Pjotr Pavlenko
Pjotr Andrejevitš Pavlenko (ven. Пётр Андре́евич Павле́нко, 11. heinäkuuta (J: 29. kesäkuuta) 1899 Pietari – 16. kesäkuuta 1951 Moskovalähde?) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Pjotr Pavlenko syntyi pikkuvirkamiehen ja opettajattaren perheeseen. Hän vietti lapsuutensa Tbilisissä. Vuonna 1920 hän liittyi bolševikkipuolueeseen ja palveli puna-armeijassa. Vuodesta 1924 lähtien hän työskenteli Neuvostoliiton kaupallisessa edustustossa Istanbulissa. Moskovaan palattuaan hän liittyi Pereval-kirjailijaryhmään. Pavlenko järjesti vuonna 1930 tunnettujen neuvostokirjailijoiden matkan Turkmenistaniin. Hän osallistui Suomen talvisotaan ja toiseen maailmansotaan toimittajana. Vuodesta 1945 lähtien Pavlenko asui Krimillä, jossa hän johti paikallista kirjailijajärjestöä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Elämänsä viimeisinä vuosina Pavlenko matkusteli Amerikassa ja Euroopassa.[1] Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä.[2]
Alkuvaiheen orientalistisia kertomuksiaan lukuun ottamatta[3] Pavlenko on tyypillinen sosialistisen realismin edustaja. Kirja Putešestvije v Turkmenistan (”Matka Turkmenistaniin”, 1931–1932) kuvaa sosialistista rakennustyötä. Romaanin Barrikady (”Barrikaadit”, 1932) aiheena on Pariisin kommuuni. Romaani Na Vostoke (”Idässä”, 1936–1937) kertoo fasismin nousun muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Josif Stalinia ylistävä romaani Onni (Štšastje, 1947) kuvaa Krimin sodanjälkeistä uudelleen asuttamista mutta ei mainitse sanallakaan krimintataarien karkottamista. Vuonna 1948 Pavlenko sai siitä Stalin-palkinnon.[4] Pienoisromaania ”Aroaurinko” (Stepnoje solntse) pidetään yhtenä kirjailijan onnistuneimmista teoksista.[5]
Pavlenko laati myös elokuvien käsikirjoituksia. Vuonna 1941 hän sai Stalin-palkinnon Sergei Eisensteinin ohjaaman Aleksanteri Nevskin käsikirjoituksesta. Hänen Mihail Tšiaurelin kanssa käsikirjoittamansa Vala (Kljatva) ja Berliini kukistuu 1–2 (Padenije Berlina 1–2<) saivat Stalin-palkinnot vuosina 1947 ja 1950.[6] Myöhemmin ne tuomittiin tyypillisinä Stalinin henkilönpalvonnan ilmentyminä.[7]
Elokuvakäsikirjoitukset muokkaa
- Aleksanteri Nevski (Aleksandr Nevski), 1938[8]
- Saksalaisten sotajoukkojen lyöminen Moskovan lähistöllä (Razgrom nemetskih voisk pod Moskvoi) 1942 (dokumentti)[9]
- Vala (Kljatva), 1946[10]
- Berliini kukistuu 1 (Padenije Berlina 1), 1949[11]
- Berliini kukistuu 2 (Padenije Berlina 2), 1949[12]
- Ensimmäinen presidentti (Jakov Sverdlov), 1951[13]
- Venäläinen rapsodia (Kompozitor Glinka), 1952[14]
Suomennetut teokset muokkaa
- Onni: romaani. Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1949.
- Aroaurinko: kertoelma. Suom. Eira Haahti. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1952.
Lähteet muokkaa
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 159–160. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6. (venäjäksi)
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 60. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 159. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6. (venäjäksi)
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 567. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 160. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6. (venäjäksi)
- ↑ Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 314. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986. (venäjäksi)
- ↑ Istorija sovetskogo kino, tom 3, s. 11. Moskva: Iskusstvo, 1975. (venäjäksi)
- ↑ Aleksandr Nevski Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Razgrom nemetskih voisk pod Moskvoi Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Kljatva Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Padenije Berlina 1 Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Padenije Berlina 2 Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Jakov Sverdlov Elonet. . Viitattu 13.11.2022
- ↑ Kompozitor Glinka Elonet. . Viitattu 13.11.2022