Pispala
Pispala on kahden kaupunginosan muodostama alue Tampereella noin 2,5 km keskustasta länteen. Se muodostuu Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosista. Se sijaitsee Pispalanharjulla, Suomen korkeimmalla soraharjulla, enimmäkseen etelärinteessä. Alueelle ominaista on jyrkkään rinteeseen sovitettu rakentamistapa. Pispalan suojelua on edistänyt muun muassa Kurpitsaliike, joka pitää hallussaan Kurpitsataloksi nimettyä kiinteistöä Tahmelan rannassa.
Pispalan ohi lähellä Näsijärven rantaa kulkevat Paasikiventie, joka on osa Raumalle johtavaa valtatietä 12, sekä Tampereen–Porin rautatie, josta lännempänä haarautuu myös Parkanon rata. Pispalan pääkatu on Pispalan valtatie, joka nimensä mukaisesti oli osa valtateitä 3, 9, 11 ja 12 ennen uusien tieosuuksien valmistumista.
Pispalassa toimii Pispalan koulu, jossa opiskelevat peruskoulun luokat 1.–6. Koulu sijaitsee harjun korkeimman kohdan tuntumassa. Kaupunginosassa sijaitsevat Lauri Viita -museo, vaihtoehtomusiikkia esittävä Vastavirta-klubi, Pispalan Pulteri, nykytaiteen keskus Hirvitalo ja muistomerkki ”Betonimylläri”. Pispalan maamerkkinä toimii Haulitorni.
Pispalassa sijaitsee myös Suomen vanhin edelleen toimiva yleinen sauna, vuonna 1906 toimintansa aloittanut Rajaportin sauna. Saunan omistaa Tampereen kaupunki ja sen toiminnasta vastaa Pispalan saunayhdistys ry.[1] Rajaportin saunan lisäksi Pispalan alueella on ollut kaikkiaan liki kymmenen yleistä saunaa, joista kaksi viimeistä, Sirenin sauna (kirkkoa vastapäätä) ja Harjun sauna (Sallin vaarin sauna), joka oli aikoinaan tunnettu yrttikylvyistään, olivat toiminnassa 1980-luvulle saakka.
Pispala tunnetaan myös useista portaistaan. Tunnetuimmat ovat Pispalan portaat, jotka nousevat Tahmelasta Hirvikadulta ylös Pispalanharjulle. Portaiden ylösjuoksu on suosittu aktiviteetti urheilijoiden ja kuntoilijoiden keskuudessa.
Vuonna 1929 perustettu Ahjolan kansalaisopisto sijaitsee Pispalassa.
Pispalassa toimii vuonna 1969 perustettu kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni ry, jonka omistuksessa on Ahjolan naapurissa sijaitseva vanha haulitehdas.[2]
Historia muokkaa
Pispala on saanut nimensä Pispan talosta, jolla oli muinoin velvollisuus majoittaa piispa tämän matkojen ajaksi. Pispan vuonna 1840 valmistunut päärakennus purettiin vuonna 1989. Vielä vuonna 1869 Pispalassa oli ainoastaan kaksi maatilaa.
Pispala kasvoi Kyttälän saneeraamisen jälkeen Pohjois-Pirkkalan puolelle kaupungin rajan taakse. Rajalla oli karjaa varten pystytetty kiviaita, ja maantiellä sen kohdalla oli rajaportti. Asemakaavaa ei ollut, joten talot rakennettiin jokseenkin sikin sokin; myös talot suunniteltiin yleensä perinteiseen tapaan ”klubiaskin kanteen” eli ilman tarkempia rakennuspiirustuksia.
Pispalassa asui erityisesti tehdastyöläisiä ja rakennustyöläisiä. Suurin osa heistä oli kotoisin Tampereelta ja sen lähikunnista, mutta joitakin tuli myös kauempaa Hämeestä, Satakunnasta ja Pohjanmaalta. Vuonna 1912 Pispala muodostettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Se liitettiin Tampereeseen 1937, ja sen asemakaava vahvistettiin vuonna 1945.[3]
Pispalan pääväylän Pispalan valtatien (virallinen kadunnimi vuodesta 1945[4]) kunnossapito oli alkujaan paikallisten maanomistajien vastuulla. Kapea ja vilkastuneen liikenteen kuluttama tie kunnostettiin alueliitoksen jälkeen vuosina 1937–1939. Tällöin rakennettiin tien Näsijärven puoleiselle sivulle Rajaportilta haulitornin tienoille saakka tukimuuri, jonka ansiosta tietä voitiin leventää. Samalla kuitenkin useita taloja jouduttiin tien pohjoisella reunalla siirtämään tai purkamaan. Ala-Pispalassa tiestä erkani Porin radan ylittänyt Lielahdentie (nykyinen Pohjanmaantie). Vaaralliseksi osoittautunut rautatien tasoristeys korvattiin alikululla tien kunnostuksen yhteydessä vuosina 1939–1940.[5] Asemakaavamuutosten vuoksi tie on typistynyt nykyiselleen eikä sitä pitkin enää pääse Pispalan valtatieltä Paasikiventielle.[6]
1970-luvulla Tampereen kaupunki suunnitteli yhdessä rakennusliikkeiden kanssa Pispalan alueen radikaalia kehittämistä. Puutaloja kaavailtiin purettavan betonirakentamisen tieltä. Esimerkiksi asukas- ja perinneyhdistys sekä ryhmä Tampereen yliopiston tutkijoita alkoivat vastustaa suunnitelmia. Lopulta puutaloja alettiin peruskorjata sen sijaan, että niitä oltaisiin tuolloin laajamittaisesti purettu.[7]
1970-luvulta lähtien Pispalan rakennuskanta on silti muuttunut paljon. Alueelle on rakennettu uusia, suuria omakotitaloja, joiden tieltä vaatimattomin pispalalaisrakentaminen on usein saanut väistyä. Kaupunginosan sosiaalinen rakenne on samalla vähitellen muuttunut, kun usean perheen vuokrakerrostaloja on suurelta osin saneerattu yhden tai kahden perheen omakotitaloiksi. Pispalan ainutlaatuista miljöötä tai rakennuskantaa ei ole vielä suojeltu kaavalla, mutta alueen asemakaavan päivittäminen käynnistettiin kesällä 2007. Kaavoituksen eteneminen on kuitenkin ollut hyvin hidasta.[8]
Pispala on myös useiden tunnettujen taiteilijoiden ja kuuluisuuksien asuinpaikka. Pispalan ja viereisen Tahmelan rinteillä asuu tai on asunut mm. Lauri Viita, Olavi Virta, Aki Kaurismäki, Hannu Salama, Hassan Blasim, Heikki Salo, Sirkku Peltola, Pasi Kaunisto, Jouko Mäki-Lohiluoma, Seela Sella, Juri Lindeman, Tarmo Salmela, Pauli Hanhiniemi, Keith Armstrong, Yrjö Jylhä, Aaro Hellaakoski, Mikko Alatalo, Suvi Karjula, Risto Eronen, Seppo Kulmala, Lassi Valtonen ja Esko Kovero.
Pispala kulttuurissa muokkaa
Eräs kuuluisimmista Pispalaa kuvaavista kaunokirjallisista teoksista on Lauri Viidan romaani Moreeni. Myös F. E. Sillanpää on sijoittanut pienoisromaaninsa Hiltu ja Ragnar – jota kirjailija itse piti parhaana teoksenaan – tapahtumat Pispalaan. Niin ikään Hannu Salaman teos Siinä näkijä missä tekijä sijoittuu suurelta osin Pispalaan.
Myös useat muusikot ovat tehneet Pispala-aiheisia kappaleita. Tällaisia ovat esimerkiksi Tapio Rautavaaran Oli Pispalan mäellä tölli (1966) ja Pispalan poikia ollaan (1966), Joose Keskitalon Pispalan tyttö (2008), Lassi Valtosen Pispala (2011), Popedan Jäin täryjyrän alle Pispalassa (1990), sekä SMC Lähiörottien Vastavirta (2012). Iskelmälaulaja Eino Valtanen julkaisi vuonna 1981 albumin Kulta Pispalasta, jolla on samanniminen kappale. Tunnetun brittiläisen yhtyeen The Human League musiikkivideo Night People (2011) on kuvattu osittain Pispalassa.
Elokuvista Mika Kaurismäen Klaani (1984) on kuvattu osittain Pispalassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Rajaportin saunan kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pispalan Moreeni ry:n kotisivut
- ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 218–219. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 221.
- ↑ Ossi Säpyskä: Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet, s. 21. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. ISBN 952-90019-3-2.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 233.
- ↑ Yliopisto yhteiskunnan palvelijana vai totuuden etsijänä? www.tieteessatapahtuu.fi. Arkistoitu 27.9.2022. Viitattu 27.9.2022.
- ↑ Ari Helminen yritti saada 10 vuoden ajan luvan rakentaa omakotitalon – kertomus unelmasta, joka jumitti Pispalan asemakaavan Tampereella Yle Uutiset. 22.3.2021. Viitattu 27.9.2022.
Kirjallisuutta muokkaa
- Harjula, Kristiina: Unelma Pispalasta. Tampereen kaupunginosat -julkaisusarja 1. Tampere: Pispalan asukasyhdistys ja Tampereen kaupunki 1992. ISBN 951-9430-65-2.
- Järvinen, Toivo – Sinisalo, Uuno: Ainutlaatuinen Pispala. Muistelmia ja kuvauksia Pispalasta ja sen asukkaista. Tampere: Pispalan Moreeni 1973. ISBN 951-9080-08-2.
- Koivisto, Tuomo: Työläisurheilija. Asser Koivisto – Urheilija ja järjestömies 1915–1985. Tampere: Tuomo Koivisto 2002. ISBN 952-91-4570-5.
- Riekkola, Juhani – Helenius, Kyllikki: Pispala. Pispalan Moreeni r.y.:n julkaisuja 2. Tampere: Pispalan Moreeni 1976. ISBN 951-9080-15-5.
- Koivisto, Tuomo: Monen lajin taitajat.Tahmelan Vesa 1919-2012. Tahmelan Vesa 2016
Aiheesta muualla muokkaa
- Pispalan portaat Pispalan kaupunginosan verkkosivut
- Pispalan liitos Koskesta voimaa -verkkojulkaisu
- Lauri Viita -kulttuuriraitti
- Ylen Elävä arkisto: Arvo Ahlroosin tv-dokumentti Nousu Pispalaan vuodelta 1965, pääosassa kirjailija Lauri Viita