Opuslainen, Hestiaios Perinthoslainen ja monia muita eri puolilta Kreikkaa. Sisäpiiri oli suljettu yhteisö, eikä avoin suurelle yleisölle.[9] Jäsenyydestä ja opetuksesta ei kuitenkaan veloitettu maksua.[10] Koulun eteishallin yläpuolella oli lause ”Älköön kukaan, joka on tietämätön geometriasta, astuko sisään” (Μηδείς ἀγεωμέτρητος εἰσίτω μου τὴν στέγην, Mēdeis ageōmetrētos eisitō mū tēn stegēn).[11] Tämä viittasi todennäköisesti ennen kaikkea sisäpiirin oppilaisiin.

Laajempaan oppilasjoukkoon kuuluivat ne, jotka eivät kiinnittyneet sisäpiiriin mutta etsivät koulusta oppia ja virikkeitä. Tähän joukkoon sanotaan kuuluneen muun muassa Isokrateen, Fokionin, Lykurgoksen, Khabriaan, Ifikrateen, Timotheoksen ja Hypereideen. Joidenkin lähteiden mukaan myös Demosthenes olisi kuulunut joukkoon, mutta tämä on hyvin epävarmaa. Platonin oppilaiden joukossa oli myös naisia, Diogenes Laertioksen mukaan ainakin kaksi, Lastheneia Mantineialainen sekä Aksiothea Fleiuslainen, jonka kerrotaan käyttäneen miehen vaatteita. Koulussa ei ollut selkeää eroa opettajien ja oppilaiden välillä. Vanhempien ja nuorempien jäsenten välille tehtiin kuitenkin ero.

Ainakaan vielä Platonin aikana koulu ei keskittynyt minkään tietyn opin opettamiseen; sen sijaan Platon ja muut koulun jäsenet esittivät ongelmia toisten tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Opetusmenetelmänä oli ennen kaikkea dialektiikka, mutta lisäksi on säilynyt todisteita myös luennoista, tunnetuimpana Platonin puhe ”Hyvästä”.[12]

Jotkut tutkijat ovat arvelleet Akatemian opinto-ohjelman muistuttaneen sitä, jonka Platonin hahmottelee Valtiossa.[13] Toiset taas ovat huomauttaneet tällaisen näkemyksen unohtavan sen, että dialogi käsittelee ideaalivaltiota.[14] Joka tapauksessa opinto-ohjelmaan kuului lähes varmasti matematiikkaa sekä niitä filosofisia aiheita, joita Platonin dialogit käsittelevät, vaikkakaan luotettavaa todistusta tästä ei ole.[15] Tutkimuksesta, jota nykyään pidettäisiin tieteellisenä, on joitakin tietoja: Simplikios kertoo, että Platon oli ohjannut koulun muita jäseniä etsimään taivaankappaleiden havaittujen epäsäännöllisten liikkeiden yksinkertaisimpia selityksiä: ”esittämällä oletuksia, millä yhdenmukaisilla ja järjestäytyneillä liikkeillä voitaisiin pelastaa planeettojen liikkeisiin liittyvät vaikutelmat”.[16] (Simplikioksen mukaan Eudoksos oli ensimmäinen, joka tutki tätä ongelmaa.)

Akatemiaa on usein kuvailtu tulevien poliitikkojen kouluksi, ja koululla olikin useita tunnettuja, politiikassa menestyneitä oppilaita.[17] On kuitenkin vaikeaa sanoa, missä määrin koulu oli kiinnostunut käytännöllisistä, ei-teoreettisista poliittisista kysymyksistä.[18]

Akatemia Platonin jälkeen muokkaa

Katso myös: Keskimmäinen ja uusi Akatemia, platonismi ja keskiplatonismi

Akatemian toiminta jaetaan yleensä vanhaan, keskimmäiseen ja uuteen Akatemiaan. Vanha Akatemia koostui niistä Platonin seuraajista, jotka opettivat mestarinsa opetuksia ilman suuria muutoksia tai lisäyksiä. Keskimmäisen Akatemian katsotaan alkaneen Arkesilaoksen aikana noin vuonna 275 eaa. Tällöin akatemiaa hallitsivat skeptikot, ja platonilaisuutta tulkittiin skeptisyyden valossa, niin että kaikkien asioiden katsottiin olevan epävarmoja ihmisen ymmärrykselle. Suuntausta kutsutaan akateemiseksi skeptisismiksi. Uuden Akatemian katsotaan alkaneen joko Lakydeen tai Karneadeen aikana. Karneades esitteli opin probabiliteeteista (todennäköisyyksistä tai likimääräisestä pätevyydestä), eli vaikka aistit, ymmärrys ja mielikuvitus pettävätkin ihmiset usein eikä niitä siksi voida pitää totuuden erehtymättöminä tuomareina, aistien mieleen tuottamista mielikuvista voidaan johtaa totuuden ilmentymiä eli probabiliteetteja.

Vuonna 86 tai 87 eaa. Antiokhos Askalonilainen halusi irrottautua akateemisesta skeptisismistä ja palauttaa alkuperäisenä pitämänsä platonilaisuuden. Hänestä alkanutta platonismin vaihetta kutsutaan keskiplatonismiksi. Antiokhoksen johtoasema oli kuitenkin lähinnä nimellinen, sillä Akatemia oli tuhoutunut Ateenan kukistuttua vuonna 88 eaa.

Myöhäisantiikin uusplatonilainen akatemia muokkaa

 
Platonin Akatemian arkeologisen puiston sisäänkäynti Ateenan Akadimia Platonos -kaupunginosassa.
 
Platonin Akatemian arkeologisen puiston kaivauksia.
Katso myös: Uusplatonismi

Filosofit jatkoivat platonismin opettamista Ateenassa läpi koko roomalaisen kauden, mutta vasta 400-luvun alkupuolella, noin vuonna 410, tuon ajan johtavat uusplatonilaiset filosofit herättivät Akatemian jälleen henkiin. Ateenan uusplatonistisen opetuksen alkuperä on epävarma, mutta kun Proklos saapui Ateenan 430-luvun alkupuolella, hän tapasi Plutarkhos Ateenalaisen ja Syrianoksen opettamassa siellä toimineessa Akatemiassa.

Ateenan uusplatonilaiset kutsuivat itseään Platonin seuraajiksi (diadokhoi), ja esittivät jatkavansa Platoniin asti yltävää katkeamatonta perinnettä. Uudella organisaatiolla ei todennäköisesti kuitenkaan ollut minkäänlaista yhteyttä alkuperäiseen Akatemiaan sen enempää sijaintinsa, instituutioidensa, taloutensa kuin henkilöidensäkään puolesta. Koulu vaikuttaa olleen yksityinen, ja toimineen niin kutsutussa Prokloksen talossa, jonka Proklos myöhemmin ilmeisesti peri Plutarkhokselta ja Syrianokselta.[19] Näiden kolmen lisäksi uusplatonilaisen Akatemian johdossa toimivat Marinos, Isidoros ja lopulta Damaskios. Koulun huippukausi oli Prokloksen (k. 485) kaudella.

500-luvulle tultaessa Akatemia oli Ateenan viimeinen jäljellä oleva filosofikoulu. Sen viimeiset ”kreikkalaiset” filosofit olivat saapuneet eri puolilta hellenististä kulttuuripiiriä. Koulun seitsemästä tunnetusta, Agathiaan mainitsemasta filosofista viisi oli kotoisin syyrialaisesta kulttuurista. Näihin kuuluivat Hermias ja Diogenes, jotka olivat kummatkin foinikialaisia, Isidoros Gazalainen, Damaskios Syyrialainen, Iamblikhos ja mahdollisesti myös Simplikios Kilikialainen.

Akatemian loppu muokkaa

Perinteisen käsityksen mukaan Bysantin keisari Justinianus I lakkautti Akatemian ja muut Ateenan filosofikoulut vuonna 529,[2] koska halusi kieltää koko filosofian opetuksen — kristinuskon tultua valtionuskonnoksi filosofiaa oli alettu pitää turhana ja suorastaan haitallisena. Todellisuudessa keisari ei määrännyt koulua suljettavaksi. Sen sijaan Ateenan kristityt viranomaiset lakkauttivat koulun julkisen rahoituksen. Toisaalta kyse ei enää ollut Platonin perustamasta Akatemiasta vaan yllä mainitusta uusplatonistien omasta oppilaitoksesta, jossa opetus oli vaihtunut filosofiasta uusplatoniseen mystiseen metafysiikkaan.[3] Myytti siitä, että keisari Justinianus määräsi akatemian lakkautettavaksi on jatkanut elämäänsä populaareissa historiateoksissa.[20]

Akatemian sulkemista vuonna 529 on usein pidetty koko antiikin ajan loppuna. Koulun viimeinen johtaja oli Damaskios (k. 540). Agathiaan mukaan koulun jäljellä olevat jäsenet hakivat suojelua Sassanidien kuninkaalta Khosrau I:ltä. Persian kuningas osoittautui kuitenkin niin hankalaksi isännäksi, että filosofit palasivat Bysantin valtakuntaan. [3]

Akatemian sijaintipaikka löydettiin 1900-luvulla, ja alueella on suoritettu laajoja kaivauksia. Akatemian arkeologinen puisto sijaitsee Ateenan Akadimia Platonos -nimisessä kaupunginosassa.

Filosofit muokkaa

Akatemialaisia filosofeja olivat:

Vanha Akatemia

Keskimmäinen Akatemia

Uusi Akatemia

Keskiplatonismi

Uusplatonismi

Käyttö myöhemmin muokkaa

Katso myös: Akatemia

Renessanssiaikana Firenzeen perustettiin Marsilio Ficinon johdolla ”Platonilainen akatemia”, jonka jäsenet tutkivat platonilaista ajattelua ja antiikin teoksia, ja katsoivat jatkavansa antiikin aikaisen Akatemian perinteitä.[21] Nykyään Platonin Akatemian perinteitä jatkavat erilaiset tiede- ja taideakatemiat. Nykyään kokoontuu myös erilaisia seuroja ja harrastusperäisiä filosofikerhoja, jotka haluavat jatkaa Platonin Akatemian perinteitä. Tällaisia kokoontumisia on etenkin yliopistopiireissä.

Suomessa nimeä Platonin Akatemia käyttää Platonin Akatemian kannatusyhdistyksen tuottama poikkitaiteellinen ja -tieteellinen tapahtuma, joka järjestetään vuosittain toukokuussa Järvenpään Kallio-Kuninkalassa ja Tuusulan Halosenniemessä.[22][23]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ἀκαδήμεια A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. ↑ a b Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I, s. 281–282. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0.
  3. ↑ a b c Tahkokallio 2019, s. 94–95
  4. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.29.2, 30.2; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Solon 1.7.
  5. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 13.7.
  6. ↑ Sedley, David: "Academy", teoksessa Oxford Classical Dictionary, 3rd ed.; Barnes, Jonathan: "Life and Work", s. 4, teoksessa The Cambridge Companion to Aristotle, Cambridge University Press 1995; Barnes, Jonathan: "Academy", teoksessa Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3.
  7. ↑ Nails, D.: "The Life of Plato of Athens", ss. 5–6 teoksessa Benson, H. (toim.): A Companion to Plato. Blackwell Publishing, 2006.
  8. ↑ Guthrie, W. K. C.: A History of Greek Philosophy, vol. 4, ss. 19–20, Cambridge University Press 1975; R. Dancy, "Academy", s. 1 teoksessa Zeyl, D. (toim.): Encyclopedia of Classical Philosophy. Greenwood Press, 1997. I. Mueller antaa vielä laajemman aikahaarukan - "...some time between the early 380s and the middle 360s..." - mikä heijastaa mahdollisesti sitä, ettei meillä ole tarpeeksi todistusaineistoa tarkemmasta ajankohdasta ("Mathematical Method & Philosophical Truth", s. 170 teoksessa Kraut, R. (toim.): The Cambridge Companion to Plato. Cambridge University Press, 1992. ).
  9. ↑ Barnes, Jonathan: Aristotle: A Very Short Introduction, s. 31. Oxford University Press, 2000.
  10. ↑ Mueller: "Mathematical Method & Philosophical Truth", s. 170; Nails, D.: The People of Plato, s. 249. Hackett, 2002.
  11. ↑ The Academy of Plato School of Mathematics and Statistics. University of St Andrews, Scotland. Viitattu 30.10.2008.
  12. ↑ Dancy: "Academy", s. 2; Guthrie: A History of Greek Philosophy, vol. 4, s. 21; Barnes: Aristotle: A Very Short Introduction, s. 34–36.
  13. ↑ Guthrie: A History of Greek Philosophy, vol. 4, s. 22.
  14. ↑ Mueller: "Mathematical Method & Philosophical Truth", ss. 170–171.
  15. ↑ Schofield, M.: "Plato", teoksessa Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3. ; Barnes: Aristotle: A Very Short Introduction, s. 32.
  16. ↑ Simplikios: Kommentaari Aristoteleen teokseen Taivaasta (Simplicius: Commentary on Aristotle's "On the Heavens") 488.7-24, s. 174, teoksessa Mueller, "Mathematical Method & Philosophical Truth" ("by hypothesizing what uniform and ordered motions is it possible to save the appearances relating to planetary motions.").
  17. ↑ Guthrie: A History of Greek Philosophy, vol. 4, s. 23.; Field, G.: "Academy", teoksessa Oxford Classical Dictionary, 2nd ed.
  18. ↑ Schofield & C. Rowe (toim.): ”Plato & Practical Politics”, Greek & Roman Political Thought, s. 293. Cambridge University Press, 2000.
  19. ↑ The Cambridge Ancient History, (1970), Volume XIV, page 837. Cambridge University Press.
  20. ↑ Hohti 2021, s. 114
  21. ↑ Platonic Academy Britannica Online Encyclopedia. Viitattu 6.10.2008.
  22. ↑ Platonin akatemia Hyrylän lukio. Viitattu 6.10.2008.
  23. ↑ Platonin akatemia - kulttuuria koulussa EDU.fi, opettajan verkkopalvelu. Arkistoitu 15.8.2007. Viitattu 6.10.2008.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Dillon, John: The Heirs of Plato: a study of the Old Academy (347-274 BC). Oxford: Clarendon Press, 2003.
  • Dillon, John: The Middle Platonists 80 BC to AD 220. London: Duckworth, 1996.
  • Glucker, J.: Antiochus and the Late Academy. Gottingen: Vandenhoeck and Ruprecht, 1978.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): The Academy The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
Antiikin filosofiset koulukunnat
Esisokraattinen filosofia Miletoslaiset · Pythagoralaiset · Efesoslaiset · Elealaiset · Pluralistit · Atomistit · Sofistit
Sokraattinen filosofia Akatemialaiset · Peripateetikot · Kyynikot · Kyreneläiset · Megaralaiset · Dialektikot · Elisläiset
Hellenistinen filosofia Epikurolaiset · Stoalaiset · Skeptikot · Uuspythagoralaiset · Uusplatonistit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Platonin_Akatemia&oldid=21943811”