Pikkuvelholehti
Pikkuvelholehti eli velholehti (Circaea alpina) on pienikokoinen, medetön ja itsepölytteinen monivuotinen ruoho.
| Pikkuvelholehti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Suku: | Velholehdet Circaea |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Circaea alpina |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Pikkuvelholehti kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Varsi on ohut, hauras, veltohko ja kalju. Vastakkain olevien lehtien ruoti on litteähkö. Lehtilapa on herttamainen, nirhalaitainen, ohut, kiiltävä ja laidoilta kaarikarvainen. Kukintoranka on nystykarvainen. Kukat ovat pieniä, ja sekä verhiö että teriö ovat kaksilehtisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai vaaleanpunertavia. Pikkuvelholehti kukkii Suomessa heinäkuussa. Siemenet kypsyvät päärynämäisissä ja kaarikarvaisissa pähkylöissä. Kasvi talvehtii rönsyjensä avulla.[1]
Pikkuvelholehti risteytyy helposti lähisukulaisensa isovelholehden (C. lutetiana) kanssa. Suomessa isovelholehteä ei kuitenkaan kasva.[2]
Levinneisyys muokkaa
Pikkuvelholehteä tavataan Euroopassa Britteinsaarilta ja Etelä-Ranskasta itään Uralille saakka. Eteläisimmät esiintymät ovat Keski-Italiassa, Albaniassa, Romaniassa ja Kaukasuksella. Pohjoisessa lajin levinneisyysalue ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosiin, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu samoilla leveysasteilla läpi Siperian Venäjän kaukoitään ja Pohjois-Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa lajia tavataan Alaskassa, Kanadan etelä- ja keskiosissa ja Yhdysvaltain pohjoisosissa.[2] Suomessa pikkuvelholehteä kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tavanomainen laji on maan etelä-, keski- ja itäosissa, muualla se on varsin satunnainen ja harvinainen laji.[3]
Elinympäristö muokkaa
Pikkuvelholehti on varjokasvi. Sen kasvupaikkoja ovat kosteat lehdot, lehtokorvet, lähteiköt ja purolaaksot.[4]
Muuta muokkaa
Englanniksi kasvin nimi on small enchanter's nightshade, lumoojan yövarjo.[5]
Lähteet muokkaa
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 294.
- ↑ a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Dvärghäxort (myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 9.10.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pikkuvelholehden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 9.10.2011.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 410.
- ↑ USDA Plants Profile: Circaea alpina United States Department of Agriculture. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)