Pikkutalvio
Pikkutalvio (Vinca minor) on oleanterikasveihin (Apocynaceae) kuuluva koristekasvi, jota on käytetty myös rohdoskasvina muun muassa angiinan hoitoon. Sisältää runsaasti alkaloideja, muun muassa vinkamiinia ja vinkristiinia. Kasvi on myrkyllinen.[1]
| Pikkutalvio | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Gentianales |
| Heimo: | Oleanterikasvit Apocynaceae |
| Suku: | Talviot Vinca |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vinca minor |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Pikkutalvio on monivuotinen maanpeitekasvi, joka muodostaa mattomaisia, ainavihantia kasvustoja. Sen korkeus on 10–30 cm. Varret ovat rentoja sekä helposti maahan juurtuvia. Lehdet ovat kiiltäviä, soikeita, pyöreä- tai kiilatyvisiä, ehytlaitaisia ja kaljuja. Lehtiasento on yleensä vastakkainen. Lehdet talvehtivat. Kukat muodostuvat lehtihankoihin. Viisiterälehtiset kukat ovat siniset, joskus violetit, punaiset tai valkoiset ja halkaisijaltaan noin 2–3 cm. Terälehdet ovat vinon tylppiä. Kaljuja verholehtiä on viisi. Heteitä on viisi. Emiö on yhdislehtinen, kaksivartaloinen ja yksiluottinen. Pikkutalvio kukkii touko-kesäkuussa.[2][3]
Kasvupaikka ja lisääminen muokkaa
Pikkutalvio viihtyy parhaiten varjossa tai puolivarjossa, esimerkiksi puiden ja pensaiden alla, ja ei siedä kovaa auringonpaistetta.[3] Kasvualustaksi sopii kuohkea ja ravinteikas puutarhamulta. Pikkutalvio leviää helposti kasvullisesti, ja Suomessa sitä tavataankin usein villiytyneenä kaupunkimetsiköissä, joutomailla ja tienvarsilla.[4] Pikkutalvio on helppohoitoinen ja pitää puolensa muita kasveja vastaan villiintyneessäkin puutarhassa.[2] Kasvia voidaan lisätä pistokkaista juurruttamalla sekä jakamalla tai rönsyjä erottamalla.[1]
Lähteet muokkaa
- Antti Riikonen: Suomalainen puutarhakäsikirja. 4. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2003. ISBN 951-0-25289-1.
- Alanko, Hämäläinen-Forslund, Kahila, Miettinen, Tegel & Vainio: Kaunis koristetarha. 4. painos. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-23700-0.
- Bo Mossberg ja Lennart Stenberg, kääntäneet Seppo Vuokko ja Henry Väre: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi Kustannusosakeyhtiö, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Puutarha.net: Pikkutalvio Vinca minor puutarha.net. Viitattu 2.11.2017.
- ↑ a b Luontoportti: Pikkutalvio (Vinca minor) luontoportti.com. Viitattu 2.11.2017.
- ↑ a b Arboretum Mustila: Vinca minor - pikkutalvio mustila.fi. Arkistoitu 29.8.2017. Viitattu 02.11.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkutalvion (Vinca minor) levinneisyys Suomessa Viitattu 2.11.2017.
Kuvia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ITIS: Vinca minor (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Vinca minor (englanniksi)
- Flora of China: Vinca minor (englanniksi)
- Plants for a future: Vinca minor - L.