Pikkuparlamentti
Pikkuparlamentti (ruots. Lilla parlamentet) on yksi eduskunnan lisärakennuksista Helsingin keskustassa. Rakennuksessa on työhuoneita, kokoustiloja, suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kokoushuoneet sekä auditorio. Lisäksi rakennuksessa toimii eduskunnan oikeusasiamies ja samassa yhteydessä Ihmisoikeuskeskus.[1][2] Vain rakennuksen sisääntulon yhteydessä oleva Kansalaisinfo ja Café Kansalaisinfo ovat kaikille avointa ja julkista tilaa.
| Pikkuparlamentti Eduskunnan lisärakennus |
|
|---|---|
 |
|
| Osoite | Arkadiankatu 3 |
| Sijainti | Kamppi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 2004 |
| Suunnittelija | Pekka Helin |
| Rakennuttaja | Suomen valtio |
| Käyttäjä | Eduskunta |
 |
|
Vuonna 2004 valmistunut Pikkuparlamentti rakennettiin vuosien 1998–2000 suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen pohjalta. Suunnittelutyön teki arkkitehti Pekka Helin työryhmineen.
Pikkuparlamentti sijaitsee Eduskuntatalon eteläpuolella, Mannerheimintien, Arkadiankadun ja entisen Helsingin satamaradan kuilun väliin jäävässä kolmionmuotoisessa korttelissa. Rakennuksen edessä Mannerheimintien puolella on pieni puisto suihkulähteineen. Ennen sen rakentamista paikalla oli vuonna 1973 valmistunut yksikerroksinen ravintolarakennus, jonka nimi oli myös Pikkuparlamentti.[3] Puistossa on useita veistoksia: kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen toteuttama presidentti Mauno Koiviston muistomerkki Välittäjä (2023)[4], yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden satavuotismuistomerkiksi pystytetty Eila Hiltusen veistos Menneet ritarit (2006, alkuperäinen veistos 1982)[5] sekä Jukka Lehtisen taideteos Oma maa mansikka (2007)[6].
Kansanedustajien ja avustajien työhuoneiden lisäksi Pikkuparlamentissa ovat muun muassa kansalaisille avoin Kansalaisinfo, josta voi noutaa eduskunnan materiaalia, eduskunnan EU-sihteeristö ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia.[7]
Pikkuparlamentin rakentamiseen on käytetty useita erilaisia puu- ja kivilajeja, esimerkiksi koivua, loimukoivua, vaahteraa ja mäntyä sekä eri puolilta Suomea louhittua graniittia.[7]
Rakennuksen suunnittelijat ja toteuttajat palkittiin työstään vuonna 2004 Vuoden teräsrakenne -palkinnolla.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sivut - Eduskunnan talot ja taide www.eduskunta.fi. Viitattu 15.3.2018.
- ↑ Ihmisoikeuskeskus - Oikeusasiamies www.oikeusasiamies.fi. Arkistoitu 17.7.2018. Viitattu 15.3.2018.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 210–211. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-697.
- ↑ Presidentti Mauno Koiviston muistomerkki paljastettiin Tasavallan presidentin kanslia 25.11.2023. Viitattu 28.11.2023.
- ↑ Menneet ritarit, Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden muistomerkki Helsingin taidemuseo HAM. Viitattu 28.11.2023.
- ↑ Oma maa mansikka Helsingin taidemuseo HAM. Viitattu 28.11.2023.
- ↑ a b Pikkuparlamentti (htx) Eduskunta. Arkistoitu 10.7.2010. Viitattu 27.7.2010.
- ↑ Teräsrakennepalkinnot 1980-2010 Teräsrakenneyhdistys. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 8.4.2012.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pikkuparlamentti Wikimedia Commonsissa
- Pikkuparlamentin esite (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF)