Wikipedia

Pitsundin taistelu

Suomen sodan taistelu

Pitsundin taistelu käytiin 25. elokuuta 1809 Suomen sodan aikana Ruotsissa Piitimejoen suulla Pitsundissa. Ruotsalaisten yritys tuhota venäläisjoukkojen varastot sekä Pitsundin ylittävä silta epäonnistuivat ja ruotsalaisjoukot joutuivat vetäytymään. Taistelu oli Suomen sodan viimeinen.

Pitsundin taistelu
Osa Suomen sotaa
Taistelupaikan kartta.
Taistelupaikan kartta.
Päivämäärä:

25. elokuuta 1809

Paikka:

Pitsund, Piitimen edustalla

Lopputulos:

Venäläisten voitto

Osapuolet

Ruotsi

Venäjä

Komentajat

C. F. Hauswolff †

Tappiot

8 kaatunutta
17 haavoittunutta

15 kaatunutta
18 haavoittunutta

Taustaa muokkaa

Keväällä 1809 venäläiset tunkeutuivat Länsipohjaan.[1] Hörneforsin taistelun jälkeen ruotsalaiset katsoivat, että venäläisiä ei voinut karkottaa Länsipohjasta pelkällä maahyökkäyksellä. Ruotsilla oli Pohjanlahdella meriherruus ja ruotsalaiset päättivät tehdä maihinnousun venäläisten selustaan. Maihinnousulaivasto lähti liikkeelle 8. elokuuta ja ruotsalaiset aloittivat maihinnousun 16. elokuuta Ratanissa. Maihinnousu kuitenkin epäonnistui ja ruotsalaiset vetäytyivät 22. elokuuta.[2]

Pääosa maihinnousulaivastosta suuntasi epäonnistumisen jälkeen Uumajaan, mutta pienempi osasto lähetettiin pohjoiseen. Tarkoituksena oli hyökätä Piitimeen ja tuhota sen venäläisvarastot. Osastoon kuului fregatti Jarramas, kuusi saaristolaivaston tykkipurtta ja Ruotsin Pommerista rekrytoidut kaksi saksalaisrykmenttiä, joihin kuului 150 miestä. Varastojen tuhoamisella pyrittiin vaikeuttamaan venäläisten vetäytymistä.[3] Osaston komentaja oli C. F. Hauswolff.[4]

Taistelun kulku muokkaa

Ruotsalaisten alukset saavuttivat Piitimejoen suun ja Pitsundin viiden aikaan iltapäivällä 25. elokuuta 1809. Venäläiset olivat varustaneet Pitholmenin saaren kenttälinnoituksin, ja venäläisten miesvahvuuteen kuului yksi pataljoona sekä useita kasakoita[5]. Hauswolff johti itse tykkipursien hyökkäystä venäläisten varustuksia vastaan. Tämän vuoksi hän laskeutui fregatin parkassiin. Jos venäläisten varastoja ei onnistuttaisi hävittämään, ruotsalaisten tavoitteena oli ainakin tuhota Pitsundin ylittävä silta.[6]

Hauswolff haavoittui kuitenkin pian vakavasti tulituksesta, joka tuli rannalla olleesta vartiopaikasta. Tämän seurauksena komennon ottivat kapteeni Jägerfelt ja luutnantti Munch, jotka jatkoivat yhtä rohkeasti etenemistä salmeen, joka oli vain sata syltä leveä ja ruotsalaiset olivat nyt molemmilta puolilta alttiita tulitukselle. Luutnantti Everlöf yritti miestensä kanssa soutaa sillalle mukanaan tarvikkeita sen tuhoamiseksi. Hänet ja häneen veneensä miehistö kuitenkin ammuttiin ja luutnantti Munchkin haavoittui, jolloin vetäytyminen katsottiin välttämättömäksi ja toiveet maihinnousemisesta unohdettiin.[5]

Ruotsalaisten laivue kuitenkin havaitsi 13 venäläisaluksen lähestyvän etelästä. Aluksi ruotsalaiset välttelivät niitä, mutta havaitessaan kyseessä olevan joukon kuljetusaluksia lähetettivät ruotsalaiset kaksi tykkipurtta niiden kimppuun. Nämä kuitenkin havaitsivat kuljetusaluksia saattavan kaksi tykkivenettä, jolloin purret palasivat fregatin suojiin. Tässä vaiheessa ruotsalaiset päättivät vetäytyä paikalta kokonaan.[5]

Taistelu siis päättyi ruotsalaisten tappioon. Ruotsalaiset kärsivät tappioina kahdeksan kaatunutta ja 17 haavoittunutta. Myös Hauswolff itse kaatui. Venäläisten tappiot olivat 15 kaatunutta ja 18 haavoittunutta. Alueella ollut venäläinen laivasto-osasto ei osallistunut taisteluun.[6]

Jälkivaikutukset muokkaa

Pitsundin taistelu jäi Suomen sodan viimeiseksi taisteluksi. Kenraalit Johan August Sandels ja Nikolai Mihailovitš Kamenski solmivat 2. syyskuuta aseleposopimuksen, joka piti rauhantekoon Haminassa (17. syyskuuta) asti.[7]

 
Taistelun vuonna 1999 pystytetty muistomerkki. Kuva vuodelta 2015.

Vuonna 1999 taistelupaikalle pystytettiin muistomerkki, ja vuonna 2009 järjestettiin taistelun muistotilaisuus, jonka yhteydessä kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä Venäjän Ruotsin suurlähettiläs Alexander Kadakin laskivat seppeleet muistomerkille. Myös kruununprinsessa Victoria osallistui tilaisuuteen.[8]

Lähteet muokkaa

  • Lappalainen, Jussi T; Ericson Wolke, Lars; Pylkkänen, Ali: Suomen sodan historia 1808–1809. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karttakeskus, 2008. ISBN 978-952-222-018-9.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 274.
  2. ↑ Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 288–296.
  3. ↑ Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 296.
  4. ↑ Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 295.
  5. ↑ a b c Georg Swederus: Expeditionen till Westerbotten 1809 1871. Militärlitteraturföreningens Förlag.. Viitattu 29.8.2020. (ruotsiksi)
  6. ↑ a b Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 294–295.
  7. ↑ Lappalainen, Ericson, Pylkkänen 2008, s. 296–297.
  8. ↑ Rolf Hallgren: Kungen lockade många Pitebor Piteå-Tidningen. 21.8.2009. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 29.8.2020. (ruotsiksi)
Suomen sota
Taistelut

Ahvenanmaan kansannousu • Ahvenanmaan valtaus • Alavuden taistelu • Aron kahakka • Gotlannin miehitys • Helsinginrannan maihinnousu • Hörneforsin taistelu • Jauhiaisen salmen taistelu • Juuttaan taistelu • Jynkän taistelu • Kalmalahden taistelu • Kanttin kapina • Karstulan taistelu • Kauhajoen kapina • Kauhajoen taistelu • Kokkonevan taistelu • Koljonvirran taistelu • Kuopion valtaus • Lapuan taistelu • Lemun taistelu • Lintulahden taistelu • Nummijärven taistelu • Oravaisten taistelu • Palvan meritaistelu • Parjakannevan taistelu • Pitsundin taistelu • Pulkkilan taistelu • Pyhäjoen taistelu • Pälkjärven taistelu • Revonlahden taistelu • Rothin ja Spoofin sissiretki • Ruonan taistelu • Samelinlakson taistelu • Sandön taistelu • Siikajoen taistelu • Svartholman piiritys • Toivalan taistelu • Uumajan valtaus • Vaasan taistelu • Venäläiskivi • Viaporin piiritys • Vornan taistelu

Muuta

Haminan rauha • Kainuun sopimus • kansannousut • Lohtajan aselepo • Olkijoen aselepo • Ruotsin vallankaappaus 1809 • Suomen lähetyskunta

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pitsundin_taistelu&oldid=21620668”