Pistin
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pistin eli bajonetti on sotilasaseen piippuun, yleensä sen alle kiinnitettävä pistoase. Pistin on tarkoitettu lähitaisteluun juoksuhaudoissa tai viimeiseksi keinoksi käytettäväksi tilanteissa, joissa ammukset ovat loppuneet. Perinteisesti on puhuttu bajoneteista. Alkujaan pistin kehitettiin korvaamaan ratsuväen torjuntaan tarkoitetut keihäät; pistinpiikin pyöreä puukahva työnnettiin aseen piipun sisään.
Pistimiä on ollut historiallisesti kahta tyyppiä; ohuita, teräviä puikkotyyppisiä hylsypistimiä, jotka nimensä mukaisesti ovat kiinnitty hylsykiinnityksellä aseen piipun ympärille, sekä miekkaterämäisiä tai veitsiäisterällisiä miekkapistimiä, jotka on kiinnitetty ristitappilukituksella kiskoon piipun alle. Hylsypistin ei vaikuta juuri aseen painopisteeseen, mutta sitä voi käyttää vain pistämiseen; miekkapistin tekee aseesta etupainoisen ja vaikeuttaa tähtäämistä, mutta aseella voi pistämisen ohella myös lyödä ja viiltää ja pistintä voi käyttää aseesta erillään sivuaseena kuin tavallista miekkaa. Miekkapistimestä on olemassa myös lyhyempi muoto, puukkopistin, ja nykyään lähes kaikki pistimet ovat puukkopistimiä. Hylsypistimet jäivät käytöstä lähes kokonaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Pistintaistelulla oli merkitystä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa, kun kiväärien lataaminen oli hidasta ja kun kivääreissä ei ollut vielä latausta nopeuttavaa lipasta. 1890-luvulla yleistyivät Euroopassa kiinteällä lippaalla (syöttökotelo) varustetut makasiinikiväärit, kuten Venäjän Mosin-Nagant-kivääri ja Saksan Mauser-kivääri. Näissä kivääreissä oli yleensä patruunakammoilla nopeasti ladattavat aseeseen kiinteästi rakennetut lippaat. Näin ollen ensimmäisessä maailmansodassa pistimillä oli huomattavasti vähemmän merkitystä. Ensimmäisessä maailmansodassa niitä kuitenkin käytettiin, koska ne olivat tehokkaita lähitaisteluissa, kun esimerkiksi valloitettiin vihollisen juoksuhautoja, ja hyökätessään sotilaat olivat useimmiten varustettu kivääriin kiinnitetyillä pistimillä. Keisarillisen Japanin armeijassa kuitenkin vielä maailmansotien välillä korostettiin pistintaistelua ja vielä toisessa maailmansodassa muun muassa puna-armeija ja Japanin armeija käyttivät pistimiä yleisesti. Monia pistinmalleja käytettiin yksinään, miekan tai tikarin tapaan, taisteluhautataisteluissa. Pistimien kiinnittämistä voidaan käyttää myös psykologisena aseena: se on omille joukoille merkki taistelemisesta viimeiseen asti.
Pistimiä voidaan käyttää myös kuten puukkoa mallista riippuen. Pistin voi olla myös tikarin tai piikin muotoinen. Suurimpia pistimiä voi käyttää miekan tapaan. Muun muassa AKM- ja AK-74-rynnäkkökiväärien pistimestä ja tupesta saa yhdistämällä piikkilankaleikkurin. Myös suomalaisista rynnäkkökivääreistä vanhempi malli Rk 62 voidaan varustaa puukkopistimellä ja Rk 95 TP millä hyvänsä Naton STANAG-standardin mukaisella pistin-kiinnityksellä olevaan kivääriin, kuten M16 kivääriin suunnitellulla pistimellä.
Japanissa pistintaistelusta on muodostunut urheilulaji, jukendo. Myös Yhdysvaltain merijalkaväellä on hyvin hienostunut pistintaistelumuoto, johon kuuluvat pistojen ja torjuntojen ohella myös lyönnit ja viillot.
Hylsypistimen kiinnitysmekanismista on kehittynyt bajonettikiinnitys, jota käytetään muun muassa järjestelmäkameroissa.
Kirjallisuutta muokkaa
- Hyytinen, Timo: Suuri puukkokirja, s. 231–285. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 1988. ISBN 952-90016-2-2.